Hae Anna.fi-sivustolta

Olen aivan liian herkkä. Häpeän itseäni.

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Lillura, 05.05.2009.

  1. Lillura Vierailija

    Liiallinen herkkyys tekee elämästäni vaikeata. Loukkaannun kaikenlaisista pikku jutuista hirveästi, sitten inhoan itseäni. Saan jotain panikkikohtauksen tyylisiä reaktioita muiden ihmisten tekemisistä ja sanomisista ja omat moat vasta kauheita onkin. Niitä voi märehtiä ja hävetä päiväkausia, vaikka totuus varmasti on että kukaan muu ei niitä edes huomaa/muista. Yleensä olen vähintääkin loppu päivän poissa tolaltani. En tiedä miten päin olisin, itkettää, en saa itkua kuitenkaan tulemaan, olen hermostunut, en pysty keskittymään. Välikohtaus pyörii vaan mielessä. Päivä on pilalla.


    Muutamia esimerkkejä

    Työporukalla yhdessä lounaalla. Porukassa on samanikäinen mies, joka tunnetusti on kovaääninen ja "ronski". Keskustelemme jostain ja minä sanon oman mielipiteeni. Mies tokaisee "vedä käteen". Tästä loukkaannun niin että suren koko loppupäivän. Tiedän kyllä hyvin, että idiootti tilanteessa on kys. mies, kun ei osaa keskustella asiallisesti.

    Olen käymässä vanhempieni luona. Äitini on pahalla päällä ja haukkuu minua (ja kaikkia muitakin) ilman syytä. Olen loppupäivän aivan rikki.

    Olen kesätöissä. Keräilen eineksiä asiakkaille. Pudotan vahingossa yhden laatikon lattialle ja se menee rikki ja hävikkiin, mitä sattuu kaikille koko ajan. Pomo menee juuri ohi ja kiiruhtaa huomauttamaan että hajotin laatikon ja pitää olla huolellisempi. Häpeän kömpelyyttäni koko loppukesätyön ajan ja välttelen pomon näkemistä.

    Kaveri on järjestämässä juhlat. Lähettelemme sähköposteja puolin ja toisin. Kaveri kysyy minulta, että tiedänkö tuleekohan X juhliin kun ei ole vastannut kutsuun mitään. Vastaan en todellakaan tiedä, ehkeivät sitten tule kun eivät ole vastanneet. X tulee juhliin ja kaveri ihmettelee tämän ilmestymistä kun olin muka sanonut etteivät he tule. X tulee minulle sanomaan vihaisesti, että miksi olen valehdellut etteivät he muka tule juhliin. Saan itselleni pahan mielen.

    Humalainen hullu mies riehuu juhlissa. Soitan poliisit paikalle, sillä arvaamattomana pidetty mies uhkailee ja tönii muita. Mies ehtii liueta paikalta ennen poliiseja. Poliisit ovat kyllästyneitä kun tulivat "turhan" takia. Minua hävettää.


    Muilla tällaista? Miten saan itseni muutettua? Järki kyllä sanoo, ettei kannata välittää mutta tunteille ei voi mitään :(

     
  2. lill.lall Vierailija

    Mitä varten sinun pitäisi muuttua ja jos muuttuisit, niin mikä on tavoitteesi?

    Herkkyys on ominaisuus, ei kirous tai heikkous, ja sen kanssa sopeutuu elämään, jos suostuu vain tuntemaan ne tunteet mitkä eri tilanteista nousevat ja hyväksymään ne sellaisenaan. Jos koko ajan kiellät itseäsi olemasta herkkä ja pohdit analysoiden mitä varten loukkaannuit jonkun älypään älyttömistä heitoista, niin aivan taatusti kierrät noidankehää itsesi kanssa lopun päivää.

    Eli anna tunteen tulla, koe se sellaisena kuin se on miettimättä enempää ja huomaat, että se myös kuluu pois yllättävän nopeasti.

