Olen 28-vuotias, opiskelen ja vanhempani antavat minulle usein rahaa. Miksi tällainen ei ole hyväksyttävää?

[miksi ei?]

Käyn opintojen ohessa töissä ja opintotuella ja palkalla pärjäilen ihan ok. Tämän lisäksi kuitenkin vanhempani antavat, ihan omasta halustaan, usein rahaa. Heillä on varaa siihen, ovat kohtuullisen varakkaita ja haluavat, että saan opiskeluaikanakin asua mukavasti eikä kaupassa tarvitse laskea joka penniä ja jää rahaa johonkin mukavaankin. Lisäksi he ovat ostaneet minulle yhtä ja toista, mm. auton.
Kiitoksena saatan joskus autella heitä kotona tai mökillä, jos tarvitsee. Usein eivät halua mitään palveluksia, vaan avustavat mielellään.

Joskus on tilanteita, jolloin pyydän itsekin rahaa, mutta en koe sitä ongelmaksi. Ja usein tarjoankin jotain vastapalvelusta.

Valmistumisen jälkeen aion toki tulla toimeen omillani, kun alan saada kunnon palkkaa, mutta toistaiseksi näin. Kesäisin en useinkaan tarvitse vanhempien rahaa, kun olen kokopäiväisesti töissä.

Mikä tällaisessa on niin hirveän kamalaa, kun monen mielestä tällainen tuntuu olevan niin kamalan tuomittavaa ja tekee minusta huonon ihmisen? Minusta ei mikään. Eri asia olisi, jos en tekisi yhtään mitään perustoimeentuloni eteen ja eläisin pelkästään vanhempien rahoilla. Sitten on taas niitä, jotka myös saavat rahaa vanhemmiltaan, mutta ei heillä ole tarvetta arvostella muiden tapaa elää.

 

["pollux"]

Me saatiin 1000e vauvan tarvikkeisiin kun aloin odottaa esikoista, 1000e kun muutettiin uuteen isompaan asuntoon odottaessani kuopusta. Myös miehen isovanhemmilta saadaan joskus rahaa. Ja molempien vanhemmat auttaa remonteissa yms.

En näe tässä enkä sinun tilanteessa mitään outoa. Hyvähän se on, että on ihmisiä jotka auttavat.

 

["vieras"]

Vanhempani ovat tukeneet myös minua opiskellessani niin että en onneksi tarvinnut opintolainaa laisinkaan. Eli hyvä jos vanhemmat pystyvät auttamaan. Toivon että itse pystyn sitten tulevaisuudessa jelppaamaan omia lapsiani samalla tavalla.

 

["alma"]

Kenen mielestä toi nyt on niin kamlaa, ja miksi ihmeessä välität heidän mielipiteistään? Mua ei vois vähempää kiinnostaa, kuka ystävistäni tai tutuistani saa vanhemmiltaan rahaa ja minkä verran. Toisaalta me emme myöskään juurikaan keskustele rahasta, se ei ole järin mielenkiintoinen aihe.
Onko sinulla jokin tarve puhua näistä rahalahjoiuksista ihmisille? Saatat vaikutta siltä, että pidät itseäsi jotenkin parempana kun köyhemmistä perheistä tulevia. Sen ymmärrän, jos se ärsyttää.

 

["vieras"]

Mun mielestä tuossa ei ollut mitään kamalaa aiemmin, siis kuvittelisin tekeväni itsekkin noin omille lapsille kun he ovat opiskelijoita aikanaa. Mieli kuitenkin muuttui, kun työpaikan saanti vaikeutui sen vuoksi, että muutama eläkeikäinen haluaa jatkaa töissä ihan vain siksi, että saisi elätettyä aikuiset lapsensa. Vituttaa tehdä monta vuotta pätkäsijaisuuksia toisen ruikuttaessa vieressä kuinka rankkaa työnteko on, mutta ei viitsi eläkkeellekäään jäädä, kun lapsi perheineen tarvii apua, kun on opiskelut ja lapset ja asuntolainat. Kertaalleen sanoin kyllä yhdelle valittajalle, että minusta olisi kyllä paljon mukavampi tehdä ihan täyspäiväisesti töitä, jotta saisi oman asuntolainan maksettua ja omat lapset elätettyä.

