olemme olleet miehen kanssa yhdessä 6vuotta,enkä pääse yli vanhoista asioista

["muumi mamma"]

esim.olin ollut 3vuotta totaali yh(esikoisen isä jätti kun olin raskaana), kun tapasin mieheni. sitten kun odotin yhteistä lastamme minä tottakai halusin jakaa kaiken ensisijaisesti mieheni kanssa, mutta mies oli niin kiinnis äidissään että hän hösläsi kaikkea äitinsä kanssa ja minä jäin paitsioon täysin. ihan kuin en olisi ollut mitään.

En saanut kehuja,sen lisäksi miehen halut hävisi raskausaikana hän väitti ettei haluttomuus johtunut raskaudesta, mutta lapsen synnyttyä paljasti että haluttomuus aiheutui ulkomuodostani,yhtään kehua en kuullut koko 9kk aikana.

mies oli muutenkin itsekkin ihan kakara silloin muissakin asioissa. Mies lisäksi jäi jatkuvasti kiinni valheista. salasi mm. alkoholi ongelman(käytti sitä ahdistuksen "hoitoon"),salasi masennus dg. salasi unilääkkeet(ja unilääkeriippuvuuden) yms.

ekat pari vuotta oli rankkoja. Sittenmin mies toipui masennuksesta pääsi eroon samalla muista ongelmista,mies aikuistui ja lopetti äidissä epäterveen roikkumisen. kaikki on periaatteessa hyvin,mies on hellä,kiltti,huomaavainen, vastuullinen ja ihana isä.

Minä en kuitenkaan pysty unohtaa menneitä, siellä on niin paljon kaikkea joka sai mut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi, pelkään että tuhoan meidän suhteen koska ne asiat nousee välillä pintaan ja mieheni ei kestä kuulla sitä kuinka paska on ollut(hänen omia sanoja). Minulla on kuitenkin tarve viimein saada ymmärrystä sille kuinka pahalta ne asiat tuntui, ne nousee pintaan ne tunteet samanlaisena kuin silloin ku koin asiat.

mitä siis voin tehdä?

 

[:-/]

Mulla sama ongelma. Meidän suhteen alussa mies oli masentunut ja joi liikaa (valehteli juomisiaan). Hän parani kyllä ja kaikki on hyvin, tästä on nyt vuosia aikaa. Mutta silti tunnen ettei hän ymmärrä kuinka rankkaa se aika minulle oli, vaikka hän on hyvin kiitollinen, että pysyin hänen rinnallaan.
Pitäisi vaan opetella unohtamaan menneisyys, helpommin sanottu kuin tehty.

 

["Heidi"]

En ymmärrä, miksi haluatte pilata suhteenne nyt kun lopultakin menee hyvin?

 

["vieras"]

Jos miehesi on oikeasti muuttunut ja muutos vaikuttaa pysyvältä, eli ei vaan esitä, niin auttaisiko jos kävisit juttelemassa vaikka perheasianneuvottelukeskuksessa tai vastaavassa ammattilaisen kanssa. Siis ilman miestäsi?
Ymmärrän nimittäin sun miestäkin, on varmaan kamalaa tajuta olleensa ihan hirveä rakkaalle ihmiselle, ja asiasta puhuminen voi ahdistaa kovasti.
Mutta sulla olis musta oikeus purkaa fiiliksiäsi, ja jos se ei miehen kanssa onnistu, vois ammatti-ihminen auttaa niin et saisit mentyä eteenpäin ja nautittua nykytilanteesta! Tsemiä!

 

["muumi mamma"]

[QUOTE="Heidi";29068618]En ymmärrä, miksi haluatte pilata suhteenne nyt kun lopultakin menee hyvin?[/QUOTE]

ehkä et ole kokenut samaa kuin me? jos tarkkoja ollaan niin mieshän itse on aikoinaan ne päätökset tehnyt millä on satuttanut.

 

["muumi mamma"]

[QUOTE="vieras";29068621]Jos miehesi on oikeasti muuttunut ja muutos vaikuttaa pysyvältä, eli ei vaan esitä, niin auttaisiko jos kävisit juttelemassa vaikka perheasianneuvottelukeskuksessa tai vastaavassa ammattilaisen kanssa. Siis ilman miestäsi?
Ymmärrän nimittäin sun miestäkin, on varmaan kamalaa tajuta olleensa ihan hirveä rakkaalle ihmiselle, ja asiasta puhuminen voi ahdistaa kovasti.
Mutta sulla olis musta oikeus purkaa fiiliksiäsi, ja jos se ei miehen kanssa onnistu, vois ammatti-ihminen auttaa niin et saisit mentyä eteenpäin ja nautittua nykytilanteesta! Tsemiä![/QUOTE]

en tiedä auttaisko,sillä minusta tuntu uettä vaikka asia ahdistaisi miestä,niin hänen kuuluisi ottaa vastuu valinnoistaan(arvaa kuinka paljon minua ahdisti kaikki silloin). En vaan tiedä voiko niitö koskaan unohtaa. ei ne asiat koko ajan oo mielessä,mut sit jos nykyhetkessä tulee tilanne joka vähänkin muistuttaa menneistä,laukaisee se ne muistot ja tunteet mitä silloin koin. En tiedä johtuuko tämä siitä että silloin piti vaan jaksaa kaikki,piti vaan työntää omat tunteet aina sivuun ja tarpeet. piti huolehtia vauvasta,esikoisesta ja miehestä lisäksi kaikista kotitöistä..

nautinko esimerkiksi vauvavuodesta,no en! eikä uutta mahdollisuutta tule koska ei haluta lapsia lisää.. jotenkin se että sais kerrankin elää sen vauva ajankin niin että kaikki olis hyvin tuntuis niin hyvältä, mutta varsinaisesti en halua lisää lapsia.