    Herkkyys tarkoittaa arjessamme parhaimmillaan myös sosiaalista älyä, ihmistuntemusta, huomaavaisuutta ja kauniita käytöstapoja, joita ei ihan joka tyypillä olekaan vaikka kuinka treenaisivat. Herkkä ihminen huomaa asioita, joista jotkut vaan taapertavat ohitse. Herkät ihmiset myös muuttavat asioita,jopa ihan maailmanlaajuisesti, ja heillä tuppaa olemaan myös kykyä nähdä asioita pienissä ja isoissa asioissa. Kannattaa siis joskus muistuttaa itseään maailmanvalloituksestakin....

    Herkän ihmisen paras lohduttaja on toinen herkkä ihminen, joten toivottavasti sinulla on oma "sielunsisaruksesi".



     
  3. internet Vierailija

    Omat tunteensa pitää hyväksyä kuten edellinenkin sanoi ja herkkyydessä ei ole mitään pahaa. Päinvastoin. Se ei kuitenkaan tarkoita että sinun pitää kantaa toistenkin murheet. Minusta sinun pitäisi osata sanoa jos sinua loukataan. Sinuna tekisin seuraavasti.

    Sille miehelle joka sanoi vedä käteen sinun pitäisi rauhallisesti sanoa samantien että loukkasit mielesi ja odottaisit sen ikäiseltä mieheltä asiallista käytöstä. Äidillesi sinun pitäisi sanoa sama homma. Kesätöissä voit sanoa pomollesi että ko. tapahtuma oli vahinko ja yrität jatkossa olla huolellisempi ja unohdat asian samantien etkä välttele pomoasi. Pomollesi riittää että yrität olla huolellisempi. Ei hän sitä sen jälkeen muistele. Jos tiputat vahingossa jotain taas niin sama litania ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kaverisi ei vaikuta kovin hyvältä kaverilta. Mikäli se mies juhlissa oli jo vaaraksi itselleen tai muille sinulla ei ole mitään syytä hävetä poliisin kutsumista. Sehän on heidän työtään vaikkei aina motivoivaa ole känniläisiä metsästääkään.

    Helppo tietysti neuvoa, mutta mielestäni tekisit oikein itsellesi tekemällä näin. Herkkyyden voit ihmeessä säilyttää ja säilytäkin mutta pidä kuitenkin puolesi.
     
  4. internet Vierailija

    Ai niin. Ei sinussa tuollaisenakaan ole mitään vikaa. Muutos vain helpottaisi elämääsi.
     
  5. Sivhos Vierailija

    Herkän ihmisen kannattaa säilyttää herkkyys.Opettele vaikka peilin edessä suhtautumaan herjoille näyttämättä todellista vaikutusta.Vaati kyllä aika paljon,ettei menetä hermojaan ja niinpoispäin.Herkät ihmiset ovat yleensä älykkäitä,tunteellisia,aitoja luotettavia ihmisiä.Mieluummin herkkä kuin karski.Kyllä karskeissakin on herkkiä,eivät uskalla tuoda esille omaa herkkyyttään.Saaneet jostain syystä karskin maineen.
     
  6. ei hävettävää Vierailija

  7. sivusta... Vierailija

    Hei ap, mielestäni sinun ongelmasi ei ole herkkyys vaan häpeä, jota tunnet niin helposti mitä pienimmistä tilanteista. Näet että kaikki on sinun syytäsi etkä huomaa toisten moukkamaista käytöstä.

    Sille miehelle, joka sanoi että vedä ketään olisit voinut sanoa, tai voit vastaisuudessa sanoa kenelle tahansa tuon tyylisessä tilanteessa heti tiukasti että "Anteeksi mitä sinä sanoit?" Tee selväksi että sinulle ei puhuta tuolla tavalla. Äidillesi voit sanoa, että ei tarvitse sinulle motkottaa jos häntä kiukuttaa.

    Kaverillesi voisit sanoa, että sinä et kylläkään väittänyt missään vaiheessa tämän kaverin olevan tulossa äläkä laita sanoja suuhuni. Sanoin että en tiedä.

