Olen niiiiiiiiiiiiiiin väsynyt teiniini. Kohta otan yhteyttä lapsen (erityis)opettajaan

[Auttakaa....]

ja kerron tästä aamusta. Kun ensinnäkään ei herää, sitten myöhästyy auton kyydistä suorastaan tahallaan, paljastuu että on pöllinyt mun meikkejä ja vieläpä jättänyt ne kaverille eilen ja SYYTTÄÄ SIITÄ MINUA eikä ymmärrä ollenkaan että toisten meikkien ottaminen ilman lupaa ensinnäkin on väärin.

Sitten kun koulu on alkanut jo 10min sitten, päättää tyttö vielä pestä hiukset ja tuusata kaikkea epäolennaista, huutaa täällä minulle kuinka karsee olen kun en odottanut häntä auton kyytiin (tyttö oli pyjamassa ja kello oli 7.45 ja pienempien koulun kello soi sisälle 7.55, en kertakaikkiaan voinut odottaa ja teini kyllä tiesi sen) ja väittää että oli juuri laittamassa kenkiä jalkaan kun lähdin pihasta, mitä en usko laisinkaan.

Ja tämä ei edes ole ensimmäinen hankala aamu.. kaikki mitä teinille tapahtuu on muitten vika, hän ei koskaan ole syypää. Kun olimme sossun asiakkaina viime vuonna, sekin oli mun syy koska halusin ammattiapua perheellemme eikä tyttö käsitä ollenkaan että hänen käyttätyminen; juominen, lintsaaminen, kotiintuloaikojen laiminlyöminen .. kaikki se johti siihen. EI, se oli MUN vika sekin.

Viikonloppu meni tapellessa, tyttö ei tule kotiin sovittuna aikana. Ei tunnu välittävän yhtään vaikka tääl valvotaan ja odotellaan kotiin.. ihan kamalaa... sit nukkuu sunnuntaina ilta viiteen saakka ja tulee huutamaan et miks hälle ei ole mäkkäri ruokaa kun muu perhe on käyny mäkkärissä. No en minä muillekaan tuo kotiin mäkkärisapuskaa jos jonkun kans kaupassa käydessä mäkkärillä poiketaan. Tyttö saa kyllä roskaruokaa enemmän ku muut, siitä hän pitää itse hyvin huolen. Siinä meni riidellessä sekin ilta, ei vaan käsitä vaikka kuin rautalangasta väännetään. Se, että tyttö itse oli pizzalla pe-iltana kaverin kans ei merkannu mitään ku NYT OLIS PITÄNY SAAHA MÄKKÄRIRUOKAA KU MUUTKIN.

On niin hankalaa... enää ei olle sossujen asiakkaita koska ne päätti ettei me tarvita asiakkuutta, teini pääs erityisluokalle ja siellä mennyt hitusen paremmin mut nyt taas yhtä alamäkee. Otan nyt eka yhteyttä tuohon opeen, joka sit tarvittaessa sossuun yhteydessä, nehän tekee yhteistyötä ja oon antanu suostumukseni siihen.

Harmittaa vaan et kohta olis ysiluokka päätöksessään ja nyt se sit vesittää kaiken tuolla käytöksellään..


Miten itse toimisitte tässä tilanteessa? Melkein kaikki arki menee riidellessä mut eniten huolestuttaa se , et tyttö ei näytä mitään merkkejä sen suhteen et YMMÄRTÄISI MIKÄ ON OIKEIN JA MIKÄ VÄÄRIN, aina on syy toisissa ja mitään katumuksen merkkejä ei tuu vaikka kuin käyttäytys huonosti ja haistattelee meille tai et me ollan odotettu yötä myöten kotiin niin on vaan et "so what"

 

[Rouva]

Voi. En osaa sanoa mitään, mikä auttaisi, mutta toivon sinulle voimia koettelemuksiin. Ymmärrän, että olet varmasti tilanteeseen väsynyt.

(Mä en halua, et mun lapset koskaan kasvaa teineiksi...)

 

[myy]

Voi ei kuulostaapa tosiaan rankalta.
Ota tosiaan yhteyttä siihen erityisopettajaan ja koita jutella hänen kanssaan, saat luultavasti vähintään henkistä tukea.

 

[Pesky Pixie]

Mä ottaisin kyllä hyvin tiukan linjan. Jos lapsi ei tule sovittuna aikana kotiin, niin sitten ei saa enää mennä mihinkään. Koulusta lintsaamisesta, juomisesta, meikkien varastelusta sun muusta seuratkset olis se, kavereiden luona ei käydä, roskaruokaa ei saa, telkkaria ei katsella ja kännykkä takavarikkoon jos ei velvollisuuksistaan huolehdi.

Hyvin rankalta kuulostaa tuo tilanteenne. Toivottavasti lapsen opettaja voisi auttaa tai tosiaan se sosiaalityöntekijä. Oletteko käyneet perheneuvolassa?

