Olen kai jotenkin tyhmä, mutta ärsyttää ihmiset, joille jompikumpi sukupuoli on pettymys

[ärsy]

Itselläni oli tilanne, että minulla saattoi olla geeni, josta johtuen poikalapset eivät tulisi koskaan selviytymään hengissä. isoveljeni kuoli tähän syndrooman aiheuttamiin oireisiin 5kk iässä. Mummoltani on kuollut kolme poikalasta samaisen syndrooman takia.

Kun tulin raskaaksi, pelkäsin kuollakseni. Toivoin tyttöä sisimmissäni, koska en halunnut menettää lastani. Ultrassa kuitenkin paljastui, että poika on tulossa. Olin onnellinen, peloissani, kauhuissani ja taas onnellinen. Saisin pojan!

Minusta ei voitu tutkia, onko minullakin tämä geeni. Isoveljeni verinäytteet olivat liian vanhoja, jotta olisi ollut vertauskelpoinen... Raskautta seurattiin tarkasti ja yritettiin etsiä viitteitä syndoomasta. Mitään ei löytynyt, joten raskaus sai jatkua. Loppuun asti pelkäsin, itkin, juttelin potkivalle vauvalleni, kerroin että rakastan häntä oli hän millainen vain. Ja toivoin, ettei lapseni tarvitsisi kärsiä kovin pitkään jos hän sairaana syntyy...

Nyt minulla on terve poikavauva. En voi olla onnellisempi. Minua raivostuttaa ihmiset, jotka pettyvät saadessaan "väärän" sukupuolen. Toivoa saa, mutta minäkin toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, että on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin sukupuoli.

Joillakin ystävilläni ei ole käynyt edes pienessä mielessä, että lapsi saattaa olla erityinen. Mietitään, että tyttö olisi niin kiva, kyllä se poikakin ihan ok on, mutta kyllä mä tytön ennemmin haluaisin. olen hiljaa. En minä heille voi sanoa, että joku voisi olla huonosti.

Jotkut pitävät minua varmaan typeränä, ihmiset saa toivoa mitä haluavat. Minä toivoin, että minun ei tarvitse antaa lastani pois liian aikaisin. Sain sen mitä toivoinkin. Sukupuolella ei ole mitään väliä, minulle kelpaa vaikka kymmenen tervettä poikaa.

Vuodatus loppuu.

 

["vieras"]

Mun mielestä toivoa saa. Saa toivoa vaikka vaaleatukkaista, punatukkaista. Isänsä- tai äitinsänäköistä. Miksei siis tyttöä tai poikaakin. Mutta jos
pettyy, kun lapsi on syntynyt, niin se on jo melkoisen älytöntä.

Mä en ole ikinä edes toivonut kumpaakaan sukupuolta, olen vaan toivonut että lapsi olisi terve.
Jokainen saa mun mielestä toivoakin tervettä lasta, kenenkään ei tarvitse toivoa sairasta lasta.

Se on sitten erityisen huonoa tuuria jos lapsi syntyy sairaana. Sitten sitä taatusti rakastaakin, eikä enää vaihtaisi pois.

 

["vieras"]

Sä sait mitä sä toivoit, mut miks jonkun toisen toive olisi jotenkin huonompi? Jos mä toivon kolmen pojan jälkeen tyttöä ja hieman petyn kun neljäskin on poika niin mitä väliä sillä on? Sun toive on toteutunut mun ei!

 

["poks"]

Peesaan ap:ta

 

[....]

Jos aivan tarkasti ajatellaan, ap:hän oli tosi itsekäs kun alkoi edes lapsia tekemään tuon riskin tietäen. Toista sukupuoltakin toivovat ovat itsekkäitä. Ja molemmilla, ap:llä ja toisen sukupuolen toivojilla on harhakuvitelmia ja haaveita jotka eivät aina vastaa todellisuutta.

 

["a.p"]

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että toivomisessa sinällään ei mitään pahaa ole. Mutta yksi tuttuni kertoi, että oli itkenyt kun sai tietää, että tulee terve POIKA. Kyllä se minuun hieman kirpaisee, miksi ikinä tekevät lapsia jos ei kelpaa jompikumpi sukupuoli.

Oliko itsekästä toivoa tervettä poikaa? Ihan myös lapsen itsensä takia tilanteessani keskeytys olisi ollut parempi vaihtoehto kuin hidas kuolema.

Mun mielestä muutenkin lapsen tekeminen on itsekästä, minäkin olin itsekäs. kaikki ovat. mutta arvostaisivat ihmiset sitä tervettä pientä ihmistä! Asiat voisivat olla toisin.

 

["vieras"]

mun esikoinen ei ole terve, mutta silti toista lasta odottaessani toivoin saavani pojan.

ei asiat ihan niin mustavalkoisia ole kuin ap haluaa kuvitella.

 

["a.p"]

Toivominen on eri asia kuin karvaasti pettyminen.

 

[Ultramariini]

Kyllä minustakin toivoa saa, saa haaveilla pienestä tytöstä tai pojasta, mutta jos se oma ennakoajatus ei sitten toteudukaan, tulisi ihmisen kyllä kyetä vastaanottamaan uusi ihminen tervetulleena tulokkaana, uutena ihmeenä, sukupuolesta riippumatta. Ja oletan valtaosan ihmisistä niin tekevänkin.
Mutta ylipäänsä lapsia kohtaan ei saisi minusta asettaa liian suuria haaveita ja odotuksia. Ei pyrkiä liikaa toteuttmaan omia unelmiaan tai täyttymättä jääneitä haaveitaan lasten kautta, siis siten että tekisi hallaa lapsen temperamentille. Ettei etukäteen käsikirjottaisi kaikkia asioita, joita haluaisi lapsensa tekevän tai haluaisi tehdä lapsensa kanssa, siis jos lapsi ei lainkaan halua tehdä niitä ja saakaan niistä sitä, mitä itse niistä lapsen kuvitteli saavan. No, eksyin aiheesta.

Tarkoitin vain sitä, että vanhemmuuteen kasvaminen on jatkuvaa kasvamista myös siihen, etteivät lapset voikaan olla meidän jatkeitamme, vain meidän haaveitamme täyttämässä. Vaan ovat ainutkertaisia, ehkä hyvinkin erilaisia kuin se haavekuva, jonka olemme heistä luoneet.
En tiedä tosin joutuvatko muut vanhemmat edes käymään tälläistä vuoropuhelua itsensä kanssa. Minä olen joutunut taas viimeaikoina ja siitä tämä vuodtaus kumpusi.