    Poliisit tekivät työtään ja ehkä heistä vaikutti että tulivat turhaan sinä tiedät, että eivät tulleet. Niin ja kesätyössä sama juttu, jokainen tekee joskus virheitä ja olen samaa mieltä sen kanssa, joka edellä kirjoitti että siihen riittää kun vain sanoo että se oli vahinko ja yritän olla huolellisempi.

    Suhteeton ja liiallinen häpeä on vahingollista, mutta ei herkkyys. :)

    Voimia sinulle ap!
     
  8. Kierteessä Vierailija

    Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia! Saan vuosien takaisista mokista vieläkin puistatuksia. Ihan kirjaimellisesti puistatuksia ja tekisi mieli lyödä itseään. Olen vielä erittäin ulospäinsuuntautunut ja aina menossa, joten kaikenlaisia mokatilanteitakin eteen tulee jatkuvalla syötöllä. Miksen pääse niistä yli? Miksi jään märehtimään niitä vuosikausiksi? Kaiken lisäksi mokat (tai ikävät tilanteet) ovat suurin osa samaa tasoa kuin ap:lla, eli normaali ihminen ei niitä jäisi murehtimaan hetkeksikään!

    Muiden sanomat ikävät asiat kummittelevat aina mielessä ja omat hölmöydet kiertävät päässä ikuisesti. En ymmärrä tätä. Suurin osa ihmisistä ei sitäpaitsi varmaan voi edes aavistaa millaisia juttuja kelailen, koska vaikutan ihan toisenlaiselta tyypiltä.
     
  9. Kierteessä Vierailija

    Vielä täytyy sekin todeta, että kyse ei siis tarvitse olla edes mistään mokaamisesta kun siitä jo tulee morkkis. Hyvin paljon minulta kuulostaa esimerkiksi tuo, että jää murehtimaan, kun tuli poliisit kutsuttua "turhan takia"...

    Kun joku sanoo tai tekee jotain ikävää, harvoin osaa just siinä tilanteessa reagoida ja sanoa jotain nasevaa takaisin. Jälkeenpäin sitä miettii, että olisi pitänyt sanoa sitä ja tätä...
     
  10. Minulla myös on ongelmana oman käytöksen ja tapahtumien ikuisesti jatkuva kelailu. Syyllistyn helposti, häpeän paitsi tekemisiäni myös sitä, että olen tällainen. En ole kenellekään kertonut, että elän oikeastaan erillisessä maailmankaikkeudessa, jossa pyörittelen päässäni toisten sanomisian ja kadun omiani. Uskomatonta, mutta totta! Tämä on johtanut siihen, että pyrin kaikessa olemaan joko täydellinen tai huomaamaton. Ulkoisia jännittämisen merkkejä minussa ei juurikaan liene, mutta pään sisällä on täysi kaaos. Olen ollut tällainen koko ikäni. Välillä on parempia, väliin huonompian kausia.

    Olen vetäytynyt lähes kaikista "vapaaehtoisista" ihmissuhteista, koska ne rasittavat liikaa. Töissä on pakko käydä. Jos näin ei olisi, erakoituisin varmaan totaalisesti. Nyt kun työttömyyden uhka leijuu taas päällä, näen asiassa sellaisen hyvän puolen, että työttömänä ei tarvitsisi tavata ihmisiä, paitsi käydä työvoimatoimistossa mollattavana..

    Pelkään niin loukkaavani muita tökeryyksilläni. Tunnen olevani vastuussa muista ihmisistä ja heidän teoistaan, vaikka järki kyllä sanoo, että eihän se näin mene. Yksin ollessa ei paineita ole ja ainoastaan silloin voin olla oma itseni.
     
  11. M-82 Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.05.2009
    Viestejä:
    17
    Saadut tykkäykset:
    0
    Et ehkä usko, mutta kaltaisiasi on paljonkin. He näyttävät aivan tavallisilta ulospäin ja piilottelevat itseään samalla tavalla, kuin sinäkin teet. Ulospäin näyttävät ehkä vähän ujoilta tai hiljaisilta. Et uskalla olla oma itsesi, koska pelkäät muiden pitävän sinua outona. Et ole outo tai huono, sen voin luvata. Ihmissuhteet alkavat olla rasittavia, jos tuntee tarvetta vetää roolia ja taustalla on pelko sen aidon oman itsensä paljastumisesta. Lähes kaikki sitä kyllä jossain määrin pelkäävät.

