Hae Anna.fi-sivustolta

Olen kateellinen anorektikoille

Viestiketju osiossa 'Klinikalla' , käynnistäjänä Sara, 19.05.2006.

  1. bb2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    24.06.2009
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mielenkiintoista keskustelua. Minä olen hukassa....Olin mallialalla nuorempana töissä jolloin mittavaatimukset olivat kovat....muistan laihduttaneeni ulkomaiden toimistoja varten...sitten jossain vaiheessa lääkäri sanoi että tarvitsisin pari lisäkiloa, koska menkat ovat jääneet välistä. Noh, päätin sitten lopettaa tämän "suuren urani" ja nauttia elämästä, olin huomannut että painon jatkuva tarkkailu vei elämästä liikaa aikaa!
    Aluksi herkuttelin hyvällä omatunnolla, söin pastaa ja kaikkea rasvaista, en liikkunut niin paljoa kuin ennen, juhlin paljon useammin. Huomasin että kiloja tuli vielä vähän lisää (sillä hetkellä 176cm/65). Jostain kumman syystä päätin että tuo määrä on ihan liikaa! mitä se ei itseasiassa ole? (sitäkään tiedä enää..) Noh kuitenkin, päätin pudottaa painoa ja onnistuinkin, tällä hetkellä n61kg. Täytynee vielä sanoa, että en todellakaan ole semmoinen laiha tyttö, minulla on näkyvät vatsalihakset ja varsinkin jalat ovat erittäin treenatut, joten varmaan lihasta on suurin osa.

    Kysyisin teiltä, miten voin olla menemättä tuohon kierteeseen uudestaan? joka aamu katselen itseäni peilistä, osa minusta kaipaa sitä laihaa minua, mallimaailman tyttöä, joka sai paljon kommentteja laihuudestaan. Oli ihanaa kun kaikki sanoivat "voi kun sä oot niin laiha!" Pidinkö huomiosta? Apua auttakaa! Samaistun välillä liikaa noihin "aamulla lenkille, pieni aamupala, sitten salille, paljon teetä, kahvia ym...." ja viikottain punnitukseen.
     
  2. Mä en ymmärrä itteeni... Ooon iha normaalikokoinen(kai) Mutta tuntuu siltä että mulla ois tulossa anorektia.
    Palelen aina koulussa,liikkatunilla valitan kuinka sattuu maata lattialla ja tehdä vatsalihaksia kun häntäluu raastaa maata,tänäänkin olen syönyt vain pari palaa suklaata, minun on pakko käydä peili edessä ainakin tunnin välein, jalat näyttävät lihavilta vaikka kaverit sanovat aina kuinka laiha oon ja näin....

    Mutta oon 163 cm ja painan 49,1 kg

    toisin taas inhoan vaa alla käymistä ,koska pelkään painavani aina enemmän ja enemmän, mutta pieni pömppömaha multa löytyyy ja inhoan sitä!

    Auttakaa mua tää touhu on niii ristiriitasta...
     
  3. Maarit76 Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 986
    Saadut tykkäykset:
    0
    Laiha olemus ja huonon kunnon vuoksi tullut huonoryhtisyys saavat vatsan näyttämään pömpöltä. Sun painoindeksis on normaali eikä sitä kannata tiputtaa. Liikunnalla saisit kroppaan muutosta ja ryhtiä, jolloin vatsakin näyttää pienemmältä. Ja jotta voisit liikuntaa harrastaa ja kroppa muuttuisi positiiviseen suuntaan, tarvitset sitä tukemaan hyvän ruokavalion. Toi pelkkä suklaa kuulostaa älyttömältä.
     
  4. Illian Vierailija

    Itse syön vähän (tänään lasillinen appelsiinimehua ja 1,5 dl porkkanakeittoa) ja juoksen 6km lenkkejä joka päivä. Ja olen onnellisempi kuin koskaan! Käytän bikineitä ja hymyilen, ja olen niin onnellinen koska olen kaikkia ystäviäni laihempi. Vaikka minun onkin pakko syödä joka päivä alle 300 kaloria ja harrastaa liikuntaa, olen sentään elämäni kunnossa. Olen 15-vuotias.
     
  5. weckmän Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.12.2011
    Viestejä:
    5
    Saadut tykkäykset:
    0
    Miten joku voi edes sanoo tommosta että haluis olla sairas... eri asia olla laiha tai kamppailla kuoleman kanssa. Eipä ole varmastikkaan haudassa enää hirveen hienoa vaikka olis kuin laiha... Urheilua ja terveellinen ruokavalio, mitään muuta ei vaadita! Helppoa ja yksinkertaista. Ja kukaan ei oo täydellinen eikä kenenkään tarvii olla.
     
