Olen äitiyslomalla (lapsi ei ole vielä syntynyt) ja tunnen itseni laiskaksi kun en ole töissä

["Tintti"]

Olen nyt 2 viikkoa ollut äitiyslomalla ja tunnen oloni jotenkin laiskaksi kun en ole töissä. Esikoista odotan ja mitään "raskausvaivoja" ajoittaista nivusten kipeytymisä lukuunottamatta ei ole ollut. Minun ei siis ole tarvinnut olla yhtään sairauslomalla ja työni sain tehtyä helposti päivänaikana viimeisinäkin päivinä ennen älomaa. Työmatkat kävelen ja kotimatkalla kyllä huomasi, että oli aika istua hetkeksi alas kun jalkoja väsytti. Työni on siis fyysistä ja usein en ruokstaukoa lukuunottamatta istu.

Nyt kun olen kotona tunnen olevani jotenkin hyödytön ja tuntuu kun olisin pois töistä ilman mitään syytä vaikka onhan minulla syy ja varmasti lähes kaikki odottavat äidit jäävät suomessa älomalle viimeistään 30 päivää ennen laskettua aikaa. Olen käynyt uimassa, kävelyllä, nähnyt kavereita, siivonnut kaikki kaapit, tehnyt pakastimeen runsaasti ruokaa ja leipomuksia eli mielekästä tekemistä on ollut eikä aika ole tullut pitkäksi.

Onko muita joilla olisi ollut tällainen "hyödyttömyyden" ja laiskuuden tunne ennen lapsen syntymää? Hävisikö tunne kun lapsi syntyi ja aika kului sitä hoitaessa? Vähän pelottaa jos koko kotonaoloaika on tällaista syyllisyyden kanssa olemista. Etukäteen en olisi osannut kuvitellakkaan, että tällainen tunne valtaa ajatukseni.

 

[:-))))]

Eiköhän sinulle käy, kuten suurimmalle osalle synnyttäneistä naisista - lapsi valtaa mielesi, kun hän saapuu! Onnea loppuodotukseen. Hanki kirjastosta joku jooga- tai meditaatio-opus tai käy joogatunnilla. Opit vielä rentouttamaan mielesi turhasta ennen lapsen syntymää. Ja tämän sanon siis ihan hyvällä. Siitä duunin kärrynpyörästä ja syyllistävästä työkeskeisestä ajattelutavasta on toisinaan vaikea luopua. <3

 

[nohhh]

Oli mulla, mutta mä en kuntoni puolesta kyennyt edes koiraa ulkoiluttamaan tuossa vaiheessa. Makasin sängynpohjalla ja säälin ja häpesin itseäni.

Sit meidän koliikkivauveli syntyi ja sainkin tehdä töitä senkin edestä 24/7, nyt elo taas rauhoittunut ja vauva kasvanut, välillä on hävettävän helppoa mutta lapsi on se tärkein kaikkeni hälle annan.

Eli nauti vaan, tuo voi olla hyvin häviäväistä kun se vauva syntyy

 

[rockyroad]

Älä turhaan tunne syyllisyyttä. Nauti nyt tuosta ainutlaatuisesta ajasta, kun kerran voit noin hyvin vielä. Eipä sulle tule ihan heti kohta toista samanlaista ajanjaksoa, jolloin saat vaan olla ja miettiä omias, tehdä mitä tykkäät ja touhuta rauhassa. Vauvan kanssa on sitten puuhaa ja erilaista tekemistä ja aikatauluja.

Mua itteä harmitti, kun esikoista odottaessa tuli mielettömät helteet just kun jäin äitiyslomalle. Voin muuten tosi hyvin, mutta helle vei voimat enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Nautin kuitenkin kiireettömistä päivistä ja omasta rauhasta kovasti.

 

["vattulan väki"]

Harmi,että tunnet syyllisyyttä.

Koska nyt sun pitäisi nauttia omasta ajasta ja masusta Mä olen varma,että kun vauva syntyy,niin naurat näille fiiliksille ja toisaalta kadut,kun et nauttinut

 

["Näin meillä"]

Mä aloitin myös juuri äitiysloman. Sain ensi töikseni oksutaudin, ja olen tässä kipeänä yrittänyt katsoa ettei esikoinen 1v10kk satuta itseään. Ikävä on töihin, vaikka raskausvaivoja piisaakin.