    Luultavasti sinulla on ainakin niinä huonoina aikoina heikko itsetunto. Herkkänä ihmisenä pelkäät muilta saavasi "vahvistuksen" huonolle itsekuvallesi. Sitä huonoa itsetuntoa varmasti ruokkii tämä ajatusten jatkuva kelailu. Se kelailuhan on yleensä niiden huonojen tai kuviteltujen huonojen asioiden miettimistä, vaikka hyviäkin tekoja olisit tehnyt.

    Sinun kannattaisi varmasti yrittää itsetuntoasi kohentaa ja pyrkiä lopettamaan niiden huonojen asioiden mietiskelyn. Niistä seuraa vain haittaa itsellesi. Kannattaa lähteä liikkeelle, vaikka kävelylle tai kevyelle lenkille aktiivisesti näin kesäisin hyvällä säällä. Liikkumisella on tapana rauhoittaa mieltä ja samalla tulee oltua niin sanotusti ihmisten ilmoilla. Ehkäisee mökkeytymistä. Parempi olo tulee ja ajatukset eivät ole niin synkkiä. Sekä fyysisesti, että oman pään sisällä voi itseään lääkitä näitä ongelmia vastaan.
     
  12. tirlittan Vierailija

    Juurikin muutama tunti itkeskelin katkerasti kun en muistanut asioita, jotka minun olisi pitänyt muistaa. Googlettaessa liiallisesta herkkyydestä, josta itsekin siis kärsin, löysin tämän ihanan kannustavan ketjun. Koen kyllä herkkyyteni myös voimavarana, sillä olen huomannut että osaan lukea ihmisiä ja heidän käyttäytymistään sen ansiosta melko hyvin. Tästä taidosta on hyötyä monessa asiassa, ongelmanani on kuitenkin että minut melko usein tulkitaan pikkutarkaksi kun haluan eri vivahteiden tekemässäni asiassa olevan juuri niin kuin vaistoan ihmisten sen haluavan. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan. Mieheni on sitä mieltä, että minä vaan käyn läpi eri vaihtoehtoja niin paljon, että siksi löydän usein sen oikean. Itse tiedän, että vaistoni minua eniten ohjaa, vaikkei hän sitä uskokaan. Mutta, pelkään niin moneen kertaan kokemiani epäonnistumisia (ja nyt en tarkoita pelkästään mitään päivittäisiä pieniä) niin paljon, että usein kun minulle tarjoutuu mahdollisuus tehdä jotain uutta, peruutan. En vaan uskalla, kerran siipeni jo polttaneena. Toisaalta tiedän, että pystyisin. Tämä on kehä mitä minä pyörin, jos jollakin on kokemusta miten tästä päästään, lukisin siitä mielelläni.
     
  13. Minäkin satun olemaan erittäin herkkä naisihminen sekä henkisesti että fyysisesti. Molemmat vanhempanikin olivat hyvin herkkiä ja tunteellisia ihmisiä, joten varmaan herkkyys on periytynyt.
    Koska olen herkkävaistoinen, huomaan joistakin ihmisistä sellaisia asioita, joita toiset eivät ehkä
    huomaa. Esim. huomaan helposti teeskentelyn ja teennäisyyden joistakin ihmisistä sekä myös
    kaikenlaiset manipulointiyritykset. Minä en pidä turhasta teeskentelystä, enkä siitä, että yrittää
    manipuloida muita ihmisiä kokoajan esim. työpaikalla.
    Minä en ole tottunut huutamisen ja haukkumiseen enkä riitelyyn minun lapsuudenkodissani ja siksi minun on ollut hyvin vaikeata kestää sellaista esim. työpaikoilla. Minun mielestäni aikuisen ihmisen tulisi ainakin yrittää hallita ja hillitä itsensä työpaikoilla, vaikka kuinka suututtaisi joku asia tai joku ihminen ärsyttäisi jollakin tavalla, niin ketään ihmistä ei saisi nimitellä miksikään.
    On hyvä muistaa, että on olemassa kunnianloukkausyyte, jonka kuka tahansa tavallinen ihminen
    voi nostaa toista ihmistä vastaan, jos kokee tulleensa loukatuksi.
    Minullakin on paha tapa vatvoa kaikkia ikäviä asioita, joita on tapahtunut esim. työpaikalla, vaikka niin ei tietenkään pitäisi tehdä. Minä olen itkenyt vain yhden kerran työpaikalla 90-luvun
    alussa muiden ihmisten nähden ja siitäkin vinoiltiin minulle myöhemmin. Siksi minä päätinkin,
    etten alan enää koskaan itkemään muiden ihmisten nähden ja se on pitänyt erittäin hyvin.
    Olen pystynyt hillitsemään ja hallitsemaan itseni täysin työpaikoilla, vaikka on tullut joskus ihan
    henkisesti turpiin.
    Eräs vanhempi naisystäväni sanoi, että minussa on sellaista harvinaista herkkyyttä, joka varmaan ärsyttää muita naisia.
     
