Oikea ikä saada lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sol-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sol-81

Vieras

Milloin on oikea aika lapsen hankkimiseen? Onko sellaista edes? Itsestäni tuntuu, että aina on olemassa jokin syy miksi ei voisi tehdä lasta (en pidä silti itsestäänselvyytenä, että lapsen voi vain "tehdä" kun siltä alkaa tuntumaan.

Voihan olla että en voisi saada lapsia.) Sen lisäksi en jotenkin halua tehdä lapsia reilusti yli kolmekymppisenä. Pidän vain itseäni aina niin "nuorena", että eihän sitä vielä...

Ikää on 26 v. ja miehellä 29 v. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta. Ei olla kihloissa eikä naimisisissa. Vauvakuumetta ei ole, mutta asiaa on alkanut miettimään yhä enemmän, kun lähes kaikki kaverit ovat naimisissa/kihloissa tai sitten rakentaneet tai ostaneet oman talon tai heillä on lapsia/odottavat ensimmäistä lastaan.

Tuntuu vain että oma elämä junnaa paikallaan, ettei minulle tapahdu mitään. Tämä ei ole tietenkään syy tehdä lasta. Töitä meillä on molemmilla ja minulla vakipaikka. Silti pelottaisi, että jos vaikka joutuisi työttömäksi, että miten sitä pärjäisi ja elättäisi lapsen.

Lisäksi mietin kauheasti sitä, että varmasti minun kohdalla menee asiat jotenkin pieleen. Esim. synnytyksessä lapsi tai minä vammaudun pysyvästi jne. Pelkään kovasti synnytystä enkä usko että pystyisin siihen. ajattelen että mies ei enää välitä minusta kun lihon ja rupsahdan lapsen saamisen myötä (vaikka en ikinä ajattele toisista naisista niin, vaan jotenkin aina nään kaikissa ne kauniit puolet).

Miettiikö joku muukin tälläisiä asioita? Vai mietinköhän vain asioita ihan liikaa...?

Vai olenkohan vaan sellainen ihminen, etten saa ikinä mitään aikaiseksi, ellei joku vähän "tuuppaa". Ehkä yritän pelata liikaa varman päälle, mutta ei kai tässä elämässä ole mikään varmaa...?
 
eikös se fyysisestikin naisella olis paras ikä 19-24v välillä :p sillo on munasolutkin parhaimmillaan ja raskautuminen nopeaa.. Ja muutoinkin mun mielest toi väli on hyvä ikä lapsen saamiselle, ehkä enemmänki tuo 22-24v paikkeilla :) On nuori ja jaksavainen ja edes jonkinlainen koulutus useimmilla. Mitä sitä suotta elämässään odottamaan että sitten ja sitten kun on asiat niin ja näin.. voi olla et tulevaisuudes sit ei saakaan enää lapsia..
 
ja kyllä Suomessa ny pärjää vaikka työttömänäkin lasten kans.. se on vain siinä se juttu miten ne rahansa käyttää..

*muoks ja mä en ainaskaa aattele et oisinko sit vähempi upea miehen mielestä.. jos mies sen vuoksi pettäisi tai jättäisi ni sit se mies ei todellakaan olis mua varten :D ja oon peruspositiivinen luonne ni uskon silti et aina asiat kääntyy jossai vaiheessa parhain päin :)
 
Mielestäni ihannetilanne olisi se, että on opiskellut perukoulun jälkeen jonkun ammatin (eli ei välttämättä lukiota, jos haluama tulevaisuuden ammatti ei sitä vaadi), joten ensimmäinen lapsi syntyisi kun äiti olisi n. 23v. Olisi nuori, muttei kuitenkaan teini. Olisi jo elämänkokemusta ja olisi kerennyt koluta baareissakin, jos sellaista ihmistyyppiä sattuu olemaan. :)

Ja seuraavat lapset syntyisivät siitä 5 vuoden sisällä (siis ne kaksi seuraavaa)

Sitten olisi vieläkin nuori äiti kolmelle lapselle ja olisi vieläkin hyvin aikaa opiskella, kun lapset hieman kasvavat. Ja olisi vasta reilu nelikymppinen, kun lapset olisivat täysikäisiä ja voisi viettää aviomiehen kanssa yhteistä aikaa ja matkustella sekä odotella lapsenlapsia. Heidänkin kanssa jaksaisi touhuta hyvin.

Mutta kaikki ei tietysti aina mene ihan noin...

Itsellä on kyllä ammatti ja naimisiinkin olen kerennyt, mutta ensimmäistä lasta odotettiin 2v ennenkuin tärppäsi (olin 26 ja risat), toinen tuli hieman nopsempaan.
Ja toiset isovanhemmatkin ovat niin vanhoja, etten edes kuvittele, että voisin viedä lapset joskus edes hetkeksi sinne hoitoon. Vaikka eihän se olekaan isovanhempien tehtävä, mutta olisihan se kiva, että lapset tutustuisivat heihin paremmin ja voisivat tehdä heidänkin kanssaan asioita.

:)
 
Kiitokset viesteistä. Varmaankin asioita tulee toisinaan mietittyä liian paljon...

Biologiset seikat kyllä puoltavat raskautumista ennen kolmeakymppiä... Olisihan se mukavaa ehtiä sitten joskus näkemään omat mahdolliset lapsenlapsetkin :)

Voihan se toki olla, että ei lasta kuulukaan kun sitä alkaa toivoa. Mutta toivotaan että sitten joskus tärppää kun alamme yrittämään :)
 

Yhteistyössä