Oikeus olla väsynyt...(?)

[MissSaa]

Miten muilla menee pienen vauvankanssa... meillä on viis kuukautinen vauva, mies käy töissä, kahta vuoroa, joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. iltaviikot menee ihan perseelleen kun mies lähtee jo yhdeltä, ja tulee sit vasta puolilta öin kun ollaan jo nukkumassa. olen vain niin hiton väsynyt hoitamaan vauvaa. mies kyllä on mukanahoitamassa vauvaa useinkin, öisinkin auttaa hakemalla esim pullon. mut uudelleen nukkumaan saaminen yms on sit mun vastuulla. välillä, noin kerran viikossa saan nukkua sitten noin tunnin extraa aamulla kun mies hoitaa poikaa, ja siitäkin tulee niin pirun huono omatunto, et toinen käy töissä ja minä vain nukun... vaikkakin öisin nukun yleensä sen pari tuntia vähemmän kuin mies (poikkeuksena miehen aamuvuorot, silloin ollaan suht tasoissa)... mies valitti ettei hänellä ole omaa harrastusaikaa (pelata koneella) nykyään ollenkaan, josta tietenkin tuli mulle syyllinen olo. vaikkakin joku pieni piru päässä kyseleekin, että entäs se minun vapaa-aika.minäkäsitän tämän vapaa-ajan olevan silloin kun poika nukkuu, menee nukkumaan iltaisin kahdeksalta, päiväunet aika minimissä... miksi se ei kelpaa/riitä miehelle...

itse kaipaisin niin muita ihmisiä ja jotain muutakin elämää, mutta olen koko ajan lapsen kanssa, eikä ole edes sitä autoa käytössä kun mies on töissä, että pääsisi tuttuja tapaamaan... olen vain niin väsynyt.

mies on nytkin töissä, ja illalla mie olin niin väsynyt kuuntelemaan vauvan itkua, et itkettiin sitten molemmat. pelottaa et jossain vaiheessa jaksaminen loppuu ihan kokonaan ja hermot hajoaa...

tää nyt oli vähän tällaista purkautumista, toivoisin et asiallista palautetta, on vähän rikkinäinen olo muutenkin...

 

[Juu]

Koita jaksaa, kyllä se siitä helpottaa kun vauvan unirytmi löytyy. Ei sitä noin pienen kanssa oikein sitä "muuta elämää" vielä ole, mutta odotapa muutama kuukausi niin jo helpottaa.

 

[Darwinin leski]

Tuo se vauva tänne meille ja mene nukkumaan. Ei sulla ole mitään tukiverkkoa...?

 

[MissSaa]

Tuo se vauva tänne meille ja mene nukkumaan. Ei sulla ole mitään tukiverkkoa...?

heh, onnistuskin.. vanhemmat on, mut asuvat kauempana ja käyvät töissä...muuten sellainen puuttuu. kaikki asuu niin hajallaan.

 

[Toope]

Miten muilla menee pienen vauvankanssa... meillä on viis kuukautinen vauva, mies käy töissä, kahta vuoroa, joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. iltaviikot menee ihan perseelleen kun mies lähtee jo yhdeltä, ja tulee sit vasta puolilta öin kun ollaan jo nukkumassa. olen vain niin hiton väsynyt hoitamaan vauvaa. mies kyllä on mukanahoitamassa vauvaa useinkin, öisinkin auttaa hakemalla esim pullon. mut uudelleen nukkumaan saaminen yms on sit mun vastuulla. välillä, noin kerran viikossa saan nukkua sitten noin tunnin extraa aamulla kun mies hoitaa poikaa, ja siitäkin tulee niin pirun huono omatunto, et toinen käy töissä ja minä vain nukun... vaikkakin öisin nukun yleensä sen pari tuntia vähemmän kuin mies (poikkeuksena miehen aamuvuorot, silloin ollaan suht tasoissa)... mies valitti ettei hänellä ole omaa harrastusaikaa (pelata koneella) nykyään ollenkaan, josta tietenkin tuli mulle syyllinen olo. vaikkakin joku pieni piru päässä kyseleekin, että entäs se minun vapaa-aika.minäkäsitän tämän vapaa-ajan olevan silloin kun poika nukkuu, menee nukkumaan iltaisin kahdeksalta, päiväunet aika minimissä... miksi se ei kelpaa/riitä miehelle...

itse kaipaisin niin muita ihmisiä ja jotain muutakin elämää, mutta olen koko ajan lapsen kanssa, eikä ole edes sitä autoa käytössä kun mies on töissä, että pääsisi tuttuja tapaamaan... olen vain niin väsynyt.

mies on nytkin töissä, ja illalla mie olin niin väsynyt kuuntelemaan vauvan itkua, et itkettiin sitten molemmat. pelottaa et jossain vaiheessa jaksaminen loppuu ihan kokonaan ja hermot hajoaa...

tää nyt oli vähän tällaista purkautumista, toivoisin et asiallista palautetta, on vähän rikkinäinen olo muutenkin...

Tuttua tekstiä sillä erotuksella, että yksin olin vauvan kanssa alusta alkaen. Ja hermot oli lujilla, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, aika meni nopeaa ja jotakin siitä ajasta ja kyhnötyksestä kotona kaipaan. Lähde vauvan kanssa puistoon tai äiti-lapsi kerhoon. Kaiken maailman juttuja on nykyään. Surffaileppa netissä ja katso sieltä, esim oman seurakunnan sivut. Ja jos minä olisin sinä tai jos minulla olisi silloin ollut joku toinen jakamassa edes hetken vastuuta, olisin laittanut verkkarit jalkaan ja lähtenyt kävelylle, IHAN YKSIN!

 

[mamma]

Vauva-aika on väsyttävää, mutta onneksi se ei kestä kauan. Kun se on ohi sitä ikävöi. Ajattele asiaa siten, että olet nyt vain vauvaa ja hänen tarpeitaan varten niin ei tule sellaista oloa, että pitäisi tehdä ja jaksaa/keritä muutakin. Onneksi kuitenkin miehesi on jollain tasolla tukena. Tietysti väsyneenä harmittaa kun toinen vielä puhuu omista harrastuksistaan. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun rytmit alkavat menemään kohdalleen ja koita itse levätä silloin kun vauva nukkuu. Muut työt voivat odottaa.

 

[unikuu108]

onko teillä mitään mll perhekerhoja yms lähellä missä voi tutustua muihin äiteihin?