Oikaisetteko, jos aikuinen kutsuu lastasi väärällä nimellä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Tuosta Luka-ketjusta tuli mieleen. Miten toimitte tilanteessa, jossa toinen aikuinen lausuu lapsesi nimen väärin tai kutsuu kokonaan väärällä nimellä? Meillä esikoisella sen verran erikoinen nimi, että moni kutsuu väärin muistaessaan "vahingossa" väärällä nimellä, ja kuopuksen nimi lausutaan usein väärin. Molemmat kutienkin ihan suomalaisia nimi, ja kuuluisi siis lausua, kuten kirjoitetaan...
 
jos sanoo kokonaan väärällä nimellä niin korjaan, mutta en mä rupeisi lausumista korjaamaan. Siinä voi olla vaikka murre ero kuinka nimet lausutaan ja ei se ole vanhempien päätettävissä minkälainen "lausuminen" vakiintuun lapsen nimelle esim. Lapseni nimi on Nina, mutta kaikki poikkeuksetta kutsuu sitä Niinaksi, niin ei siinä paljon äitin sana paina
 
Totta kai. Meillä tosin helppo suomalainen nimi, jota ei voi sanoa kuin yhdellä lailla, mutta yhdellä tutulla se menee aina väärin. Hän siis sanoo jostain syystä konsonantit väärin, eli sanoo "Minna" kun nimi on "Milla" (siis ei oo, mutta tuon tyyppinen virhe siinä käy). Sanon aina hänen nimensä on "Milla" tai nimi on "Milla", ei "Minna".. Ei meinaa oppia millään, kun on mieltänyt alun perin, että se on "Minna". Lapsi jo 4 v :whistle:
 
Kyllä varmaan oikaisisin. Lähinnä "ongelma" on se, että sanon ite väärin... Yleensä luettelen kaikkien kolmen nimet, kun aina ensimmäisenä suusta tahtoo pulpahtaa väärän lapsen nimi... Lapset on jo tottuneet, kun niiden kaikkien nimi on "SonjaLauraOlliMikäsänytoot"...
 
Meillä joskus vanhemmat ihmiset ovat kutsuneet Vilhoa " Villeksi ". '
Kyllä olen oikaissut, kun ei poika ole ymmärtänyt, että häntä puhutellaan, tai että häneltä odotetaan jotain.

Samoin tytön 2 osainen nimi meinasi koulussa lyhentyä vain etunimeksi. Eihän me oltaisi annettu 2 osaista nimeä, jos kutsumanimenä pidettäisiin vain etunimeä. Annettiin koulussa palautetta ja niinpä tyttöä ruvettiin kutsumaan koko nimellä (ei pitkät nimet).
 
Mä en tiedä edes miten meidän muksujen nimet vois väärin sanoa, sen verran selkeet on.
Jos joku kutsuu täysin väärällä nimellä (mitä ei ole kylläkään tapahtunut) niin korjaan tietenkin.

Mulla on itselläni nimi joka helposti väännetään ihan eri nimeksi, en aina jaksa korjata. Mua itseäni myös saatetaan kutsua ihan täysin eri nimellä. Satu ja Suvi on ihan kestosuosikkeja, kun mä kuulemma näytän ihan sen nimiseltä..
 
En korjaa paitsi sellaiselle joka on useinkin tekemisissä on käsittänyt väärin. Jos joku sanoo vahingossa väärin ja tajuaa itsekin varmaan, niin en. En myöskään oikaise puolitutuille joita näkee vaikka kerran vuodessa kaupungilla ja käy kahvilla, kysyy "Mikäs tän pojan nimi olikaaan" . Kerron nimen ja kun tämä saattaa sanoa väärin, niin ei tule mieleenkään alkaa korjaamaan. "anteeks vaan se on kyllä Miko eikä Niko!!!!!" Kun asialla ei ole mitään väliä, se tieto, että lapsi onkin Miko, ei häntä liikuta, kunhan vaan noloon tilanteeseen saattaa, itselläni on tapana monesti muutenkin olla huomauttelematta jos joku mokaa lievästi. Ei viitsi suotta tehdä tilanteesta yhtään kiusellisempaa :)
 
Oikaisen. Eräs kaukainen sukulainen tosin kirjottaa esim. joulukortteihin lapsen nimen aina väärin, en tiedä mistä sen saanut päähänsä... ei ala edes samalla kirjaimella ja on vielä mun ns. inhokkinimi mitä käyttää :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Kyllä oikaisen.
Viimeksi lääkärissä kun oltiin, ni lääkäri (nainen vielä) sanoi kaksi kertaa, et "poika" vaikka lapsi on tyttö. Ja oli puettu muuten vaaleanpunaiseen, paitsi äp-toppapuku oli päällä.

Tää on muuten toinen juttu kanssa. Meillä kanssa aika usein tyttöä (aika "poikamaisesti" käyttäytyvä ja toisinaan unisexisti puettukin) sanotaan pojaksi ja poikaa (aika siro sellainen, mutta todellakin poikamaisesti puettu) tytöksi. Oikeastaan ärsyttää, että tuntemattomien pitää ylipäätään ilmaista, kummalta lapsi heidän mielestään näyttää. Olisivat kommentoimatta, jos eivät tiedä... mutta näihin kyllä murahdan takaisin, että se on kyllä poika, ja se on kyllä tyttö. Mutta tohon nimiasiaan oon harvemmin kommentoinut kellekään. Se on ehkä just sitä, että niitä tuttuja ei halua saattaa siihen noloon tilanteeseen, että paljastaisi mokan. Tuntemattomien "noloudesta" ei ole niin väliä ;).
 
Alkuperäinen kirjoittaja suurperheen äiti:
Meillä joskus vanhemmat ihmiset ovat kutsuneet Vilhoa " Villeksi ". '
Kyllä olen oikaissut, kun ei poika ole ymmärtänyt, että häntä puhutellaan, tai että häneltä odotetaan jotain.

Mulla anoppi teki aluksi tätä, nykyään vain vähän. En ole korjannut vaan käyttänyt itse oikeaa nimeä. Kyllä sen siitä jo tajuaa. Siitä mä pidin, kun eräs tuttu kysyi, että onko kutsumanimeä eikä lähtenyt itse sitä keksimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Kyllä oikaisen.
Viimeksi lääkärissä kun oltiin, ni lääkäri (nainen vielä) sanoi kaksi kertaa, et "poika" vaikka lapsi on tyttö. Ja oli puettu muuten vaaleanpunaiseen, paitsi äp-toppapuku oli päällä.

Meillä lääkäri oikaisuista huolimatta kirjoitti pojan nimen tyttöversiona papereihin. Se oli jo aika härskiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Kyllä oikaisen.
Viimeksi lääkärissä kun oltiin, ni lääkäri (nainen vielä) sanoi kaksi kertaa, et "poika" vaikka lapsi on tyttö. Ja oli puettu muuten vaaleanpunaiseen, paitsi äp-toppapuku oli päällä.

Meillä lääkäri oikaisuista huolimatta kirjoitti pojan nimen tyttöversiona papereihin. Se oli jo aika härskiä!

No kyllä se on tosi outoa mun mielestä. Jos vaikka on lähete labraan, ni kyllä siinä pitää olla nimi oikein, tai vaikka reseptissä. Ja lääkärinkin pitäisi nähdä se sotu, siitä selviää jo sukupuolikin.
 

Yhteistyössä