No joo, sulla ei varmaan oo tästä kyse ja toisaalta en minä noitakaan lapsia voi varsinaisesti syyttää, vanhemmat vain voisi miettiä hieman pidemmälle.

 

["Moneypenny"]

Järjestelyssä ei ole mitään väärää saatikka kamalaa, kun osapuolet ovat siinä omasta halustaan mukana. Jos itselläni olisi "ylimääräistä" rahaa kun lapset ovat nuoria aikuisia (miksei vanhempiakin aikuisia) niin tottahan toki olisin valmis sitä rahaa myös jakamaan.

 

[Madicken04]

Kenen tuo kuuluu hyväksyä? Siis muiden kuin vanhempiesi ja sinun. Ei pitäisi raha-asioittesi muille edes kuulua.

Itselläni oli aikanaan vähän samantapaisessa tilanteessa oleva opiskelukaveri ja itse olin aina saanut pärjätä omillani. Koskaan ei ärsyttänyt tms se että hän sai vanhemmiltaan rahaa, autot, tavarat, lomamatkat jne. Se mikä joskus rasitti oli se ettei tämä voinut ymmärtää että moni meistä muista eli sillä opiskelijabudjetilla eikä meillä ollut varaa hänen suunnittelemiin huvituksiin yms, varsinkin jos haluttiin syödä vielä loppukuusta. Sama koski tavaroita, autoja, matkoja yms. Kun sitten hänelle totesi jostain asiasta että kivahan tuo olisi mutta ei nyt ole missään tapauksessa varaa niin vastaus oli: "voithan sä pyytää sun porukoilta"...

 

["muua"]

Siksi, koska asut Suomessa. Suomessa ei kuulu saada rahallista apua ikina ja keneltakaan.
Oikeesti, naurettavaa.
Itse asun Intiassa, ja talla on on todellakin tavallista auttaa rahallisesti- lapsia, vanhempia, veljia, ystavia.
Kalyni lahti Jenkkeihin opiskelemaan, mieheni isan ystava lainasi talle 20000e, mieheni ANTOI 3000e ja kaly sain kaverilta lainaan 5000e, vaikkain tama kaveri sanoi, ettei tykkaa lainata, ennemminkin sitten se on lahja, eika odota rahoja takaisin. Mieheni sai aikanaan itse veljeltaan 5000e, sittemmin taas auttoi veljeaan maksamalla talle muutamat lentoliput.
Taalla ne auttavat ja antavat, ketka pystyvat. Perhe- ja ystavapiirissa se on todella yleista.
Saali, etta Suomessa ei.

 

["mona"]

Mä sain mun vanhemmiltani kuukausirahaa ammattikorkeaopintojne ajan n.600euroa. Ei siitä kukaan tiennyt joten kuka sitä olisi ihmetellyt. Suurintaa osaa vanhemmat avusti opiskelujen ajan jollain tavalla.

Mulla on nyt kaksi lasta. Itse äitiyslomalla ja mies töissä ja edelleen mun vanhemmat avustaa meitä paljon myös rahallisesti omasta tahdostaan vaikka toki pärjäisimme omillammekin. Eikä kukaan sitä meille ihmettele, mutta eivät myöskään tiedä miten paljon he avustavat.

 

["jaa-a"]

Ei mitään kamalaa. Itse olen sen sijaan aina vähän ihmetellyt, jos joku esim. opiskelukavereista on ihan järjettömässä rahapulassa eikä voi missään tapauksessa pyytää rahaa vanhemmiltaan. Ymmärrän tietty, jos vanhemmilla ei sitä rahaa ole, mutta kun kyse ei ole ollut sellaisesta ja välitkin olleet ihan hyvät. MIksi ei voisi?

Tai sitten nämä vanhemmat, jotka heittävät lapsen pihalle heti, kun 18v tulee täyteen ja sen jälkeen ei mitään apua heru. Sellaista mä ihmettelen.

 

["vieras"]

Itse sain aikoinaan kuukausiavustusta ja tiedän monia jotka ovat saaneet apua perheeltään. Miksi tosiaan ei? Kummallisempaa mielestäni olisi, jos perhe tieten tahtoen jättäisi lapsensa kitumaan, jolloin olisi pakko tehdä lisää töitä, joka puolestaan johtaisi vähempään opiskeluun.

 

[Äiti 26v]

Mun kaveri 28v, joka opiskelee myös saa opintolainan verran vanhemmiltaan rahaa joka kuukausi + avustusta muihin tarpeellisiin hankintoihin. Ei se multa oo pois. Hieman ehkä harmittaa, ettei omilla vanhemmilla ole ollut mahdollista auttaa niin paljon. Itsellä on opintolainaa, vaikka töissäkin kävin. Valmistuin koulusta ihan ajallaan. Tämä ystäväni on opiskellut kauan ja hakenut vielä jatkoaikaakin. Ottanut opiskelut rennosti ja lomaillut kesät. Tosin tämä onkin eri tilanne kuin sinulla ap. Ole onnellinen.

 

[Sarjavamma]

Ei tossa kai mitään ole, mikä ei olis hyväksyttävää. Mutta vähän naurettavalta toi toki kuulostaa, ainakin tälläisen korviin, joka on 17 vuotiassta asti tehnyt niin paljon töitä, että pystyy elään kunnollista elämää, ei tarvi asua missään luukussa, laskee kaupassa joka penniä ja rahaa jää viel johonkin mukavaankin.

 

[misStar]

Mun mielestä myöskään tossa ei ole mitään kamalaa... Se on eri asia jos lypsää rahaa joltain vanhemmiltaan, kun ei ite vaan viitsi tehdä mitään. Mutta sitä mäkään en ole koskaan ymmärtänyt, että miksei jotain saa ottaa vastaan jos tarjotaan?

Meillekkin miehen vanhemmat on ostaneet auton ja ostavat lapselle kalliimmat hankinnat esim. turvaistuimet yms. Mä oon kotona ja mies opiskelee mutta tekee lisäksi jotain keikkaduunia yms. että meilläkin ois tavallaan varaa noihin (paitsi tohon uuteen autoon)... mutta nyt meille jää ne rahat käyttää vaikka johonkin pikkureissuun tms. Joten mikä jottei.

Itsekkin mielelläni autan lapsiani sitten joskus vastaavassa elämäntilanteessa rahallisesti.

 

["vieras"]

Kyllä se ihan hyväksyttävää on. Sitä en sitten taas ymmärrä jos vanhempien rahapussilla elävät haukkuvat esimerkiksi toimeentulotukea saavia. Kumpikin saa rahaa muualta tekemättä yhtään mitään sen eteen. Tämän yksilön kannalta ei ole eroa tuleeko se raha omilta vanhemmilta vai sosiaalitoimistosta.

 

["vieras"]

mua ei ärsytä mikään muu kuin pikkuveljeni joka on jatkuvasti vanhempien lompakolla, siitä huolimatta että tienaa sellaiset 4000€/kk enemmän kuin minä ja lisäksi on vielä perheetön.

no, minä en tarvitse rahaa ja saan kyllä välillä lapsille vaatteita sun muuta, mutta pikkubroidilla kaikki menee mikä tulee ja loppukuusta ollaan sitten MUN ruokapöydässä kun ei ole rahaa ruokaan :headwall:

kyse ei todellakaan ole tarpeesta vaan siitä että rahaa ei osaa käyttää, ei sitten ollenkaan.

 

["ahaa"]

Ei tossa kai mitään ole, mikä ei olis hyväksyttävää. Mutta vähän naurettavalta toi toki kuulostaa, ainakin tälläisen korviin, joka on 17 vuotiassta asti tehnyt niin paljon töitä, että pystyy elään kunnollista elämää, ei tarvi asua missään luukussa, laskee kaupassa joka penniä ja rahaa jää viel johonkin mukavaankin.

Miksi on naurettavaa, jos vanhemmat auttavat lastaan ja haluavat, että tämä voi keskittyä rauhassa opiskeluun ja nauttiakin elämästä?

Onko jotenkin vähemmän naurettavaa raataa perse ruvella alaikäisestä asti ja laskea joka penni?

Minusta kummatkaan tavat eivät ole naurettavia.

 

[dah]

Ainoa, mikä minua ihmetyttää, on 28-vuotias valmistumaton opiskelija.

 

["Pike"]

Mulla on samanlainen tilanne, olen kylläkin vasta 23. Opiskelen amkssa ja valmistun tämän vuoden lopulla. Asun myös osittain vanhempieni luona. Koulun ohella käyn keikkatyössä säännöllisen epäsäännöllisesti, mistä saan ihan hyvin rahaa (pääsääntöisesti yövuoroja). Vanhemmilta saan rahaa säännöllisesti, muutamia satasia jopa kuussa pyytämättä. Toki siivoan, käyn kaupassa jne ikään kuin vastapalvelukseksi.

Ja ei, en kehtaa huudella tästä järjestelystä kovin julkisesti koska moni ihmetellyt, niin kuin olisi jotenkin "noloa". Jos itse saan lapsia, toimin varmaan samoin jos talous sallii ja lapsi haluaa.

 

["oli karkki"]

itse en mitenkään voisi pyytää enää tässä iässä vanhemmiltani rahaa, jos tulen hyvin toimeen ilmankin. Pidän myös taloudellisesta itsenäisyydestä. Olen siis 24, opiskelen yliopistossa, ja teen samalla töitä. vapaata aikaa, saati lomaa ei tietenkään paljoa ole enkä voisi kuvitella vanhempieni minulle sellaista rahoittavan. ainoastaan hädän tullen olen vanhemmilta saanut rahaa, kesällä 2009 sain 50 e ruokaan kun silloinen työnantajani ei maksanut palkkaa ajallaan.

Tässä on tietty sellainenkin asia, ettei vanhemmillani ole mitenkään rajattomasti rahaa käytössään. senkin takia olen aika nuoresta lähtien pyrkinyt taloudellisesti mahdollisimman itsenäiseksi. onhan se sitte hämmentävää kun samalla sitten joku minua vanhempi ihminen on vielä voimakkaasti riippuvainen vanhemmistaan.

 

[cda]

Ainoa, mikä minua ihmetyttää, on 28-vuotias valmistumaton opiskelija.

Minua ei. Itse asiassa mä aloitin alanvaihtoni aikanaan tossa iässä. Maisterin paperit oli taskussa siitä sit viiden vuoden päästä ja töitä sain samantien.

 

[dah]

Minua ei. Itse asiassa mä aloitin alanvaihtoni aikanaan tossa iässä. Maisterin paperit oli taskussa siitä sit viiden vuoden päästä ja töitä sain samantien.

Alanvaihto onkin ihan eri juttu.

 

[piettt]

Ainoa, mikä minua ihmetyttää, on 28-vuotias valmistumaton opiskelija.

Samaan jumiutui minunkin silmäni. Kolmikymppinen opiskelija, jolla ei aiemmin kerättynä mitään säästöjä tämänhetkisen opiskeluelämän turvaamiseksi?
Hmmmm...
Ettei vain olisi äiti ja isä auttaneet lastaan hieman liikaakin?

 

[Mep]

Samaan jumiutui minunkin silmäni. Kolmikymppinen opiskelija, jolla ei aiemmin kerättynä mitään säästöjä tämänhetkisen opiskeluelämän turvaamiseksi?
Hmmmm...
Ettei vain olisi äiti ja isä auttaneet lastaan hieman liikaakin?

Hmmm, missäs noin sanotaan? Käy töissä opiskelun ohessa, lukee aloituksessa.
Mikäli varallisuutta löytyy, on todellakin järkevämpää jakaa sitä eläessään eteenpäin. Verottaja se kiittää kyllä perinnönjaossa jos sinne jättää kaiken.

Itse valmistuin 23v AMK:sta. Yliopistossa menee hieman kauemmin aikaa...onko sitten oheistyöt viivyttäneet valmistumista?

 

[menikö oikein?]

Nämä jotka ihmettelee 28-vuotiasta opiskelijaa ovat pomminvarmasti ei-yliopiston käyneitä.