 

[ilmottaudun]

Olin samanlainen ja meidän äiti järjesti mut avohoidon tukitoimenpiteenä sijoitukseen perheeseen. No, olin siinä vaiheessa jo niin alhaalla, että sijoitus muuttui huostaanotoksi. Muta perhe oli hyvä. 18 vuotiaana olin kunnon ihminen ja olen edelleen nyt kolmekymppisenä. Koen, että se sijoitus auktoriteetin alle oli mulle pelastus. Ehkä teillä voisi löytyä vaikka viikonloppusijoituspaikkaa maaseudulle, jotta käytöskierre katkeaisi ja teini alkais lunastaa oikeuksiaan, eikä oleta kaiken olevanm itsestään selvää.

Tai sitten ronskisti tyhjennät teinin koko huoneen ja vain toivotulla käytöksellä ja toiminnalla lapsi saa takasin itsestään selvänä pitämänsä asiat. Lapsi ei siihen hajoa, päin vastoin, maailma näyttää sille rajat ja puitteet joiden sisällä on johdonmukaisuutta.

 

[ap]

Olin samanlainen ja meidän äiti järjesti mut avohoidon tukitoimenpiteenä sijoitukseen perheeseen. No, olin siinä vaiheessa jo niin alhaalla, että sijoitus muuttui huostaanotoksi. Muta perhe oli hyvä. 18 vuotiaana olin kunnon ihminen ja olen edelleen nyt kolmekymppisenä. Koen, että se sijoitus auktoriteetin alle oli mulle pelastus. Ehkä teillä voisi löytyä vaikka viikonloppusijoituspaikkaa maaseudulle, jotta käytöskierre katkeaisi ja teini alkais lunastaa oikeuksiaan, eikä oleta kaiken olevanm itsestään selvää.

Tai sitten ronskisti tyhjennät teinin koko huoneen ja vain toivotulla käytöksellä ja toiminnalla lapsi saa takasin itsestään selvänä pitämänsä asiat. Lapsi ei siihen hajoa, päin vastoin, maailma näyttää sille rajat ja puitteet joiden sisällä on johdonmukaisuutta.

Millainen teini sä olit ja miten koit tuon, että äitisi väsyi ja järjesti sijoitukseen toiseen perheeseen?

Käsititkö sä silloin, miksi kaikki se tapahtui?

 

[vieras]

Olin samanlainen ja meidän äiti järjesti mut avohoidon tukitoimenpiteenä sijoitukseen perheeseen. No, olin siinä vaiheessa jo niin alhaalla, että sijoitus muuttui huostaanotoksi. Muta perhe oli hyvä. 18 vuotiaana olin kunnon ihminen ja olen edelleen nyt kolmekymppisenä. Koen, että se sijoitus auktoriteetin alle oli mulle pelastus. Ehkä teillä voisi löytyä vaikka viikonloppusijoituspaikkaa maaseudulle, jotta käytöskierre katkeaisi ja teini alkais lunastaa oikeuksiaan, eikä oleta kaiken olevanm itsestään selvää.

Tai sitten ronskisti tyhjennät teinin koko huoneen ja vain toivotulla käytöksellä ja toiminnalla lapsi saa takasin itsestään selvänä pitämänsä asiat. Lapsi ei siihen hajoa, päin vastoin, maailma näyttää sille rajat ja puitteet joiden sisällä on johdonmukaisuutta.

Tässä on aika hyvät neuvot, se sosiaalipuoli on sitä varten että ne auttaa, on vaan sitte itsekkin neuvoista vaari otettava. Ei lipsuta.

 

[ap]

Olin samanlainen ja meidän äiti järjesti mut avohoidon tukitoimenpiteenä sijoitukseen perheeseen. No, olin siinä vaiheessa jo niin alhaalla, että sijoitus muuttui huostaanotoksi. Muta perhe oli hyvä. 18 vuotiaana olin kunnon ihminen ja olen edelleen nyt kolmekymppisenä. Koen, että se sijoitus auktoriteetin alle oli mulle pelastus. Ehkä teillä voisi löytyä vaikka viikonloppusijoituspaikkaa maaseudulle, jotta käytöskierre katkeaisi ja teini alkais lunastaa oikeuksiaan, eikä oleta kaiken olevanm itsestään selvää.

Tai sitten ronskisti tyhjennät teinin koko huoneen ja vain toivotulla käytöksellä ja toiminnalla lapsi saa takasin itsestään selvänä pitämänsä asiat. Lapsi ei siihen hajoa, päin vastoin, maailma näyttää sille rajat ja puitteet joiden sisällä on johdonmukaisuutta.

Tässä on aika hyvät neuvot, se sosiaalipuoli on sitä varten että ne auttaa, on vaan sitte itsekkin neuvoista vaari otettava. Ei lipsuta.

