S
surullinen ap
Vieras
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa jo monta vuotta, nuoresta saakka. Rakastan häntä todella paljon ja viihdyn hänen seurassaan...
Mutta...
Emme ole käyneet kahdestaan missään...aina jotain muuta porukkaa meidän kanssa...kiva on ollut silti mutta, 6vuotta ja ei yhteistä reissua, missä olisimme KAKSIN! Ja nauttisimme toisistamme ja toistemme seurasta.
Olemme vaan aina kotona, leffoja joskus vuokrataan tms..tehdään yhdessä ruokaa, ulkoillaan koiran kanssa...elämä on ihanaa ja nautin tästä...
Tänään miehelleni ehdotin että lähtisimme kaksin laivalle, torjui heti ehdotuksen...ei häntä kiinnosta lähteä minun kanssa mihinkään...vaikka olen menevä, minun kanssani hänellä tuskin on tylsääkään...
Pitääkö minun vain tottua...nautin kyllä koti-illoista, mutta että joskus jotain erilaista ja kivaa yhdessä... Hän menee muitten kanssa kyllä, ja joskus kun isommalla porukalla lähdemme, se jakautuu niin että tytöt ja poitsut menee ns. eriteitä.
Mieheni on tasan kerran tuonut minulle kukkia, tänä vuonna naistenpäivänä. Ei ole ostanut mitään lahjaa minulle, ei huomioinut, ei sanonut että rakastaa tai halannut niiiiin että se tuntuisi jalkapohjissa asti. Seksiä meillä on n.2 viikon välein, silloinkin mies tulee melkein heti..ja kun mies ei tee aloitetta koskaan...silleen että minä sen huomaisin! :O
Onkohan se uko vaan ihan kersa vielä, muuten ihana ja täydellinen, hän jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Mutta en vain saa huomiota... en tarkoita että hänen täytyisi lahjoa ja huomioida koko ajan, yllättää usein. Sanoinkin että olisin niin pieneen tyytyväinen, mutta ei hän tunnu ymmärtävän...
Sanoja, tekoja tms..joilla näyttäisi että välittää.. Kun hän tulee töistä, puhellaan niitä näitä..kaikki tuntuu niin samalta...ja hän vaan on. En jaksa häntä välillä ja siksi lähden tuulettumaan ystävieni kanssa aina joskus...(lapsia ei ole, enkä tiedä tällä seksi määrällä tuleekohan koskaan)
Itse kun tykkään näyttää tunteet, niin ne rakkauden osoitukset kuin tämän aamuiset "kiukuttelutkin", senkin vain rakkaudella ja osaan pyytää anteeksi, hän tänäänkin jotenkin syytti vain minua kun kerroin omista tunteistani. Eikä pyytänyt anteeksi vaikka huomautin, että voisit ees pyytää anteeks! Itse kun pyysin ja ei sittenkään, oli hänessäkin vikaa riidassa! Ärsyttää että yritän sanoa tunteistani ensin lempeästi, sitten hiukan kovemmin että eikö se ymmärrä! Hitto vie, olen monta kertaa sanonut ja ei mitn muutosta käyttäytymisessä.. Plaah, en tiiä.
Tuntuu kuin hän ei välittäisi välillä ollenkaan minusta, olen kuin jotenkin itsestäänselvyys hänelle. Ihan kuin olisin joku pakko. Ja kuten nytkin, lähti töihin ja ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mutta...
Emme ole käyneet kahdestaan missään...aina jotain muuta porukkaa meidän kanssa...kiva on ollut silti mutta, 6vuotta ja ei yhteistä reissua, missä olisimme KAKSIN! Ja nauttisimme toisistamme ja toistemme seurasta.
Olemme vaan aina kotona, leffoja joskus vuokrataan tms..tehdään yhdessä ruokaa, ulkoillaan koiran kanssa...elämä on ihanaa ja nautin tästä...
Tänään miehelleni ehdotin että lähtisimme kaksin laivalle, torjui heti ehdotuksen...ei häntä kiinnosta lähteä minun kanssa mihinkään...vaikka olen menevä, minun kanssani hänellä tuskin on tylsääkään...
Pitääkö minun vain tottua...nautin kyllä koti-illoista, mutta että joskus jotain erilaista ja kivaa yhdessä... Hän menee muitten kanssa kyllä, ja joskus kun isommalla porukalla lähdemme, se jakautuu niin että tytöt ja poitsut menee ns. eriteitä.
Mieheni on tasan kerran tuonut minulle kukkia, tänä vuonna naistenpäivänä. Ei ole ostanut mitään lahjaa minulle, ei huomioinut, ei sanonut että rakastaa tai halannut niiiiin että se tuntuisi jalkapohjissa asti. Seksiä meillä on n.2 viikon välein, silloinkin mies tulee melkein heti..ja kun mies ei tee aloitetta koskaan...silleen että minä sen huomaisin! :O
Onkohan se uko vaan ihan kersa vielä, muuten ihana ja täydellinen, hän jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Mutta en vain saa huomiota... en tarkoita että hänen täytyisi lahjoa ja huomioida koko ajan, yllättää usein. Sanoinkin että olisin niin pieneen tyytyväinen, mutta ei hän tunnu ymmärtävän...
Sanoja, tekoja tms..joilla näyttäisi että välittää.. Kun hän tulee töistä, puhellaan niitä näitä..kaikki tuntuu niin samalta...ja hän vaan on. En jaksa häntä välillä ja siksi lähden tuulettumaan ystävieni kanssa aina joskus...(lapsia ei ole, enkä tiedä tällä seksi määrällä tuleekohan koskaan
)Itse kun tykkään näyttää tunteet, niin ne rakkauden osoitukset kuin tämän aamuiset "kiukuttelutkin", senkin vain rakkaudella ja osaan pyytää anteeksi, hän tänäänkin jotenkin syytti vain minua kun kerroin omista tunteistani. Eikä pyytänyt anteeksi vaikka huomautin, että voisit ees pyytää anteeks! Itse kun pyysin ja ei sittenkään, oli hänessäkin vikaa riidassa! Ärsyttää että yritän sanoa tunteistani ensin lempeästi, sitten hiukan kovemmin että eikö se ymmärrä! Hitto vie, olen monta kertaa sanonut ja ei mitn muutosta käyttäytymisessä.. Plaah, en tiiä.
Tuntuu kuin hän ei välittäisi välillä ollenkaan minusta, olen kuin jotenkin itsestäänselvyys hänelle. Ihan kuin olisin joku pakko. Ja kuten nytkin, lähti töihin ja ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. 
Tuntuu välillä että pitäiskö mun käyttäytyä samallalailla vähän aikaa niin huomais mille tuntuu.. mää täällä huolehdin kodista, ruokaa laitan, pyykit pesen..ym...niin luulis joskus sanovan että ompa kiva kun oot siivonnu tms!! mut ei ni ei...ei minkäänlaista kiitosta...itsestäänselvyys olen, kiva.
Sanoinkin hänelle että ei taida pysyä mun vauhdissa enää montaa vuotta kun vuosi vuodelta hän käy vaan hitaammaks.