olen mieheni " vanki "

[harmaana]

Olen naimisissa mieheni kanssa ja meillä on 1.8 vuotias poika! Miehen kanssa olen ollut n 3 vuotta! Poltin ennen raskautta tupakkaa ja odotuksen alussa mieheni pakotti minut lopettamaan! siinä ei mitään hyvä että raskausaikana ei tullut poltettua!
Mutta nykyään kun haluaisin joskus polttaa, mieheni ei anna! Monesti tullut katkaisemaan tupakan! jos olen jostain sen saanut. lähinnä sillon haluaisin polttaa jos ottaa vähän juomista!
Yksinään minua ei voi päästää paljon kauppaa pidemmälle ja sielläkään ei voi olla kovin kauaa! aikasemmin minulla on ollut paljon kavereita ja olen käynyt heidän kanssaan joskus baarissa! nyt en saa lähteä enää minnekkään! miehelleni kun ei kaikki kaverini kelpaa! Joskus olen jostain tuttavastani puhunut hänelle, että kuinka mukava joku on, nii mies on alkanut heti haukkumaan kavereitani tyyliin että sekin on semmonen nainen jolle kelpaa kaikki! Ja ei ole hyvää seuraa!
Minä tykkään kyllä olla pojan kanssa kotona, mutta mies on riistänyt minulta minun " vapauden" Ja oman minuuden! On oltava niinkuin mies sanoo!
vaikka miestäni kuitenkin kaikesta huolimatta rakastan, niin en tiedä kauanko jaksan olla vain toisen mieliksi, ilman mitään omaa elämää ja omaa tahtoa! :'(
monta kertaa on käynyt mielessä että haetaan pojan kanssa omaa asuntoa! mutta silloin pitäisi miehelleni varmaan hakea lähestymiskieltoa ettei vaan tekisi meille jotain!
miksi tämä elämä pitää olla niin vaikeaa! tiedän kyllä että mieheni ei minulle se oikea ja aivan varmasti minulla olisi parempi olla ilman häntä!
Ja olemme aivan tavallinen suomalainen perhe eli takana ei ole mittään eri uskontoakaan! Mies ei vain hyväksy yhtään mitään!

 

[kataa]

Hei harmaana..

Pidä kuitenkin joka tapauksessa oma tahtosi, mitä itse haluat! Ei tätä elämää voi yksinkertaisesti elää toisten kautta! Siihen väsyy! Kokemusta on. Vaikkaluulen että siitä saattaa seurata riitoa ym erimielisyyksiä, muttei kukaan jaksa ollaeikä elää pelkästään toisten mieliksi!!!! Oma tahto ja elämä ovat kuitenkin tosi tärkeitä vaikka parisuhteessa ollaankin! tietenkin tarkoitan myös yhteistä aikaa miehen kanssa ja perheaikaa, mutta myös omaa aikaa!

Tee miehellesi selväksi asiallisesti mitä sinä itsekin haluat ja tarvit.
Tarvit varmasti myös omaa aikaasi, omia ystäviäsi jne.
Kuten minäkin.
Meilläkin nyt vuoden ikäinen lapsi, poika kans. Ja onneksi molemmat ymmärtäneet et kumpikin tarvii tosiaan myös omaa aikaa ja vapaa-ikaa!
Voimia ja tsemppiä paljon! Koittakaa saada asiat kuntoon! :hug:

 

[taustalla]

Tuli mieleeni, että miehesi ei varmasti ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja haluaa siksi hallita sinunkin menojasi! Jos oikein kannustaisit häntäkin lähtemään kavereiden kanssa? Ja kehuisit hänen kavereitaan? Korostaisit niitä asioita joita miehesi saa tehdä ja joita sinäkin haluaisit? Miehellesi voi olla rankkaa jos sinä olet kotiäitinä (?) ja hän on päivät töissä (?) ja sitten kadehtii sinun vapaa-aikaasi (?). Jutelkaa oikein kunnolla ja sano miehellesi kauniisti miltä tilanne tuntuu. Hänkin voi avautua omista huolistaan. Miehet kun tuppaavat patoamaan kaiken sisälleen ja purkavat sitten ongelmia tuolla lailla. Ole vastaanottavainen ja kuuntele häntä kunnolla. Jos kotona ei onnistu niin hakeutukaa jonnekin pariterapiaan juttelemaan. Mikäli miehesi sanoo tähän kutsuun, että hän ei haukuttavaksi lähde (kuten moni mies sanoo) niin sano että sinne ei mennä syyttelemään toisia, vaan parantamaan suhdetta joka on sinulle hyvin tärkeä :heart:

 

[taustalla]

Mitä miehesi tekee jos uhmaat häntä?Minulla on myös samantapainen mies.Tosi mustasukkainen ja sillai mutta jos uhmaan häntä niin hän antaa asian olla tai tulee riita ym.Miestäni ei tarvi pelätä millään tavalla kuitenkaan.

 

[harmaana]

jos yritän sanoa mitään vastaan, niin on kauhea sota päällä ja sitä jatkuu niin kauan kun minä annan periksi! Eli hänen puoleltaan vaikka ikuisesti!
Olen joskus ehdottanut jotain pariterapiaa, mutta miestä ei semmoiseen saa! Mies ei halua myöskään mennä kavereidensa kanssa yhtään mihinkään! Olen monesti sanonut, että mene hyvä mies kavereiden kanssa, mutta huonoin tuloksin! sanoo aina että ei kiinnosta!
Joskus kesällä oli oikein kunnon sota ja olin pojan kanssa minun äidin luona jonkun päivän! sinä aikana mies haukkui minua omalle äidilleen minkä kerkesi! sitten kuitenkin minulla tuli koti-ikävä ja tultiin pojan kanssa kotiin! Seuraavan kerran kun käytiin anopin luona niin miehen äiti oli vahvasti sitä mieltä, että mitä sinä nyt tuommoisen tappelun aloitit, että eikö olis voinu jättää sen yhden tupakinkin polttamatta!
Tuntuu että loppuu jo konstit kesken yrittää pelastaa tämä liitto!
:\| tuntuu, että minulla olisi halua, mutta miehellä ei!

 

[kataa]

Hei harmaana.

Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi tilanteesta ja siitä jos joskus haluat omaa aikaa vaikkei miehesi halua eikä kiinnosta. Olet ehdottanut miehellesi kavereidensa tapaamista yms.
Tulee väistämä'ttä mieleen, että miehelläsi ei oma elämä jotenkin ole kunnossa, ole tyytyväinen itseensä tms..
Tai aikalailla sen täytyy ollakkin ehkä niin, koska jos olisi tyytyväinen ja onnellinen itsessään, ei ehkä käyttäytyisi noin.
Toista kun ei voi muuttaa, muutos lähtee vain jokaisen ihmisen omasta tahdosta.

Mutta asiahan on niin ettei toinen ihminen voi kuitenkaan tuoda toiselle sellaista onnea ja tyytyväisyyttä, se pitää löytää itsestä ja omasta elämästä.
Vaikkakin voi olla tyytyväinen myöskin toisesta ihmisestä ja olemassaolosta, mutta loppupeleissä se onnentunne tulee jokaisen ihmisen omasta sisimmästään.. Tsemppiä!
On ollu vaikeeta meilläkin, mutta risukasaankin paistaa nyt aurinko!