  14. correct Vierailija

    Musta herkkyys on aivan perseestä, jotku sanoo että se on erilaista jos on fiksu ja lahjakas ihminen. Mä en oo ja tunnen herkkyyden olevan vaa huono piirre. Olen 16v ja murrosikäkin vielä menossa, se pahentaa ongelmiani herkkyyden lisäksi.

    Huomenna psykiatrille..
     
  15. KS Vierailija

    Ei se ole se että vanhemmat ovat herkkiä tai sitten mun isänikin oli herkkä ja ratkesi juomaan. En usko siihen että sillä vaikutusta. Tai sitten se on koko kysymys. MIKSI? Loppujen lopuksi hän kuoli alkoholismiin. Mä en salli itselleni mitään mokailua tai jos mokailen, lyön ja itken itsekseni KAUAN. Vuosi ei ole mitään jos mokailen tai sanon jollekkin pahasit. Oikeastaan se on sairasta mutta mä en voi sille mitään että rankaisen itseäni. Se helpottaa sen hetken. Ei muuten itsemurhakaan ole ollut kaukana. Vaikka mä tunnen olevani jollain saralla todella vahva ihminen, toinen haara vetää alaspäin. Voi kun saisin jonkun avun tähän.
     
  16. eräsherkkis Vierailija

    Et voi miellyttää kaikkia. Se on päättymätön tehtävä. aina joku ottaa nokkiinsa.
    Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja tapasi suhtautua asioihin.
    Ole silti ystävällinen ja muut huomioonottva mutta älä ole kynnysmatto. Ihmisuhteet on tasapainoittelua.
     
  17. Herkkä haavanlehti Vierailija

    Herkkyys on tosiaankin sellainen ominaisuus, josta on sekä hyötyä ja haittaa. Minä itse olen erittäin herkkä ihminen sekä fyysisesti että henkisesti. Teini-ikäisenä pelkäsin, että muut näkisivät minun ajatuksenikin, että minulla olisi ikäänkuin puhekupla pään päällä !
    Mutta onneksi kukaan ihmien ei voi tietää toisen ihmisen ajatuksia, mitä siellä omassa pääkopassa kulloinkin liikkuu. Sillä silloin ihmiset joutuisivat loukkaantumaan vielä enemmän.
    Minä olen oppinut onneksi hallitsemaan ja hillitsemään itseäni ja omaa reagointiani ikäviin tapahtumiin siten, että kaikkein ikävimmät tapahtumat käsittelen vasta työpäivän jälkeen kotona. Siinä telkkaa katsoessa ja teetä juodessa on hyvä ajatatella päivän tapahtumat kertaalleen läpi ja selvittää kaikki ikävät asiat omassa mielessään siten henkisesti läpi, etteivät ne enää vaivaa mieltä. Voi vaikka itkeä tirskauttaa, jos tuntuu siltä.
    Minulla itselläni ei ole ollut tapana näyttää niitä kaikkein negatiivisimpia tunteita työpaikalla, muttei tosin ikävä kyllä niitä kaikkein positiivisimpiakaan, sillä minusta on tullut aika varautunut.
    Herkkä ihminen voi sekä itkeä että nauraa helposti, eli näyttää tunteensa, kun tunteet nousevat pintaan. Olen jostain lukenukin, että ihminen on henkisesti vielä terve, kun pystyy nauramaan ja itkemään.
    Herkät ihmiset ovat myös yleensä herkkävaistoisia, eli he huomaavat muista ihmisistä sellaisia asioita, joita muut ihmiset eivät huomaa ollenkaan.
    Eräs vanhempi nainen sanoi minulle, että minussa on sellaista harvinaista herkkyyttä, joka varmasti ärsyttää joitakin muita naisia. Jotkut miehet pitävät herkistä naisista, siis myöskin fyysisesti herkistä naisista, jotka kiihottuvat ja syttyvät nopeammin ja helpommin.
     
  18. aikuinen täti Vierailija


    Ei se siitä johdu, tuo ärsytys. Epäilen, että nämä naiset ajattelevat sinun olevan ns. perusnaisellinen tapaus. Se ärsyttää. Kohtaus luentosalista: huoneeseen lentää ampiainen, muut eivät noteeraa pörräävää hyönteistä mitenkään paitsi keskellä salia istuva "herkkä nainen", joka alkaa kiljumaan ja nostelemaan jalkojaan! penkin päälle. Tämä on se mikä ärsyttää. Herkkävaistoisena varmaan tajuat mitä tässä ajan takaa vai mitä?
     
  19. tirlittan Vierailija

    No ei se nyt ihan noinkaan mene. En itse näe että ihminen joka alkaa kiljumaan nähdessään ampiaisen on automaattisesti herkkä. Onko mielestäsi se, että on herkkä ja reagoi tunteillaan vain tapa kerätä huomiota?

    Minulla on ainakin täysin päin vastoin välillä en haluaisi huomiota itseeni todellakaan, mutta jos tunteet on pinnassa, en välttämättä pysty pidättämään vaikka kuinka yrittäisin. Nyt puhun lähinnä itkusta tai naurusta. Vihani pystyn useinkin nielemään.

    Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että en voi sietää sitä nykymaailmassa vallitsevaa käytäntöä, että kaikkien pitäisi olla kuin samasta muotista. Sellainen tuntuu ainakin Suomessa olevan pelin henki.
     
  20. ymmärrys Vierailija

    Minusta tässä lill lall sanoi meille herkille sen kaiken oleellisen. Ollaan herkkiä. Ja vaikka erakoidutaan jotta ei muututa liian kaskeiksi ,itsekkäiksi . Herkkä ihminen näkee ympärillään enemmän kuin nämä suuna päänä kotkottavat ikätoverinsa. Ujous on monesti sosiaalisesti älykkään ihmisen ominaisuus. Näin meille psykologian professori Liisa Keltikangas on opastanut. Sosiaalisuus ei ole välttämättä sosiaalisuutta vaan seuran halua ja hakeutua seuraan.

    Itse ainakin olen mielummin liian herkkä kuin narssisti luonne joka määrittää joka tekonsa ja verkostonsa sen mukaan mitä hyötyä toisesta ihmisestä on.

     
  21. HHHHHHHHH Vierailija

    Ei herkkyydessä ole mitään pahaa, mutta itsensä syyttelystä ja rankaisemisesta tulisi päästä eroon. Monet näyttävät itsekkin ymmärtävän, että ovat paljon herkempiä kuin toiset ihmiset ja asettavansa liiallisia vaatimuksia itselleen ja syyllistyvänsä itsesyyttelyyn.

    Kun alat syyttelemään ja rankaisemaan itseäsi, niin opettele ottamaan terve järkesi mukaan, älä anna tunteen ohjata. Negatiivistä ajatusta seuraa negatiiviset tunteet ja mitä enemmän negatiisivia ajatuksia, sitä enemmän ravitset huonoa oloasi. Tule tietoiseksi käytöksestäsi ja opettele lopettamaan itsesyytökset ja negatiiviset ajatukset itsestäsi heti. Olet niin tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, että ajatuksesi liukuvat automaattisesti tiettyyn suuntaan.

