olen ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien muuttamassa omaan asuntoon.. auttakaa..

["hukassa"]

Siis ekaa kertaa aikuisiällä yksin koska erosin... Asutaan saman katon alla kunnes löydän oman asunnon, mutta mä olen nyt ihan pihalla...

Olen töissä, vakityö, mutta palkka on aivan paska, käteen jää n.1200e kuussa.
Lapsilisät 100e ja elarit 150e.

Ex on yrittäjä jolla suuret tulot, joten maksanut asumiset ja laskut lähes täysin, olen ollut kun "ylläpidossa", hoidin ruokaostokset, hygieniatarvikkeet, vessapaperit yms 100%, omat laskuni ja autoni vakuutukset ja tankkaukset yms. ja tuntu ettei käteen jääny koskaan mitään :ashamed:

Nyt mun pitäs osata sit elää niin että kaiken muun lisäks tilistä lähtee vielä vuokra..
Ja mulla ei ole muita huonekaluja kun sänky, kaikki muu on miehen ostamaa..

Joojoo, kirpparit ja sukulaiset on keksitty jos olis ylimääräsiä huonekaluja ja kaiken ei tarvii olla uutta jne, mutta kysynpä silti, että saako näillä tuloilla asumistukea ja saako mistään avustusta esim.pesukoneeseen..? (kyllä, tiedän, että useissa taloyhtiöissä on pyykkitupa..)

Muutenkin käytännön neuvoja, ohjeita ja apuja 3kymppiselle naiselle joka alottaa itsenäisen elämänsä vasta nyt :ashamed:

KIITOS :hug:

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kaikkea ei tarvitse olla heti. Ostat niitä sitten pikkuhiljaa. Facebookissa on annetaan-palstoja, joissa voi kysyä ihan ilmaiseksi tavaraa. Aluksi hyväksyt sellaistakin, mistä et pidä, jos se tulee ilmaiseksi ja sitten kun sinulla on varaa, ostat mukavempaa (ja myyt ne vanhat vaikka kirpparilla pois). Olen noissa nähnyt niin kaappeja, pöytiä, sohvia ja tietysti niitä astioita näkyvllä.

Asumistuen määrä riippuu asunnosta. Tutustu kelan sivuihin ja laskureihin.

 

[eroamassa]

No jaa, melkein sama tilanne, paitsi että mulla ei ole töitä, ja lapsia on neljä. Minä saan varmastikin täydet asumistuet, mutta noin muuten, en osaa arvioida paljonko meidän porukalla menee rahaa kauppaan tms, kun mies hoitanut kaupassa käynnit. Me jaetaan nää kamat, ja loput katsastan kierrätyskeskuksesta, pesutornin varmaan joudun uuden hankkimaan, kun tämä yhteinen on jo niin vanha, etten halua sitä vaivoikseni.

Eiköhän kaikki jotenkin lutviudu, niin sulla kuin mullakin! Asioilla on tapana järjestyä, luotetaan siihen! Eiköhän sosiaalitoimesta saa apua ihan tällaiseen tulojen ja menojen kartoittamiseenkin.

 

["vieras"]

Jos teillä on yhteinen lapsi ja ollut yhreinen talous, miksi jätät kaiken exälle? Tavaroista ja huonekaluista siis.

 

["hukassa"]

[QUOTE="vieras";26943861]Jos teillä on yhteinen lapsi ja ollut yhreinen talous, miksi jätät kaiken exälle? Tavaroista ja huonekaluista siis.[/QUOTE]

meillä ei ole yhteistä lasta.
ex on kaiken muun paitsi sängyn ostanut, en kai mä niitä itselleni voi vaatia..? ei itseasiassa käynyt mielessäkään..

 

["äippäx2"]

Uskon, että saat asumistukee, mä yksin asuessani joskus vuosia sitten tienasin vähän enemmän kun sää ja sain silti asumistukee, mulla ei siis ollu edes lapsia. Jos mies rikas, niin miks elarit noin pienet? eikös toi oo se "minimi"? ja sossu sitten tietenkin. Jos ootte naimisissa niin eihän ne huonekalut mee niin et mies ostanu ni saa pitää vaan jos ei avioehtoo oo, niin kaikki omaisuus menee puoliks

 

["vieras"]

Autosta voit joutua luopumaan. Ja monenlaisesta ylimääräisestä rahanmenosta kuten lehdistä, karkeista jne. Takuuvuokraan pitäisi olla rahat.

 

["vieras"]

Jos ootte ollut naimisissa, niin puolet on sun. Eikös vaan? Ellei ole avioehtoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="äippäx2";26943898]Uskon, että saat asumistukee, mä yksin asuessani joskus vuosia sitten tienasin vähän enemmän kun sää ja sain silti asumistukee, mulla ei siis ollu edes lapsia. Jos mies rikas, niin miks elarit noin pienet? eikös toi oo se "minimi"? ja sossu sitten tietenkin. Jos ootte naimisissa niin eihän ne huonekalut mee niin et mies ostanu ni saa pitää vaan jos ei avioehtoo oo, niin kaikki omaisuus menee puoliks[/QUOTE]

Ei, jos mies on tavarat ostaneet ne kuuluvat hänelle. Avioliitossa on nimiperiaate eli omaisuus on sen kenen nimissä se on. Tosin ei kai se mies voi todistaa, että ne on hänen ostamiaan eli jos haluaa olla oikein vaikea niin voihan sitä yrittää saada ne itselle.

 

["hukassa"]

Niin me ei oltu naimisissa eikä tämä ex ole lapseni isä.

Autosta mä en voi luopua kun työmatkaa 20km eikä täällä mee julkisia.
Lehdet olen jo perunut, karkkeja/sipsiä yms "turhaa" ei muutenkaan syödä paitsi lapsi lauantaisin ja oon koittanu karsia kaikkia menojani tässä ihan urakalla että saisin säästettyä vielä kun pystyy...

Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa, itkettää, naurattaa, surettaa, tuntuu hyvältä ja pahalta ja apua...

 

["vieras"]

[QUOTE="hukassa";26943933]Niin me ei oltu naimisissa eikä tämä ex ole lapseni isä.

Autosta mä en voi luopua kun työmatkaa 20km eikä täällä mee julkisia.
Lehdet olen jo perunut, karkkeja/sipsiä yms "turhaa" ei muutenkaan syödä paitsi lapsi lauantaisin ja oon koittanu karsia kaikkia menojani tässä ihan urakalla että saisin säästettyä vielä kun pystyy...

Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa, itkettää, naurattaa, surettaa, tuntuu hyvältä ja pahalta ja apua...[/QUOTE]

Pakko sun on sitte jotain tukea saada, jos aiot pystyä jotenkin elämään.

 

["vieras"]

Vois muuten lisätä tähän ketjuun, että muut vois ottaa opikseen ap:n tilanteesta, kannattais hankkia jotain omaisuutta ja turvata jotenkin selustansa eron varalta.

 

["Kifa"]

Itse varmaan ensimmäiseksi yrittäisin löytää asunnon julkisten kulkuvälineiden piiristä ja luopuisin autosta. Sillä rahalla sitten huonekalut ja muu tarpeellinen jotta saa elämän alkuun uudessa kodissa.

 

["hukassa"]

[QUOTE="Kifa";26944286]Itse varmaan ensimmäiseksi yrittäisin löytää asunnon julkisten kulkuvälineiden piiristä ja luopuisin autosta. Sillä rahalla sitten huonekalut ja muu tarpeellinen jotta saa elämän alkuun uudessa kodissa.[/QUOTE]

mun työpaikalle ei mene mitään julkisia, että mun pitäis ensin saada sinne joku bussiyhteys

 

[Blue]

[QUOTE="hukassa";26943933]Niin me ei oltu naimisissa eikä tämä ex ole lapseni isä.

Autosta mä en voi luopua kun työmatkaa 20km eikä täällä mee julkisia.
Lehdet olen jo perunut, karkkeja/sipsiä yms "turhaa" ei muutenkaan syödä paitsi lapsi lauantaisin ja oon koittanu karsia kaikkia menojani tässä ihan urakalla että saisin säästettyä vielä kun pystyy...

Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa, itkettää, naurattaa, surettaa, tuntuu hyvältä ja pahalta ja apua...[/QUOTE]

Muutat lähelle työpaikkaa niin et tarvitse autoa.

 

["hukassa"]

Muutat lähelle työpaikkaa niin et tarvitse autoa.

tää nyt ehkä kuulostaa siltä, että mä vaan teen asiat vaikeiksi, mutta...
Asun pienellä paikkakunnalla, n.6000 asukasta.
Ihan keskustassa on muutama kerrostalo ja rivitalo.
Keskustan ulkopuolella ei ole muita kun omakotitaloja ja maatiloja.
Ja mun työpaikka on oikeesti ihan keskellä metsää ja peltoja, siellä ei ole kun maatiloja.. :/ Eikä lapselle kavereita.

 

[Blue]

[QUOTE="hukassa";26944357]tää nyt ehkä kuulostaa siltä, että mä vaan teen asiat vaikeiksi, mutta...
Asun pienellä paikkakunnalla, n.6000 asukasta.
Ihan keskustassa on muutama kerrostalo ja rivitalo.
Keskustan ulkopuolella ei ole muita kun omakotitaloja ja maatiloja.
Ja mun työpaikka on oikeesti ihan keskellä metsää ja peltoja, siellä ei ole kun maatiloja.. :/ Eikä lapselle kavereita.[/QUOTE]

Ok, mä ehdin kirjoittaa tämän ennen kuin huomasin että olit vastannut tuohon aikaisempaan julkinen liikenne-kommenttiin.

Asumistukea hae ainakin. Ja nouseehan sulla vähän yh-korotuksen myötä lapsilisäkin. Elarit kannattaa tarkistuttaa. Ja sitten vaan suu säkkiä myöten. Mites olisi uuden työpaikan katseleminen vaivihkaa..?

 

["vieras"]

Kauanko asuitte yhdessä? Oletko edes kysynyt mieheltä, saatko mitään huonekaluja ja astioita mukaan?