  6. hera6 Vierailija

    Ja pituutta oli? Olet siis päättänyt jäädä lyhyeksi taviksi, koska tuolla ruokavaliolla et tule kasvamaan enää senttiäkään.

    Ja minä kun luulin, että kaikki nuoret naiset haluavat olla mallimittaisia (eli siis vähintään 173 cm).
     
  7. True_blode Vierailija

    Miten voit olla kateellinen anoreksikolle? Okei myönnän, olin pienenä (13-vuotiaana) tosi kateellinen mun serkulle (15-vuotta) serkkuni oli TODELLA kaunis balettia harrastava kaikkien suosima ihminen. Lopulta kyllästyin itse olemaan pelkkä seinäruusuna siinä 8.lk alussa. Aloin laihduttamaan ja pidin kerran kahdessa kuukaudessa yhden ns. pyhitetyn viikon tai no siis se, se oli mun kielellä. Elin viikon pelkällä vedellä. Kyllähän mä sillä tavalla laihduinkin sillä en muutenkaan syönyt lähes mitään. 9.lk alussa ihmettelin/nautin saamastani huomioista. Huolimatta parin kaverini puheista en lopettanut laihdutusta vaan kävin yli kierroksilla koko ajan lisää ja lisää. Tullessani 9.lk terveystarkastukseen sain tietää että olin laihtunut huimat 30kg vuodessa. Sillä hetkellä mä lähes hypin onnesta mutta terkkari vain katsoi mua hermostuneena. Olin vakavasti alipainoinen sillä mittani olivat 160cm ja 28kg. Kuukauden päästä jouduin sitten sairaalaan 6 kuukaudeksi. En halunnut parantua ja sen takia ärsytin koko ajan sairaanhoitajia, kuntoilin paljon ja koitin olla syömättä. Ensimmäisen kerran jouduin letkuihin noin kahden viikon päästä siitä sydämmeeni oli tullut ongelmia, ruoka ei mennyt alas vaikka olin lopultakin myöntynyt ottamaan sitä ja kylkiluuni murtui. Nyt sinnittelen sairaalassa ja koitan syödä samalla iltapalaa.
     
  8. Jenna12v Vierailija

    Haluun oikeesti anorektikoks mielummin kuuntelen tällästä "oot liian laiha" tämmösen sijaan "Vitun läski, onks vähä mäkkiruoka maistunu..käy vittu lenkillä jaksatko käydä?"
    Oon yrittäny alotta laihuttamista mut en haluu mennä lenkille, koska kaikki näkee et läski juoksee ja en haluu syödä niin paljoo mut äiti sanoo "syö nyt kunnolla" ja jos sanon et en haluu noin paljoo nii se alkaa huutaa. Painoin syksyllä 89 ja oon 163,5 cm pitkä. HALUUN OLLA ANOREKTIKKO tai ainakin sinne päin :( en jaksa enää ja tietysti painoo on tullu iha hitosti oon varmaa koht joku 100kg
     
  9. jenna12v Vierailija


    Se on helppoo kirjottaa vaan jonnekkin nettiin, mut se on oikeesti vaikeeta.
    Pitäis ettii sellanen paikka jossa kukaan ei nää et läski yrittää juosta. Jos haluu vähentää
    vähän syöntii nii vanhemmat alkaa huolestuu. Koulussa yrittää paremmin liikkua liikunta tunneilla, mutta sielläkin joku kattoo ja huutaa "KATTOKAA LÄSKI JUOKSEE TAI AINAKIN YRITTÄÄ"
     
  10. Uusa Vierailija


    Mutta tiesitkös, että anorektikko tuntee itsestään ihan samoin: olevansa ruma pullea ihrakasa. Vaikka olisi kuinka laiha. Tilanteesi ei siis muuttuisi, vaikka sairastuisitkin anoreksiaan ja laihtuisit kovasti: sinusta tuntuisi aina vain että olet valtavan lihava ja inhoat itseäsi jatkuvasti. Kun toiset kauhistelevat/ihastelevat laihuuttasi, se voi tuntua hetkellisesti hyvältä, mutta vain sillä että ajattelet että oikeaan suuntaan ollaan varmaan siis menossa - VIELÄHÄN et ole yhtään tarpeeksi laiha omasta mielestäsi.