    Kaiken uuden oppiminen vie aikaa, niin myös uudenlainen ajattelutapa. Mutta kun olet treenannut itsesi ajattelemaan positiivisemmin, niin lopulta siitä tulee yhtä automaattinen tapa kuin aikaisemmat negatiiviset ajatukset ja mielikuvat. Kognitiivisen terapian taholta löytyy varmaan hyviä harjoitusohjelmia. Jos alat märehtimään menneitä ja maalaamaan piruja seinille tulevaisuuden vuoksi, niin opettele lopettamaan tuollaiset ajatukset heti. Älä anna ajatuksille valtaa, keskity tähän hetkeen välittömästi. Katsele tarkkaan ympäristöäsi, pane mieleen jokainen yksityiskohta mitä näet, mitä haistat jne. Tai keskity kehoosi, hengitykseesi, siihen miltä keho tuntuu. Tähän hetkeen keskittymällä sataprosenttisesti lopetat huolen tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Opettele ohjaamaan ajatuksiasi, koska ajatuksia seuraa tunteet. Kun olet oppinut, niin tiedät, että voit ohjailla myös mielialojasi, etkä ole yhtä paljon tuulen vietävissä.

    Opettele olemaan kiltti ja hyväksyvä itseäsi kohtaan. Ethän ole ketään muutakaan kohtaan yhtä vaativa ja rankaiseva. Anna itsesi olla erehtyvä ja virheitä tekevä. Juuri virheet ja erehdyksethän opettavat meitä parhaiten.
     
  22. tyujhg Vierailija

    Hei,
    Et ole ainoa. Kuten joku sanoi, meitä on monta piilossa väkijoukossa, kaikki erilaisia. Eivät kaikki herkät ihmiset myöskään ole hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä. Itse olen äänekäs, temperamenttinen ja tarvittaessa myös otan tehtäväkseni sellaisia asioita, joista tiedän saavani palautetta (näitä asioita löytyy aina töissä, kuten varmaan tiedätte). Pahoitan viikottain varmasti jonkun herkän mielen ihan huomaamattani. Poden siitäkin huonoa omaatuntoa. Miksi minä, joka tiedän kuinka ikävältä tuntuu vatvoa toisten epäreiluja ja epähuomiossa sanomia juttuja, syyllistyn itse aivan samaan?

    Osa herkistä ihmisistä on luontevasti tunnesieppareita, jotka ymmärtävät muita paremmin. Omalla kohdalla nämä nyanssit menevät usein ohitse ja ymmärrän tilanteet väärin tai vasta jälkikäteen. Nuo mainitsemasi esimerkit ovat niin tuttuja. Usein olen huomannut, että auttaa jos kerron sattumuksista miehelleni. Hän osaa yleensä asettaa asiat oikeaan kokoluokkaan ja saa minutkin rauhoittumaan. Neuvoni onkin, että yritä jakaa asia jonkun muun kanssa niin se helpottaa.
     
  23. Entinen herkkä Vierailija

    Minusta ylenpalttinen herkkyys ei kyllä ole erityisen hyödyllinen ominaisuus, asianomaiselle itselleen tai hänen lähipiirilleen. Se tekee monista arkielämän asioista kamalia koettelemuksia herkälle. Jonkinsortin yliherkkyyden puudutus olisi paikallaan, jotta joka ainoa kompastuminen ja kahvin läikkyminen lattialle lounastauolla ei aiheuttaisi jokailtaista märehtimistä ja itsensäruoskintaa. Sitä energian ja ajan määrää joka moiseen jälkipeliin kuluu!

    Omasta kokemuksestani tiedän että monet ns. herkät ihmiset elävät pohjimmiltaan siinä uskossa että kaikki ihmiset heidän ympärillään ovat omistautuneet juuri heidän tekemisiensä syynäämiseen. Oikeasti kukaan ei tietenkään ole noin kiinnostunut toisten ihmisten tekemisistä. Heillä on jo ihan tarpeeksi tekemistä omia mokiaan kelaillessaan, kuten tästäkin ketjusta näkyy.

