Q
Queen of the House
Vieras
Äh, on räsyttävää kun ihmisissä on vikoja:
Monissa tilanteissa pidän miestäni itseäni huonompana, suorastaan tollona. Esim. en kestä katsoa miehen säätöä jossain huonekalujen kokoamisessa vaan tekisi mieli pistää ukko syrjään ja tehdä itse. Tiedän, että jos toimin niin, kohta saankin tehdä kaikki hommat itse. Tämä ajatus juontaa juurensa siihen, että olen ollut yh ja tottunut tekemään kaikki itse auton renkaiden vaihdosta 80 kiloisten hyllyköiden kokoamisiin. Ja äitini oli myös yh ja samaa maata. Mies taas ei ole joutunut tällaisia asioita elämässään tekemään ja tekee niitä nyt ekaa kertaa mun tuomitsevien silmien alla. Itselläni on paljon enemmän kokemusta monesta asiasta ja se saa miehen tuntumaan mun silmissä vajakilta.
Nyt sitten kaupassa päätin antaa miehen hoitaa itse rullakaihtimen oston. Hän kun kaipaisi lisää pimeyttä makkariin. Mentiin ostoksille ja pimentävät rullakaihtimet oli tarjouksessa. Kotona sitten huomattiin, että ei se mikään pimentävä ole, eikä ollut tarjouksessa. Mies vaan tokaisi, että ai onko niitä muitakin kun pimentäviä. En voinut olla sanomatta, että "olis vissiin mun pitäny hoitaa tämäkin asia, että olisi mennyt oikein".
Kaikki nämä tapaukset saavat tuntemaan itseni vaan jotenkin miestä fiksummaksi. Olen luonteeltani perfektionisti ja ilmeisesti vaadin samaa muilta. Minua ärsyttää ihmisten epätäydellisyys aivan tajuttomasti. Kamppailen jatkuvasti saman asian kanssa. Kuinka olla armollinen muille ihmisille? Kuinka luoda kotiin sellainen ilmapiiri, jossa on turvallista mokata?
Tämä piirre on itsessäni todella voimakkaana, perittynä ainakin kolmessa sukupolvessa. Miten ihmeessä tästä pääsee eroon? Mun on kamalan vaikea sietää etenkin omassa kodissa olevaa "epätäydellisyyttä", etenkin muiden aiheuttamaa. (Mua on häirinnyt jo viikkotolkulla toi yks taulu, jonka mies pisti väärään kohtaan. Oon vaan koittanu olla välittämättä mutta se vaan kiukuttaa mua kun sen sijainti on vastoin mun visuaalista silmää, joka TIETYSTI on parempi kun miehellä.)
Onko jollain vastaavia ajatukisa tai vinkkejä kuinka tästä päästä eroon?
Monissa tilanteissa pidän miestäni itseäni huonompana, suorastaan tollona. Esim. en kestä katsoa miehen säätöä jossain huonekalujen kokoamisessa vaan tekisi mieli pistää ukko syrjään ja tehdä itse. Tiedän, että jos toimin niin, kohta saankin tehdä kaikki hommat itse. Tämä ajatus juontaa juurensa siihen, että olen ollut yh ja tottunut tekemään kaikki itse auton renkaiden vaihdosta 80 kiloisten hyllyköiden kokoamisiin. Ja äitini oli myös yh ja samaa maata. Mies taas ei ole joutunut tällaisia asioita elämässään tekemään ja tekee niitä nyt ekaa kertaa mun tuomitsevien silmien alla. Itselläni on paljon enemmän kokemusta monesta asiasta ja se saa miehen tuntumaan mun silmissä vajakilta.
Nyt sitten kaupassa päätin antaa miehen hoitaa itse rullakaihtimen oston. Hän kun kaipaisi lisää pimeyttä makkariin. Mentiin ostoksille ja pimentävät rullakaihtimet oli tarjouksessa. Kotona sitten huomattiin, että ei se mikään pimentävä ole, eikä ollut tarjouksessa. Mies vaan tokaisi, että ai onko niitä muitakin kun pimentäviä. En voinut olla sanomatta, että "olis vissiin mun pitäny hoitaa tämäkin asia, että olisi mennyt oikein".
Kaikki nämä tapaukset saavat tuntemaan itseni vaan jotenkin miestä fiksummaksi. Olen luonteeltani perfektionisti ja ilmeisesti vaadin samaa muilta. Minua ärsyttää ihmisten epätäydellisyys aivan tajuttomasti. Kamppailen jatkuvasti saman asian kanssa. Kuinka olla armollinen muille ihmisille? Kuinka luoda kotiin sellainen ilmapiiri, jossa on turvallista mokata?
Tämä piirre on itsessäni todella voimakkaana, perittynä ainakin kolmessa sukupolvessa. Miten ihmeessä tästä pääsee eroon? Mun on kamalan vaikea sietää etenkin omassa kodissa olevaa "epätäydellisyyttä", etenkin muiden aiheuttamaa. (Mua on häirinnyt jo viikkotolkulla toi yks taulu, jonka mies pisti väärään kohtaan. Oon vaan koittanu olla välittämättä mutta se vaan kiukuttaa mua kun sen sijainti on vastoin mun visuaalista silmää, joka TIETYSTI on parempi kun miehellä.)
Onko jollain vastaavia ajatukisa tai vinkkejä kuinka tästä päästä eroon?
) mut haluaisin et edes jotain tehtäs oikein joskus.
Myöskin toivoisin jotain keinoja päästä tästä eroon, sillä pian olen yksin, kun mies saa tarpeekseen.