    Ja mikä laiha kaunotar? Se laihuus, johon anoreksia johtaa, ei ole yhtään kaunista kenenkään mielestä. Jos ajattelet "saavasi anoreksian" kunnes olet sopivan hoikka, ei se noin vain onnistukaan topata siihen. Olet kiinni mahdollisesti loppuelämäsi, ainakin parantuminen on vaikeaa.

    Jos laihdutuksen yrittäminen johtaa ahmimiseen, luultavasti ruokavalio on liian tiukka. Netti on täynnä ohjeita terveelliseen laihduttamiseen, jossa ei tarvitse nähdä nälkää.

    Juu, vanha viesti, aloittaja tuskin tätä enää lukee, mutta kirjoitan jos tämän lukee joku joka ajattelee samoin kuin ap.
     
  11. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Mulle tulee ihan hirvittävän surullinen olo, kun luen näitä juttuja. Tässäkö on tämän ajan teinityttöjen maailmankuva? Pelkkä oma ulkonäkö?

    Missä on harrastukset, opinnot, tulevaisuuden suunnitelmat?
    Ulkonäössä?
    Voi teitä raukkoja...
     
  12. Emo 65 Vierailija

     
  13. Emo 65 Vierailija


    Anorektikot eivät ole raukkoja, vaan sairaita. Ja muuten, myös teinipojat sairastavat kyseistä tautia.
     
  14. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 570
    Saadut tykkäykset:
    1
    Kiitos kertomyksestasi ja voimia teidän koko perheelle.

    Ymmärrän kyllä, että anoreksia on sairaus. Tuntuu, että usein sellaiset tytöt sairastuvat, jotka vaativat itseltään paljon. Ja yhteiskuntakin vaatii suorittamaan; pitäisi olla hyvä koulussa, nätti, omata kunnianhimoisia harrastuksia ym.

    Epävarmuuden tunteita ei sallita nuorille, vaan ihaillaan vaan huippusuorittajia jotka ovat tienneet 5-vuotiaasta lähtien mitä haluavat tehdä...
    Ei ihmekään, että nuori "pakenee" syömishäiriöön, silloin voi ainakin hallita edes yhtä asiaa, kun muuten tuntuu että ei saa otetta mistään.
     
  15. sairaita luurankoja Vierailija

    Eivät saa luultavasti lapsia koskaan, vaikuttaa hedelmällisyyten pilaten munasarjat. Anorektikot elävät tuskin kymmentä vuotta. Suurin osa kuolee kolmikymppisenä.
     
  16. Emo 65 Vierailija


    Mistä nämä saamasi "tilastot" ovat peräisin? Toivotaan kaikki, että omasta päästäsi.
    Ja kauhean synkkä olet!
    Meidän perheessä taisteltu voittoon, älä yleistä.
     
  17. Emo 65 Vierailija

     
  18. tv:stä Vierailija


    tuli dokumentti. Karseaa katseltavaa. Ei ole omasta päästä.
     
  19. minä vaan Vierailija

    minä olen ollut kateellinen anorektikoille koska olen itse 160 cm pitkä ja painan 56 kiloa se ei vaan ole oikein miksi kaikki ihmiset eivät voisi olla laihoja aina ja ikuisesti olen ollut nyt muutaman viikon syömättä mutta ei siitä tule mitään haluaisin vaiin inhota ruokaa ja oksntaa sen pois lähtisi kaikki muutkin naisen murheet pois menkat ja ei tarvitse kuunnella että koulussa tai missään muuallakaan haukutaan läskiksi veikkaan että kaikki haluaisivat olla laihoja mutta eivät vaan pysty olemaan erossa ruuasta
     
  20. AnnaKoppoti Vierailija

    Itse testaan nyt uutta läppäriäni vstaamalla tähän aiheeseen.
    Minulla on jättikokoiset reidet ja hyvin hoikka ylävartalo! Syöminen ei vaikuta!
     