    Kyllästyin kolmekymppisenä omaan syyllisyydentuntooni ja herkkyyteen ja tein uhkarohkean päätöksen alkaa olla oma itseni, meni syteen tai saveen. Päivä kerrallaan kieltäydyin miettimästä tekemiäni pikkumokia ja vannoin että isot korjataan, niitä ei märehditä. Se oli lähes yhtä vaikeaa kuin alkoholistin vieroitus pullon hengestä. Meni monta vuotta mutta nykyään lähinnä naureskelen omille hölmöilyilleni kun niitä tapahtuu ja otan rohkeasti vastuun jos moka on vakava. Tinki on ollut kova mutta olen saanut mielenrauhani ja itseluottamukseni takaisin enkä arastele enää ihmisiä.
     
  24. Hyvä Vierailija

    Liiallinen, helposti nousevat häpeän tunne ja syyllisyys ovat ongelma. Herkkyys, tunteilla reagoiminen, herkkävaistoisuus ja havaintokyky ovat lahjoja, joita ei kannattaisi mitätöidä ja peittää negatiivisilla tuntemuksilla. Sinänsä on mielenkiintoinen kysymys, miksi niin moni herkkä ihminen kokee tai joutuu kokemaan häpeää ja syyllisyyttä.

    Onko kyse joistain perustavanlaatuisesta kokemusten mukanaan tuomasta oppimisesta? On oppinut pelkäämään toisten mielen pahoittamista omalla tekemisellään, sanoillaan tai jopa olemuksellaan. Joku aiemmin mainitsi tunnesiepparit. Toisen tunteen sieppaaminen ja vaistoaminen voinee toimia myös siten, että tietyntyyppiset, sanotaanko narsistiset, henkilöt osaavat vierittää syyllisyyden ja oman pahan olonsa toiselle, herkästi reagoivalle.

    Tutkimuksissakin on selvitetty, että taitavimmat kiusaajat ovat juuri tuollaisia "herkkiä" toisen tunteiden vaistoajia, jotta onnistuvat syyllistämään, aiheuttamaan häpeää ja pahaa oloa -osuvat siihen toisen ihmisen Akhilleen kantapäähän.

    Tämä on hyvä keskustelu, josta löytää monenlaisia näkökulmia.

    Herkkyys ei ole negatiivista ja vahingollista, ellei se ole ole johtanut siihen, että ottaa kaiken itseensä, antaa kaiken upota eikä osaa puolustautua. Aiemmin neuvottiin, miten voisi yksinkertaisesti puolustaa itseään. Toisaalta hyvin herkästi syyllistyvältä saattaa vaatia melkoista ponnistusta antaa takaisin vaikkapa "huomauttamalla" toisen herjasta: "Anteeksi, mitä sanoit?" Kiusaamaan ja toista syyllistämään oppinut, kun voi vetää siitäkin herneen nenäänsä ja kokea senkin piikittelyksi. Vastavuoroisesti hän siis kokee sen omaa toimintaansa häiritseväksi reagoinniksi, joka nosta hänen karvansa pystyyn vain sen vuoksi, ettei ole voinut alistaa herkkää ihmistä, kun on ajatellut.

    Saattaa siis joissain tilanteissa ja joidenkin (narsististen persoonallisuuksien) kanssa olla pikemminkin hiljaa, mutta karistaa toisen kaatama likavesi päältään kuin vesi hanhen selästä. Ei kannata ottaa itseensä.
     
  25. NL Vierailija

    Minäkin olen todella herkkä ja ujo, ollut pienestä pitäen. Mutta olen kuullut monilta ihmisiltä, että olen hyvä ihmistuntija. Vaistoan helposti toisten todelliset ajatukset ja aikomukset. En tiedä, jotenkin nuo asiat vain "paistavat" niin selkeästi ihmisistä... Lisäksi huomaan yleensä muitakin asioita, joita muut eivät huomaa. Luovaksikin ollaan sanottu.

    Uskon, että nuo ominaisuudet ovat vahvuuksina meillä herkillä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti