Olen muuttunut...mieheni ei voi jotenkin hyväksyä minua tälläisenä.

[vieras]

Se tuntuu pahalta,itse en koe muuttuneeni nyt välttämättä huonoon suuntaan mutta häntä tuntuu häiritsevän.Elämässämme on ollut aikas isoja asioita jotka koen että vaikuttavat..lapseni syntymä mullisti aikas paljon,hän kun ei ole kuten muut tai muotti jossa pitäisi kaikkien olla.Alkoi siis terapiat ja sairaalakäynnit yms...jatkuvaa menoa viikosta toiseen,tekemisissä ihmisten kanssa jo lapsen asioista.

Mies sanoi että olen muuttunut niin erakoksi ym...haluan olla kotona,vietän todella paljon lasten kanssa aikaa,kotiin jääminen oikeastaan ainoa vaihtoehto tässä elämäntilanteessa.,käyn toki leikkiksillä lasten kanssa,tapaamme jonkun verran ystäviä lapsineen yms..mutta en jaksa lähteä ystävieni tai mieheni kanssa baariin...en tykkää kierrellä tuntitolkulla kaupungilla kauppoja,jota ennen tein kun halusin omaa aikaani.Nyt olen miehelleni suoraan sanonut että tahtoisin olla kotona yksin,että hän lähtisi itse lasten kanssa vaikka uimaan tai jotain mutta se herättää suurta hämmennystä kun viihdyn kotona,hiljaisuudessa.

Tietsikalla vietän kohtuu paljon aikaa iltaisin lasten mentyä nukkumaan,siellä nautin kun saa olla ihan kuka vain muiden joukossa ilman että tarvitsee selitellä asioita.En vain jaksa iltaisin oikein tehdä muuta.

Tuntuu vaan että hän ei voi käsittää sitä että ihminen haluaa olla joskus yksin,rauhassa,omassa kotonaan,eikä tarvisi lähteä kaupoille tms...että saa omaa aikaa.

 

[vieras]

kuules, tunteesi ei ole outo. Mäkin haluaisin kaikkein eniten olla kotona rauhassa, yksin. Edes joskus ja enemmän kuin 2h.

En kaipaa tansseihin enkä baariin, en edes että olisi oma harrastus, mutta sitä kyllä, että olisin yksin kotonani. Saisin lukea tai vaan maata sohvalla ja haista tai ommella tai askarrella tai roikkua netissä...

Mutta tämä kaikki on kuulemma saatavilla muutaman vuoden päästä, kun teinit eivät kehtaa tull aedes nähdyksi mun kanssa... No sit on vielä mies, mutta eiköhän senkin voi johonkin lykätä vähäksi aikaa.

 

[joo]

Mä oon muuttunut ihan samoin, ilman erityislastakin. Mies sanoo mua erakoksi jne. Ei vaan jaksa olla niin liikkeessä ja sosiaalinen iltaisin, lapset vie energiaa.

 

[ap]

Alan todella tuntemaan itseni oudoksi kun miehenikin näin sanoo..mutta minulle nautinto olisi viettää yksin kokonainen päivä kotona,lenkkeillä,leipoa,istua koneella,löhötä soffalla,syödä ja saunoa,oi kun olisi ihanaa.Miksi hänen on niin vaikea tätä suoda,itse menee kyllä heti baareihin tai muualle jos kaveri kysyy,enkä häntä estä.

 

[dr. kaikkitieto]

Sillä on se ihmisluonteelle niin tyypillinen sä-koskaan-et-muuttua-saa -syndrooma.

Kivuliasta miehellesi luopua tuollaisesta ihmiskäsityksestä, mutta kyllä hänenkin siihen vaan on kyettävä.

 

[tl;dr]

 

[ddd]

Et itsekään ymmärrä miestäsi, kun ei hän ymmärrä sinua.
So, yhteinen ongelma, hyvin selvitettävissä.

 

[ddd]

Otsikossa kerrot ettei mies voi hyväksyä sinua tuollaisena.
Kuitenkaan et itse hyväksy miestäsi sellaisena kuin on, eli sellaisena että mielipiteensä eivät ole samat kuin sinulla.
Teillä on pikkuinen näkemysero, paisuakin voi tietysti...