 

[En ymmärrä miksi]

Mitä sä ap oikein sitten haluat että mies tekee? Ei hän voi mennyttä muuttaa. Haluatko anteeksi pyynnön? Eikö mies ole sitten pyytänyt anteeksi? Vai haluatko olla ikuisesti suhteessa "niskan päällä", koska mies vuosia sitten teki väärin? Mulle ei ainakaan oikein selvinnyt, mitä ihmettä haluaisit miehen tekevän. Millä lailla hänen pitäisi "ottaa vastuu", eikö hän ole jo ottanut kun on käytöstään muuttanut?

 

[Ryhtiliike]

Olette paljon onnellisempia kun elätte vain tätä päivää ja annatte vanhojen asioiden olla. Ei ne muuksi muutu, vaikka niitä miettisi 24 h joka päivä. Ajatuksiaan voi hallita jos vain niin päättää, jos joku sanoo, että vanhat asiat kaivaa.

 

[Blue]

Ammattiapua kaipaavat ne jotka vuodesta toiseen kaivavat vanhoja eivätkä millään pääse niistä yli (ja nyt en puhu oikeasti pahoista treumoista). Asiat pitää käsitellä heti, ja siinä heti päättää että voiko antaa anteeksi ja jatkaa miehen kanssa vai ei. Jos päättää jatkaa niin et voi miestä ikuisesti rankaista virheistä ja jankuttaa niistä vaan sinun on annettava hänen jatkaa elämäänsä tasavertaisena kumppanina ilman mitään jatkuvaa vatvomista ja anteeksipyytelyjä.

 

["Vieras"]

Oletteko käsitelleet asiat miehenne kanssa silloin, kun ne ovat olleet ajankohtaisia?
Käsittelemättömät asiat tuppaavat tulla pintaan jossain vaiheessa.. Minun mielestäni jos mies on aiheuttanut mielipahaa, on hän vastuullinen myös selvittämään asian. Ennemmin tai myöhemmin.

Minä keskustelisin mieheni kanssa asiasta. On ehkä typerää siinä vaiheessa, kun kaikki on ok, alkaa repimään vanhoja haavoja auki, mutta ei se niinkään mene, että tehtyjä asioita painetaan vain villaisella ja jatketaan elämää. Ei ne asiat sillä mihinkään katoa ja selvitettävä ne on, ennemmin tai myöhemmin.

Minä en ole sitä mieltä, että ajatuksiaan voi hallita. Mieheni kuulemma voi, voi tahdonvoimalla unohtaa asioita, mutta minä en voi. Jos minua jokin painaa, niin se kanssa painaa eikä se mihinkään katoa tahdonvoimalla. Hetkeksi saatan unohtaa, mutta kohta se taas pyörii mielessä. Ainoa, millä itse saan unohdettua asioita on niistä puhuminen ja niiden käsittely.

 

["Vieras"]

Mitä sä ap oikein sitten haluat että mies tekee? Ei hän voi mennyttä muuttaa. Haluatko anteeksi pyynnön? Eikö mies ole sitten pyytänyt anteeksi? Vai haluatko olla ikuisesti suhteessa "niskan päällä", koska mies vuosia sitten teki väärin? Mulle ei ainakaan oikein selvinnyt, mitä ihmettä haluaisit miehen tekevän. Millä lailla hänen pitäisi "ottaa vastuu", eikö hän ole jo ottanut kun on käytöstään muuttanut?

Ei se mene noin. En usko, että kukaan tahallaan vatvoo vanhoja asioita, ne vaan painavat mieltä.

Tähän ajattelutapaan törmää usein kun vatvotaan menneisyyden haamuja; kuvitellaan, että vatvoja haluaa olla niskan päällä, vatvoja haluaa sitä tai tätä, vatvoja pilaa kaikkien elämän kun aina vain uudestaan palaa vanhoihin asioihin. Mutta kun ei se mene noin, ei kai kukaan oikeasti HALUA niitä asioita vatvoa ja yhtälailla omaa mieltänsäkin pahoittaa, vaan ne asiat vain tulevat, vaivaavat, ahdistavat, vainoavat.

 

[En ymmärrä miksi]

Niin niin, mutta MITÄ ap haluaa että MIES sitten asialle voi tehdä? Pitäähän hänen osata sanoa jotain konkreettista, pelkkä "yhyy tää vaivaa mua" on asia jolle miesKÄÄN ei mahda mitään. Juuri siksi voisi olla paikallaan että ap menisi ammattiauttajalle etsimään keinoja vähentää ahdistusta. Jos hän vain jatkaa kaunan kantamista miehelle, eikä anna miesraukalle mitään keinoja miten asian voisi korjata, hän vain rikkoo suhdetta entisestään. Ei kukaan jaksa kuunnella syyllistämistä vuosikausia vanhoista asioista, jos toinen ei anna mitään työkaluja kuinka mies voisi tekosensa hyvittää.

 

[Blue]

Niin niin, mutta MITÄ ap haluaa että MIES sitten asialle voi tehdä? Pitäähän hänen osata sanoa jotain konkreettista, pelkkä "yhyy tää vaivaa mua" on asia jolle miesKÄÄN ei mahda mitään. Juuri siksi voisi olla paikallaan että ap menisi ammattiauttajalle etsimään keinoja vähentää ahdistusta. Jos hän vain jatkaa kaunan kantamista miehelle, eikä anna miesraukalle mitään keinoja miten asian voisi korjata, hän vain rikkoo suhdetta entisestään. Ei kukaan jaksa kuunnella syyllistämistä vuosikausia vanhoista asioista, jos toinen ei anna mitään työkaluja kuinka mies voisi tekosensa hyvittää.

Ja mieshän on jo hyvittänyt. Hän on korjannut asenteensa ja on nyt hyvä puoliso ja isä. Mitä vielä pitää tehdä?? Joka aamu aloittaa anteeksipyynnöllä ja ruusulla että "anteeksi että silloin kuusi vuotta sitten mokailin"?

 

[En ymmärrä miksi]

Niinpä, Blue. On todella epäreilua jos ap:n viesti miehelle on "käyttäydyit vuosia sitten väärin, ja vaikka olet jo pitkän aikaa sitten korjannut käytöksesi niin aion kantaa kaunaa vielä määräämättömän ajan enkä osaa sanoa mitä sinä voisit tehdä että antaisin lopullisesti anteeksi". Siihen loputtomaan kaunaan ap tarvitsee ammattiapua, joka ehkä osaa kaivaa syvemmältä mikä on oikeasti vialla. Ei mies tuossa enää voi tehdä mitään, jos ap:kään ei osaa sanoa mitä se tekeminen voisi olla.

Ja voihan olla, että luottamus on niin syvältä tasolta rikottu ettei sitä yksinkertaisesti VOI enää paikata, jolloin ainoa molemmille reilu päätös on erota. Silloin ap voi aloittaa alusta jonkun kanssa joka ei ole häntä anteeksiantamattomasti loukannut, ja mies voi aloittaa alusta jonkun kanssa ilman että joutuu kantamaan syyllisyyttä jostakin jota hän ei voi enää muuttaa.

 

["Vieras"]

Olisiko ap:lle tärkeää kuulla, MIKSI mies teki mitäkin, jotta voidaan jatkossa välttyä vastaavilta sudenkuopilta?

Näin ainakin itse ajattelin, minun tapauksessani kyse tosin petetyksi tulemisesta.
Joskus ne asiat vain palaavat mieleen ja saavat mielen maahan ja sydämen itkemään.

 

[Blue]

[QUOTE="Vieras";29068983]Olisiko ap:lle tärkeää kuulla, MIKSI mies teki mitäkin, jotta voidaan jatkossa välttyä vastaavilta sudenkuopilta?

Näin ainakin itse ajattelin, minun tapauksessani kyse tosin petetyksi tulemisesta.
Joskus ne asiat vain palaavat mieleen ja saavat mielen maahan ja sydämen itkemään.[/QUOTE]

Miksi tätä ei sitten kysytty jo silloin kun asia oli ajankohtainen?? Miksi ap ei käsitellyt asiaa silloin niin pitkään että pääsi siitä yli, tai vaihtoehtoisesti todennut että ei pääse yli. Ei ole reilua roikuttaa toista löysässä hirressä vuosi tolkulla ja aina riidan tullessa vetää esiin että "silloin kun sinäkin kuusi vuotta sitten, en ole siitä vieläkään yli päässyt".

 

[En ymmärrä miksi]

Ja jos on kyse siitä että haluaa tietää miksi, niin miehelle pitää SANOA "kerro minulle miksi, sillä lailla ymmärrän ja pääsen asiasta yli". Ja hyväksyä sekin, että voi olla ettei mies itsekään tiedä miksi käyttäytyi huonosti. Ihmiset tekee paskoja asioita eivätkä itsekään saata tietää syytä siihen.

 

[huhuuh]

Minusta on yleensäkin jännä että jos mies on ollut hankala ja inhottava jo heti alkuunsa niin mikä ihme on saanut muijat siihen jäämään?! Ja sitten kun alkupaskasta on selvinny ja homma luistaa ja mieskin osaa kohdella kunnolla niin sitten lyödään hanskat tiskiin!? Onko elämä nyt liian mukavaa? Tarvisko kuitenki miehen olla v....mainen jotta emännällä olis hyvä mieli?