 

[gjpklfs]

Mulla oli ihan samanlainen olo!

Ärsytti suunnattomasti kun Kela "pakotti" jäämään äippälomalle 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa! Ihan turhaa kotona vanumista, ei sitä vauvan tuloa tarvinnut edes sen kummemmin "valmistella" kotona. Fyysinen olo oli hyvä loppuun asti, mutta henkisesti rassasi, kun ei osannut tehdä mitään järkevää kuitenkaan. Olisin tosi mielelläni tehnyt töitä pidempään ja säästänyt äippälomapäivät vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Mutta ei saanut

Tai olishan sitä voinut käydä töissä, mutta raha olisi silti maksettu ja vieläpä miniminä. Olisi taas pitänyt olla pienituloinen, niin ei olisi vaikuttanut elämään mitenkään.

 

[Miiskuli]

Mä jouduin jäämään sairaslomalle kuukautta ennen äitiyslomaa, nyt siis äippiksellä!
Mulla kaksi lasta jo ennestään, mutta kyllä on ollut outoa kun ei tarvi enää jakaa aikas kolmivuorotyön ja lasten välillä!
Lisäksi olen aina pitänyt lapset kotona kun mullakin vapaa, paitsi eskari tietty käynyt eskarissa. Nyt toinenkin on pk.ssa joka aamupvä (eka oli vähemmän mut eiruisjuttujen takia kokeillaan loppukevät näin).
On opettelemista et mä yksin kotona (toistaiseksi) aina ap.
Pikku hiljaa olen oppinut nauttimaan siitä parin tunnin rauhasta, kahvitellut kavereiden kanssa jne.
Eiköhän tässä kohta ole kädet täynnä töitä ;D

 

["Vieras"]

Mulla myös äitiysloma juuri alkanut ja vaikka päätin että otan totaalisen irtioton töistä, en ole pystynyt siihen. Jotenkin syyllisyyden oloa lisää se, että olin pitkään sairauslomalla ennen äitiysloman alkua ja meillä töissä muutenkin aina tuhahdellaan, että nyt sekin on raskaana ja on kolme vuotta pois ja tekee toisen ja on taas pois. Vaikka meille aina palkataan sijainen, mutta silti syyllistetään perhevapaista

Nyt aion viedä isomman eskariin ja NUKKUA päiväunet sinä aikana. Niitä ei vähään aikaan saa nukkua

 

["vieras"]

Muistan, että itselläni oli sama tunne esikoisen äitiysloman alussa. Olin hyvässä kunnossa, olisin mielelläni lykännyt loman alkua ja jatkanut toisesta päästä. No esikoinen sitten syntyi lähes kolme viikkoa etuajassa, joten eipä tarvinnut tuota turhautumista kauaa kärsiä

 

["Vieras"]

Aika kauheeta jos pakotetaan pois töistä...Itselläni olisi varmaan kans turha olo.

 

["vieras"]

Ihan varmasti häviää laiskuuden tunne, kun lapsi syntyy! Yritä nyt myös rauhoittua. Ajattele, että tämä vapaa on tarkoitettu turvaamaan lapsen hyvinvointi. Etenkin fyysisessä työssä on tosissaan riski, että sattuisi vaarallisia revähdyksiä tms.

 

[juuu]

Voi ap, niin tuttua!!! Kun jäin esikoisesta äitiyslomalle, mietin jo etukäteen että mitä oikein teen. Olin ollu työelämässä vuosia ja yhtäkkiä sai vaan maata laiskana kotona. Äkkiä onneksi opin ihan nauttimaan tuosta ajasta ja vauvakin syntyi sitten vain parin viikon "laiskottelun" jälkeen etuajassa. Eiköhän noi ajatukset oo siis ihan normaaleja. Kun jäin kakkosesta äitiyslomalle, samoja tunteita ei enää ollut, nautin vain täysillä ajasta esikoisen kanssa. Tsemppiä, nauti äitiyslomastasi!