  21. Ongelmia herkuissa Vierailija

    mulla on aivan sama. Tänäänkin piti olla syömättä herkkuja mutta ei tule mitään. Itken usein kun olen pyöreä ja syön liikaa. Painan 47 kiloa ja minulla on ylimääräistä. Olen vain kovin lyhyt joten mahani korostuu, 154 cm
     
  22. Näin se alkaa Vierailija

    Itsellä alkoi juuri näin. Ensin oli mahtava olo kun pääsi Timmiin kuntoon ja pystyi kontrolloimaan jotain, syömistä siis. mutta mikään ei riittänyt ja edelleen laihduttua se omenavartalo muka näkyi..Laiha kausi kääntyi ahminnaksi kun keho huusi ruokaa eikä sitä saanut. :/
     
  23. Kuolevatyttö Vierailija

    Olen ollut anorektikko jo 3 vuotta ja en ymmärrä miksi haluat laihaksi kun anorektikko, olisit mielummin hyvässä kunnossa, ala treenata äläkä lopeta syömistä. Mutta tiedän kyllä tunteen kun haluaa vain lopettaa syömisen ja treenata koko ajan. MUTTA mieti jos olet anorektikko ja et voikkaan lopettaa koko anorektikko sairautta ja kuolet. Ja miettikää myös ihmisiä jotka tekisivät ruuan takia mitä vain, ja te vain heitätte oman ruuan pois. Kun haluatte lopettaa syömisen mieti sitä viisi vuotiasta poikaa jossain päin maailmaa joka on kuolemassa nälkään ja hän ei edes valinnut sitä tietä ja te valitsitte. Toivoisin vain että ymmärrätte ruuan arvon sillä ilman sitä ette voi ELÄÄ!!!
     
  24. Äiti Vierailija

    tuntuu vähän siltä kun lukee kirjoituksia, että tiedetäänkä oikeasti kuinka vaaralisesta sairaudesta on kyse.

    On niin raju sairaus, mieli on niin järkkynyt. Usein tytöillä alkaa murkkuna ja syynä kapinointi, ainut asia josta voi itse päättää...ja totta kai että pitää näyttää joltain...mutta se tunne,kun pystyy päättämään jotain eikä "äiti" pysty sille mitään.

    Se kun ollaan sairaalaassa 1.5 vuotta kerrallaan, eikä lapsi saa liikua edes vessaan...ettei kuluta energiaa kun ei suostu syömään.
    Pakko hoitoon kerran ottivat, kuolema oli niin lähellä...letkuilla ravintoa..ja äiti oli taas sen jälkeen niin paska.

    Tätä on kestänyt 8 vuotta....ja mikä kauheinta sairauden lisäksi, ainaisten pelkojen että kerkiikö tilaa ampulanssin kun menee tajuttomaksi.
    Se ,että on menettänyt lapsen, sitä kontaktia äiti ja tytär suhteeseen ei ole koskaan päässyt syntyy ,kun elämä pyörinyt ruuan ympärillä.
    Se inho vanhempia kohtaan, kun ovat yrittäneet auttaa ja yrittäny pitää nuorta hengissä.
    Nuorella ei ole ystäviä, koulua kävi sairaalassa ja sieltä päästyään myös koulua köy ja on niin täydellisyyteen pyrkivä...

    Tämä on niin rankka tauti...joo laihtua voi terveellä tavalla...voi itku tulee....koko perhe sairastuu kun nuori sairastuu.

    Vanhemmat olkaa hereillä kun nuori alkaa kiinnostuu jokaisesta ruokapurkin kyljessä olevasta tekstistä.
    Haluaa aina syödä eri ruokaa, ruokia jotka itse valmistaa....silmät auki...ajoissa ehkä vielä jos pystyisi tekee.

    Mutta aluksi sitä luulee että normaalia , terveellisempään ruokavalioon menoa....mutta ei siitä ei ole kyse.....äkkiä on ketoosi ja ole nälkä...hengityksen hajusta tiesi että nyt taas tullut syötyä vähän.....siis silloin aluksi...

    En toivo pahimmalle vihamiehellekään perheeseen tätä sairautta
     
  25. Voi tyttäret Vierailija

    Olin ikäni ollut hoikka, 50 kg. Lasten tekeminen toki lihotti, mutta laihdutin
    sen.

    Sitten 40+ iski anoreksia! Olin tyytymätön itseeni. Pituudessa 158 cm, pääsin puntarilla jopa 48 kg. Olin onneni kukkuloilla ja kaverit huuti kauhuissaan.

    Elämä voitti, en jaksanut enää.

    Tänään puntari näyttää 60 kg, ja näytän edelleen hoikalta. Toki lihasmassaa olen kovalla työllä hankkinut.

    Uskokaa tytöt, ettei liian laiha nainen ole kaunis. Jo terveyden kannalta, ainakin vanhempana, muutama liika kilogramma on parempi kuin liian vähän.

    Oma onni on tärkein.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti