Oiskohan jo aika selvittää ja sopia?

[IamWeasel]

:snotty: siis anopin kanssa välit meni poikka tossa yli vuosi sitten.. Mä en ole halunnut olla missään tekemisissä sen jälkeen, mies on käyny siellä kylässä sillon tällön lasten kanssa. Mutta nyt esikoinen haluaa yökylään, ja mä olen ollut sillä kannalla, että ei käy, jos pikkuvelikään ei pääse. Ja tästä se riita periaatteessa johtuikin, vaikka siihen liittyy kyllä niin paljon muitakin juttuja, eli anoppi on ihan suoraan sanonut että esikoinen on hänelle rakkain ja tärkein, ja nyt esikoisen (5vee) puheiden mukaan mummi oli sanonut, että pikkuveli (2vee) ei voi mennä yöksi, koska pikkuveli ei tottele. Minulle nyt tuli heti mieleen, onko tuo nyt sit se todellinen syy, ettei kuopus saa mennä..

Mun mielestä tässä pitäis nyt nää asiat selvittää, jotta ehkä sit joskus pojat vois mennä yhdessä mummille yöksikin. Mutta mä en tiedä ollenkaan anopin suhtautumista nyt tuohon kuopukseen, ja pelottaa kyllä mitä siitä sovinnosta tulee, kun aiheen otan puheeksi.

Eli pelottaa ja jännittää!!!!! Mutta kai se täytyy tässä joku päivä rohkaistua ja puhelimeen tarttua? Mitä mä edes sille sanon? Plääh :ashamed:

 

[Silmukka-]

Soitat vaan ja kerrot että hänen suhtauminen toiseen lapsenlapseen särkee sydämesi ja haluaisit selvittää oletko ehkäpä ymmärtänyt asian jotenkin väärin.

Kyllä mä sen verran musta-valkoinen olen tässä asiassa että mieluummin kummallakaan lapsista ei olisi läheistä suhdetta mummiin kuin se että toisella on ja toinen tuntuu aina olevansa huonompi, liian raskasta lapselle käsitellä tuollaista asiaa jonka varmasti huomaa.

 

[Mamma italiana]

itse sanon anopille aika suoraan asiat, silloin suhde toimii. kerron mità haluan ja mità arvostan, mità en voi sietàà ja mikà on mulle ok. kuten silmukka sanoikin, kerro tunteistasi. ei tarkoita aina riitelemistà ja sen sellaista. joskus vaan ihmiset ajattelevat niin kovin eri tavalla, eivàtkà tajua loukkaavansa toista. kyllà se siità!

 

[Pamppelsson]

Soitat vaan ja kerrot että hänen suhtauminen toiseen lapsenlapseen särkee sydämesi ja haluaisit selvittää oletko ehkäpä ymmärtänyt asian jotenkin väärin.

Kyllä mä sen verran musta-valkoinen olen tässä asiassa että mieluummin kummallakaan lapsista ei olisi läheistä suhdetta mummiin kuin se että toisella on ja toinen tuntuu aina olevansa huonompi, liian raskasta lapselle käsitellä tuollaista asiaa jonka varmasti huomaa.

Tätä on helppo peesata!

 

[Äippä]

Mulla on just samanikäiset ja vähän on mummilla (minun äidilläni) samaa suhtautumista. Mutta ei ottaisi (enkä antaisikaan) 2-vuotiasta sinne yökylään, ei nimittäin oikeasti jaksaisi.. voi olla siis ihan oikea syy tuo.

 

[IamWeasel]

itse sanon anopille aika suoraan asiat, silloin suhde toimii. kerron mità haluan ja mità arvostan, mità en voi sietàà ja mikà on mulle ok. kuten silmukka sanoikin, kerro tunteistasi. ei tarkoita aina riitelemistà ja sen sellaista. joskus vaan ihmiset ajattelevat niin kovin eri tavalla, eivàtkà tajua loukkaavansa toista. kyllà se siità!

Mä sen virheen tein, etten mä uskaltanut anopille koskaan oikein vastaan sanoa. Ja anoppi taas on suorasanainen, vähän liiankin. Mä pistän sen ikäni piikkiin.. ja vähän luonteenikin, mä en vaan jaksa riidellä ja olen välttänyt tätä tilannetta että riidoissa eletään.. mutta sitten se viiminen niitti tuli ja tässä ollaan..

Mutta mua rupes harmittamaan tosi paljon myös se, että mun ystäväkin sanoi mua vähän lapselliseksi tän asian suhteen (kun en oo halunnu miehen vanhempia nähdä enkä meille kutsua tms.), samaa ne on vissii miehen puolen sukulaisetki puhuneet..

No eniveis. Mua samaan aikaan ärsyttää ihan hitosti koko ihminen, toisaalta tiedän hänen lämpimämmänkin puolen.. toisaalta ketuttaa tämä kuva jonka olen jo antanut ihmisiin , eli mä olen vässykkä joka antaa aina periks, niinku nytkin olen tavallaan tekemässä.

Ja pelottaa anopin suhtautuminen, mitä jos se onkin puhelimessa nuiva ja vähäsanainen, jos se odottaa multa anteeksipyyntöä jota ei todellakaan tipu. Jos se meneekin ihan mönkään koko juttu :ashamed:

 

[Mamma italiana]

ehkàpà kaikkein vaikeinta onkin juuri keksià se miten tilanteen saisi aluksi selvitettyà. onhan se vaikea soittaa jos anoppi on jo muutenkin vàhàsanainen. perussààntònà suosittelisin ettà àlà edes pyri mihinkààn ystàvyyssuhteeseen vaan asiallisiin ja ehkà etàisiinkin vàleihin. siis jonkinlaiseen yhteydenpitoon josssa sinàkin mààrittelet omat rajasi. ja joo, helppohan se on sanoa, sillà ei sità yhdessà pàivàssà luoda.

 

[IamWeasel]

ehkàpà kaikkein vaikeinta onkin juuri keksià se miten tilanteen saisi aluksi selvitettyà. onhan se vaikea soittaa jos anoppi on jo muutenkin vàhàsanainen. perussààntònà suosittelisin ettà àlà edes pyri mihinkààn ystàvyyssuhteeseen vaan asiallisiin ja ehkà etàisiinkin vàleihin. siis jonkinlaiseen yhteydenpitoon josssa sinàkin mààrittelet omat rajasi. ja joo, helppohan se on sanoa, sillà ei sità yhdessà pàivàssà luoda.

Juu se onkin tavoitteena, että voitaisiin kumminkin lapsille opettaa, kuinka tärkeä asia elämässä nää perhesuhteet on.. Kai se mun pitää omalla esimerkillä yrittää, että homma toimisi. Mutta ei juu todellakaan mitään ystävyyssuhdetta, ainoastaan sellainen, että voitaisiin edes samaan tilaan astella samaan aikaan ja vaihtaa pari sanaa, ainakin näin alkuun. Kun nyt saisin vain aikaiseksi jotain. Kynnys soittaa on kasvanut vuodessa aika suureksi kumminkin, ja kun en yhtään tiedä, mitä anoppi nyt asiasta on mieltä, onko ymmärtänyt edes oman virheensä vai olenko minä hänen mielestään väärässä vai mitä häh.

 

[Mamma italiana]

toivotan onnea. sulla on ihan aikuinen asenne asiaan, joten kyllà saat hommat sujumaan ajan kanssa. toivon ettà anoppikin on aikuistunut (aina isovanhemmatkaan eivàt ole ihan kypsià... )

 

[mamma ja mummo]

odottakaahan kun olette itse mummoja ja muistakaa tuo! Ja anoppejakin, ainaista marmatusta.

 

[str]

odottakaahan kun olette itse mummoja ja muistakaa tuo! Ja anoppejakin, ainaista marmatusta.

Ai muistaa mitä, siis haluta vain toinen lapsenlapsi kylään ja ilmaista selvällä suomella ettei toinen ole yhtä tärkeä.
No en mä kyllä ihan tuollaiseksi mummoksi ole ajatellut tulla.

 

[IamWeasel]

odottakaahan kun olette itse mummoja ja muistakaa tuo! Ja anoppejakin, ainaista marmatusta.

Mä en nyt jaksa selittää sitä kaikkea, mitä vuosien aikana on tapahtunut sellaista, jotka on vaikuttaneet tähän välien menemiseen. Mutta tuo oli viimeinen pisara mulle, että koko raskausajan ja sen jälkeen sain kuulla, että meidän esikoinen on ykkönen ja tärkein ja rakkain, mummi puhuttelikin häntä "mummin rakkain" ja kuopusta etunimellä. Ja sit viimenen paukku tuli kauppakeskuksessa, kunnon riita, ja anoppi siellä sanoi, että muilla ei oo väliä hänelle paitsi sillä et esikoisemme astuu heidän ovesta sisään. Minä en kyllä jaksanut kuunnella tuota enää, en sekuntiakaan. Ja en minä ihan vaan kuunnellut näitä hänen juttujaan, yritin nätisti puhua kuinka molempien tulis olla yhtä rakkaita ja tärkeitä mutta kun toinen on päätöksensä tehnyt ja sitä kuuluttaa tuolla niin minkä minä voin toisen käytökselle? Noh, nyt kumminkin täytyy yrittää saada jo selvitettyä tätä ISOA ongelmaa.

Että muistahan vaan, kun sinusta tulee mummi

 

[IamWeasel]

toivotan onnea. sulla on ihan aikuinen asenne asiaan, joten kyllà saat hommat sujumaan ajan kanssa. toivon ettà anoppikin on aikuistunut (aina isovanhemmatkaan eivàt ole ihan kypsià... )

Kiitoksia kovasti :flower: Mä toivon kanssa kovasti! Mä olen kumminkin tykännyt hänestä kovasti silloin, kun ei päästele suustaan sammakoita ja oikeastaan ennen kuopuksen odotusaikaa.