Hyvä on neuvo. Kiitos siitä.
Mutta ei tämä tyttö rangaistuksetta ole päässyt.. on ollut nettikieltoa, kotiarestia, tv viety huoneesta pois.. tosiasia on se, että ei se ole välittänyt pätkääkään. Kotiarestia se ei usko. Kun olin kotiäitinä, vein ja hain sen koulusta jotta pysyis kotona (se oli sossun aikaan ja silloin sovittiin tuo ) mutta nyt käyn töissä enkä ole vahtimassa tyttöä tai hakemassa koulunpenkiltä suoraan kotiin.. se menee minne tahtoo. Jos mä kännykän otan pois niin se on viimenenkin yhteydenpitoväline tuohon tyttöön, siihen se sentäs vastaa ja kertoo et kaikki ok ja missä on.. ja sit haen sitä väkisi kotiin, menen koputtaa kaverin ovelle ja haen tyttöö.. se on ihan hemmetin kuluttavaa


Soitin nyt sille opelle ja se on huomannut koulussakin et alkanu menee alamäkee, sovittiin keskusteluaikaa tälle viikolle (minä, ope ja tyttö) ja mietitään sit yhes mitä aletaan tekemään...

 

[Google]

Voimia!

 

[ilmottaudun]

Hupsista, olipa paljon kirjoitusvirheitä

Joo, olin sellainen perseeseen ammuttu karhu, en kuitenkaan kriminaali. Join viikonloput, poltin pilveä jos sitä sain, joskus varastelin kaupasta, sellaista pientä. Suoritin ehdot seiskalla ja kasilla jäin luokalleni. Ei vaan kiinnostanut ja mä en pystynyt näkemään aikuisia auktoriteettina vaan joinain heikkoina tyyppeinä. Jotenkin ote itsestä oli ihan kadoksissa ja vaikka kavereita oli, niin mulla ei ollut sellaista oloa, että olisin ollut kuin muut. Olin vihainen ja turhautunut siitä, että musta tuntui, että pystyisin ihan mihin tahansa, jos joku vaan näyttäisi/opettaisi kuinka.

Kotona en kyennyt mun käytöstä muuttamaan, enkä koulussa. On vaikeaa muuttua itse, jos omassa elämässä ei mikään näytä muuttuvan, muut ihmiset, olosuhteet. Meidän perhe kävi terapiassa ja lopulta olin itsekin vähän aikaa sairaalassa tutkimusjaksolla. Kun äiti totesi ettei se saa mua käännettyä raiteilleni eikä halunnut enää pitää mua kotona mä tajusin sen ratkaisun kyllä jo silloin ja vielä paremmin vähän aikaa kotoa muualla asuttuani. Toiseen kaupunkiin joutuminen oli kuitenkin shokki. Viikonloppulomilla kotona aloin sitte sekoilla huumeitten kanssa, koska rotia kotona ei ollut edelleenkään. Kai siinä oli sellainen hylätyksitulemisen kokemuskin, kun äiti alkoi seurustella, oli vapaa ja huoleton ilman mua. Sellaista itsetuhoista ja narsistista se mun oleminen oli. Jos en olisi ollut nuorin niin olisin saattanut saada vielä enemmän vahinkoa aikaan. Sellasen kanssa olisi vaikea jälkeen päin elää.

Ehdotan teille kuitenkin, että kokeilet sitä, että otat lapselta ihan kaikki etuisuudet pois. Lapsi ei tartte kuin sängyn ja kynän ja kumin ja pöydän. Kaikki muu pois. Näin sun ei tarvitse rangaista huonosta käytöksestä vaan teini hankkii itse ne asiat mitä haluaa. Puhelin ei ole ensimmäinen. Ensin takaisin sellaiset jotka ei ole ihan niin tärkeitä, esim kirjahylly ja sinne sitten kirjat ja niin edes päin. Puhelimen tai nettiajan hankkimiseen saa mennä puolikin vuotta. Sä olet tosissasi nyt, et leiki porkkanaleikkiä jonkun eskarilaisen kanssa! Sä olet auttamassa sun lapselle turvallisuudentuntua ja opettamassa sille elämästä, sä olet aikuinen ja itsekin olet selvinnyt teininä ilman kännykkää (no älä sitä sano, sun ei tarvitse selitellä) Samoin vapaa-ajan toiminta on lunastettavaa etuisuutta. Vapaa-aikaahan kyllä on, mutta jos ei ole tekemistä... Sitten kiellät itseäsi riitelemästä. Yhteenveto viikosta tehdään kerralla, vaikka lauantai aamuna, ja sitten voitte tehdä yhdessä jotakin. Esim. ruokaa tai jotain tavallista, mutta että teini saa sun aikaa.

Näin mä ajattelen. Kun menin sijoitukseen ei meillä ollut tullessamme mitään kuin pari vaatekertaa ja oma patja. Siitä sitten lähdettiin koenumeroilla, kotitöillä, huomaavaisella käytöksellä, halulla oppia korjaamaan virheet, anteeksipyynnöillä ja sen näyttämisellä kuinka paljon yrittää vaikka välillä epäonnistuisikin kukin rakentamaan omaa elämäämme ja hyvä siitä on tullut.

Tosi paljon voimia sulle. Kyllä se tyttö tietää kuinka rasittava on. Se saattaa jopa itkeä sitä iltaisin kun muut nukkuu.

 

[Kokeile]

Keskustele koulussa ja pyydä vaikka terveydenhoitajaa puoltamaan asiakkuutta paerhe-ja kasvatusneuvolaan. Ohjaaminen harrastuksen pariin on yksi hyvä keino saada nuori ajatteleman toisin.