olen ihan hukassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Outo tunne...
Ihan kuin seis keskellä ei mitään.
En osa ajatella huomista, sitä ei vaan ole.
en osa käydä kaupassa, aina jotain jää puuttumaan, tai mennen mistä aita on matalin.
en osa tehdä ruokaa enää, sitä on aina lian paljon, syön päivätolkulla saman.
En osa käsittää tätä ahdistusta, enkä vastata taas lapsen kysymykseen, miksi isä nyt asu eri kodissa.
En osa ajatella Joulua. Joo, on mun viikko, mutta en jotenkin osa suunnitella sitä, en osa tehdä lapsille taika-ajan, ikimuistoisen hetken.
En osa kuvitella Uutta Vuotta yksin. Olen nöyränä kysynyt mieheltä jos saisin olla heidän ka, hän sanoi miettivänsä asiaa.
Odotan tammikuuta, ihan kun silloin loppuis tää painajainen ja normi 'vanha' perheelämä tulis takas.
Olen hukassa ja pahasti. Enkä oikein tiedä kuka löytäis mua, pelastais. Itse on pärjättävä, ei ole ketään. Ajatus siitä että lapsia sattuu ja he miettivät miksi erosimme sattuu, en voi auttaa heitä, se syö mua sisältä. Onko tästä ylöspääsyä?
Ahmin ruokaa, koska se on ainut mikä tuo hetkeks mielihyvää. Olen aina ollut niin 'oikea' kaikessa, mutta nyt olen hukassa...
 
Voimia. Vaikka sulla on tunne että olet aivan hukassa, niin kyllä sulla ne kyvyt on siellä jossain. Sä selviät kyllä.

Lapset eivät tarvitse paljoa jouluun, sulla on nyt lupa mennä tällä hetkellä mistä aita on matalin. Ei kukaan vaadi sulta nyt mitään huippusuoritusta. Pistä vaikka viikon ajan eineksiä ja jouluksi ostat laatikot ja kinkun kaupasta, mitä väliä?

Onko sulla ystäviä tai sukulaisia joille puhua?
 
Voimia. Vaikka sulla on tunne että olet aivan hukassa, niin kyllä sulla ne kyvyt on siellä jossain. Sä selviät kyllä.

Lapset eivät tarvitse paljoa jouluun, sulla on nyt lupa mennä tällä hetkellä mistä aita on matalin. Ei kukaan vaadi sulta nyt mitään huippusuoritusta. Pistä vaikka viikon ajan eineksiä ja jouluksi ostat laatikot ja kinkun kaupasta, mitä väliä?

Onko sulla ystäviä tai sukulaisia joille puhua?
Kiitos.
Ei tää aina näin 'pahana' oo. Varmaan viikon vaihto sekä uuden vuoden miettimiset ahdista. On vanhemmat ja yks kaveri, mutta ne ei oikein oo ihmisiä kenelle haluaisin puhua. En kaipa sääliä, kyl mä pärjän. Oon aina pärjänyt j nytkin tuun pärjämään. Tunteet vaan välillä heittää vuoristorataan. Ei meil oikein syödä laatikoita. Teen jokaisen lemppiruoan, hedelmiä ja herkkuja. Katsotaan leffoja, halailaan ja kasataan uusia legoja. Ehkä lapset ei muuta tarvii, rakkautta ja äidin syliä. Jouluvalot on jo laitettu ka muutama kynttilää, he tykkää.

Olet ihan oikeassa, me tehdään itseämme onnelliseksi, eikä se että 'on pakko'. ei oo pakko jos ei haluu, ei todellakaan!
kiitos, tästä jatketaan huomista kohti.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo

Yhteistyössä