E
eevee
Vieras
Nyt mä ymmärrän kun aikanaan mulle sanottiin ettei "ongelmat" pikkulasten kanssa ole mitään verrattuna näihin teineihin/nk. esiteinihin... ARGH! Eli lapset nyt 13v (menee nyt seiskalle) ja toinen 11v (menee vitoselle), ja siis nyt ovat alkaneet ottaa yhteen tavalla johon en tiedä enää keinoa... Kun olivat pikkuisempia, se oli "vaan" käsky/toisen toiseen huoneeseen vieminen ja sitten juttelua/tilanteen rauhoittamista. Mutta nyt kun liikkuvat tuolla keskenään enemmän kavereineen, omissa huoneissaan ja ylipäätään tämä nouseva teiniys niin huh....
Esmes äsken nuorempi alkoi ilkkua isoveljeään "nörtiksi" ja plaa plaa ja homma ei enää lopukaan sillä että menen väliin/anna olla/käsken selvittää keskenään. Mitä tahansa. Vaan ovat alkaneet jopa käymään toisiinsa kiinni, ei pahasti mutta jotain "mee pois mun eestä" ja sitä tönäistään toista. Ja esimerkkinä: äsken siis nuorempi oli selkeesti väärässä, yritin olla ottamassa puolia suuntaan tai toiseen mutta pakosti se meni siihen kun koitin selittää nuoremmalle että nyt olet ymmärtänyt käsitteen "nörtti" väärin ja muutenkin sellainen on väärin että haukkuu toista oli se sana sitten mikä tahansa..
No. Nyt kuuntelen tuota yläkerran meininkiä, siellä sanat lentelee, eivät tappele mutta sanaharkkaa. Mä en helposti lähde väliin, olen sitä mieltä että lasten pitää itsekin oppia selvittää tilanteensa, mutta nyt viimeisen vuoden aikana tosiaan herjaukset kasvaneet huomattavasti. Ja mä olen kujalla! Mihin puuttua, millälailla, mitä sanoa, pitääkö puolustaa jompaakumpaa jos toinen selkeesti ns altavastaajana jne...
Uusi tilanne. Pidän vieläkin poikia pikkuisempana kuin ovatkaan ja olen oikeasti sormi suussa välillä että mitä tehdä? Ja mitä tää tulee olemaan tästä eteenpäin. Kun lapset oli ihan pikkuisia, odotin että kasvaisivat isommiksi että olisi helpompaa, nyt toivon että olisivat pikkuisempia jotta olisi helpompaa
Ikinä ei näköjään hyvä.
Esmes äsken nuorempi alkoi ilkkua isoveljeään "nörtiksi" ja plaa plaa ja homma ei enää lopukaan sillä että menen väliin/anna olla/käsken selvittää keskenään. Mitä tahansa. Vaan ovat alkaneet jopa käymään toisiinsa kiinni, ei pahasti mutta jotain "mee pois mun eestä" ja sitä tönäistään toista. Ja esimerkkinä: äsken siis nuorempi oli selkeesti väärässä, yritin olla ottamassa puolia suuntaan tai toiseen mutta pakosti se meni siihen kun koitin selittää nuoremmalle että nyt olet ymmärtänyt käsitteen "nörtti" väärin ja muutenkin sellainen on väärin että haukkuu toista oli se sana sitten mikä tahansa..
No. Nyt kuuntelen tuota yläkerran meininkiä, siellä sanat lentelee, eivät tappele mutta sanaharkkaa. Mä en helposti lähde väliin, olen sitä mieltä että lasten pitää itsekin oppia selvittää tilanteensa, mutta nyt viimeisen vuoden aikana tosiaan herjaukset kasvaneet huomattavasti. Ja mä olen kujalla! Mihin puuttua, millälailla, mitä sanoa, pitääkö puolustaa jompaakumpaa jos toinen selkeesti ns altavastaajana jne...
Uusi tilanne. Pidän vieläkin poikia pikkuisempana kuin ovatkaan ja olen oikeasti sormi suussa välillä että mitä tehdä? Ja mitä tää tulee olemaan tästä eteenpäin. Kun lapset oli ihan pikkuisia, odotin että kasvaisivat isommiksi että olisi helpompaa, nyt toivon että olisivat pikkuisempia jotta olisi helpompaa
Ikinä ei näköjään hyvä.
helpommalla varmaan pääsisi jos antaisi "hioa toisiaan".