A
Asiat solmussa
Vieras
Olen siis naimisissa ja mies eronnut, taitaa tätä nykyä seurustellakin. Ennenkuin mies löysi uuden naisen, meidän välille syttyi kipinä, jota ei saa näköjään sammumaan 
Mentiin hieman liian pitkälle, mutta miestäni en sanan varsinaisessa merkityksessä pettänyt. Tätä huopaamista ja soutamista kesti muutaman viikon, sitten naapurin mies sanoi, että parempi kun ollaan vaan ystäviä. Tiesin että hänkin oli vähän ihastunut, vaikka myöhemmin väittikin muuta.
Luulin, että pystyn siihen. Pelkkään ystävyyteen. Sanoin että asia on ookoo ja eihän meidän välille voi mitään suhdetta tullakaan kun olen itse naimissa. En pystynyt. Vaikka ennen pelkät kaverit olimmekin.
Mies alkoi sitten pikana seurustella ja kohdella minua kuin pahinta vihamiestä. Riitelimme melkein joka kerta kun olimme yhteyksissä. Ja aivan pikkuasioista. Mies tiesi ihastuksestani (jo paljon aiemmin) ja minä laitoin välit poikki ja sanoin, ettei meistä ole kavereiksi. Mies suuttui ja sanoi, että ei olla sitten enää naapureitakaan.
Vältteli minua kaikin tavoin, kuten minä myös häntä.
Meni pari viikkoa ja ajattelin, että pakkohan tässä on sovinto tehdä kun joudutaan kuitenkin olemaan tekemisissä. Mies lisäsi vettä myllyyn ja teki selväksi että olen ärsyttävä idiootti yms.
Sitten ajattelin että olkoon, ei soitella lasten asioista, ei morjesteta eikä mitään muutakaan.
Aloin jo päästä jaloilleni enkä ajatellut häntä enää päivittäin... kunnes tämä ilmestyi yks kaks ovelle palauttamaan aiemmin lainaamansa asian ja oli niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Katseli taas silmiinkin pitkään. Hän jutteli myös mieheni kanssa ja minä poistuin paikalta koska en kestänyt olla siinä.
Muutaman tunnin päästä hän laittoi minulle viestiä, jonka olisi voinut ilmoittaa miehellenikin.
Eli hän haluaa selvästi tehdä sovinnon. Aluksi se tuntui mukavalta, mutta sitten muistin hänen kaikki haukkumisensa. Tajusin myös etten vieläkään ole päässyt yli hänestä
En ole ottanut häneen mitään yhteyttä.
Tiedän että olisi järkevää tehdä hänen kanssaan sovinto, koska riitely aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Mä en vaan pysty siihen näköjään vieläkään...
Mentiin hieman liian pitkälle, mutta miestäni en sanan varsinaisessa merkityksessä pettänyt. Tätä huopaamista ja soutamista kesti muutaman viikon, sitten naapurin mies sanoi, että parempi kun ollaan vaan ystäviä. Tiesin että hänkin oli vähän ihastunut, vaikka myöhemmin väittikin muuta.
Luulin, että pystyn siihen. Pelkkään ystävyyteen. Sanoin että asia on ookoo ja eihän meidän välille voi mitään suhdetta tullakaan kun olen itse naimissa. En pystynyt. Vaikka ennen pelkät kaverit olimmekin.
Mies alkoi sitten pikana seurustella ja kohdella minua kuin pahinta vihamiestä. Riitelimme melkein joka kerta kun olimme yhteyksissä. Ja aivan pikkuasioista. Mies tiesi ihastuksestani (jo paljon aiemmin) ja minä laitoin välit poikki ja sanoin, ettei meistä ole kavereiksi. Mies suuttui ja sanoi, että ei olla sitten enää naapureitakaan.
Vältteli minua kaikin tavoin, kuten minä myös häntä.
Meni pari viikkoa ja ajattelin, että pakkohan tässä on sovinto tehdä kun joudutaan kuitenkin olemaan tekemisissä. Mies lisäsi vettä myllyyn ja teki selväksi että olen ärsyttävä idiootti yms.
Sitten ajattelin että olkoon, ei soitella lasten asioista, ei morjesteta eikä mitään muutakaan.
Aloin jo päästä jaloilleni enkä ajatellut häntä enää päivittäin... kunnes tämä ilmestyi yks kaks ovelle palauttamaan aiemmin lainaamansa asian ja oli niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Katseli taas silmiinkin pitkään. Hän jutteli myös mieheni kanssa ja minä poistuin paikalta koska en kestänyt olla siinä.
Muutaman tunnin päästä hän laittoi minulle viestiä, jonka olisi voinut ilmoittaa miehellenikin.
Eli hän haluaa selvästi tehdä sovinnon. Aluksi se tuntui mukavalta, mutta sitten muistin hänen kaikki haukkumisensa. Tajusin myös etten vieläkään ole päässyt yli hänestä
Tiedän että olisi järkevää tehdä hänen kanssaan sovinto, koska riitely aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Mä en vaan pysty siihen näköjään vieläkään...