Olen menossa pitkästä aikaa sukuloimaan, mutta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
...pelkään, että "romahdan" siellä läheisten ja rakkaiden ihmisten keskellä. Että alan kertomaan juuri niistä asioista, jotka tuntuvat kipeiltä tai jotka minua hävettävät.

Sinänsä minulla on asiat hyvin:
Minulla on ihanat lapset, ollaan kaikki terveitä. Meillä on siisti ja nätti koti. Elämä on monelta osin mukavaa, nautittavaakin.

Mutta, on myös paljon sellaista, mikä voisi olla toisinkin. Mikä tuntuu ikävältä ajatuksena, kipeältäkin. Tai mikä hävettää.

Miesten kanssa onni ei ole pahemmin potkinut. Kymmenen vuotta nuoremmillakin on jo vakituiset seurustelukumppanit, minulla taas välit lasten isään ovat siinä mallilla, ettei edes päivää sanota... Luottotiedot ovat menneet, ja vaikka ihan hyvin pärjätään, niin hävettää se niin suuresti ettei sitä kehtaa myöntää.
 
Minäkin välttelen just nyt sukulaisia ja tuttavia koska en halua enkä jaksa vastailla ystävällisiin, mutta mun mielestä tungetteleviin kysymyksiin. Parempi pysytellä poissa, niin ei tule hankalia hetkiä. :(
 
Mä taas tunnen itseni jotenkin huonommaksi kuin muut. Vaikka mulla on asiat myös ihan ok (voisivat olla huonomminkin) niin tuntuu, että muilla on jotenkin paremmin. Enkä jaksaisi mennä kuuntelemaan, kuinka Petteri kirjoitti viisi ällää tai kuinka Jessica pääsi juuri opiskelemaan yliopistoon tai kuinka Nico osti uuden omakotitalon, huvipurren tai kesämökin, tai kuinka Sofia on menossa naimisiin ja on ottanut parikytä tonnia lainaa häitään varten tai yleensäkään sitä, kuinka onnellisia ja menestyviä ihmiset ovat elämässään.

Olen onnellinen muiden puolesta, mutta tunnen itseni noiden rinnalla ihan toisen luokan kansalaiseksi.
 
Minulta sukulaiset eivät kysele niinkään noista asioista, mutta jotenkin se, että kertovat omista asioistaan, tuo sellaisen vaikutelman, että pitäisi minunkin sitten puhua omista asioistani. Mutta mitäpä minä voin sanoa? Ketä ihan OIKEASTI kiinnostaa kuulla, kuinka surkeasti minulla joiltakin osin menee?

"Me otimme juuri lainaa saadaksemme yläkerran lopultakin valmiiksi."
"Minulta meni juuri luottotiedot."

"Pauli kihlautui juuri, ensi kesänä on sitten häät!"
"Minä olen kaiketi ikuisesti yksin."

Liekö vika asennoitumisessani vai missä, mutta ahdistaa. Lisäksi en kestäisi sitä päivittelyä, mikä asioideni kertominen saisi aikaan. Hittolainen...
 

Yhteistyössä