M
"muumi mamma"
Vieras
esim.olin ollut 3vuotta totaali yh(esikoisen isä jätti kun olin raskaana), kun tapasin mieheni. sitten kun odotin yhteistä lastamme minä tottakai halusin jakaa kaiken ensisijaisesti mieheni kanssa, mutta mies oli niin kiinnis äidissään että hän hösläsi kaikkea äitinsä kanssa ja minä jäin paitsioon täysin. ihan kuin en olisi ollut mitään.
En saanut kehuja,sen lisäksi miehen halut hävisi raskausaikana hän väitti ettei haluttomuus johtunut raskaudesta, mutta lapsen synnyttyä paljasti että haluttomuus aiheutui ulkomuodostani,yhtään kehua en kuullut koko 9kk aikana.
mies oli muutenkin itsekkin ihan kakara silloin muissakin asioissa. Mies lisäksi jäi jatkuvasti kiinni valheista. salasi mm. alkoholi ongelman(käytti sitä ahdistuksen "hoitoon"),salasi masennus dg. salasi unilääkkeet(ja unilääkeriippuvuuden) yms.
ekat pari vuotta oli rankkoja. Sittenmin mies toipui masennuksesta pääsi eroon samalla muista ongelmista,mies aikuistui ja lopetti äidissä epäterveen roikkumisen. kaikki on periaatteessa hyvin,mies on hellä,kiltti,huomaavainen, vastuullinen ja ihana isä.
Minä en kuitenkaan pysty unohtaa menneitä, siellä on niin paljon kaikkea joka sai mut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi, pelkään että tuhoan meidän suhteen koska ne asiat nousee välillä pintaan ja mieheni ei kestä kuulla sitä kuinka paska on ollut(hänen omia sanoja). Minulla on kuitenkin tarve viimein saada ymmärrystä sille kuinka pahalta ne asiat tuntui, ne nousee pintaan ne tunteet samanlaisena kuin silloin ku koin asiat.
mitä siis voin tehdä?
En saanut kehuja,sen lisäksi miehen halut hävisi raskausaikana hän väitti ettei haluttomuus johtunut raskaudesta, mutta lapsen synnyttyä paljasti että haluttomuus aiheutui ulkomuodostani,yhtään kehua en kuullut koko 9kk aikana.
mies oli muutenkin itsekkin ihan kakara silloin muissakin asioissa. Mies lisäksi jäi jatkuvasti kiinni valheista. salasi mm. alkoholi ongelman(käytti sitä ahdistuksen "hoitoon"),salasi masennus dg. salasi unilääkkeet(ja unilääkeriippuvuuden) yms.
ekat pari vuotta oli rankkoja. Sittenmin mies toipui masennuksesta pääsi eroon samalla muista ongelmista,mies aikuistui ja lopetti äidissä epäterveen roikkumisen. kaikki on periaatteessa hyvin,mies on hellä,kiltti,huomaavainen, vastuullinen ja ihana isä.
Minä en kuitenkaan pysty unohtaa menneitä, siellä on niin paljon kaikkea joka sai mut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi, pelkään että tuhoan meidän suhteen koska ne asiat nousee välillä pintaan ja mieheni ei kestä kuulla sitä kuinka paska on ollut(hänen omia sanoja). Minulla on kuitenkin tarve viimein saada ymmärrystä sille kuinka pahalta ne asiat tuntui, ne nousee pintaan ne tunteet samanlaisena kuin silloin ku koin asiat.
mitä siis voin tehdä?