Olen oikeasti sitä mieltä että lapsen on parempi olla kotihoidossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Miksi tuota asiaa ei saisi tuoda esille ilman että on pakko olla katkera tai kateellinen? Ei minua teidän elämä kiinnosta, vaan taistelen niiden lasten puolesta että heille annettaisiin enemmän, heidät pistettäisiin elämässä etusijalle.
Aika moni äiti laittaa sen pienen lapsen hoitoon ja menee töihin yhteisön pakottamana, he eivät edes näe sitä mahdollisuutta että jäisivät kotiin. Se äiti joka väittää että lapsella on parempi olla hoidossa niin ei kyllä pidä itseään mitenkään arvossa.
Joskushan on taloudellinen pakko mennä töihin, siinä ei auta mikään. En halua syyllistää sellaisia äitejä, mutta kaikkia rohkaisen miettimään, että onko se nyt kuitenkaan sitten niin suuri uhraus jos sen muutaman vuoden elämästään uhraakin täysin sille lapselleen. En usko että se aiheuttaa katkeruutta vaan päinvastoin vanhana varmasti miettii ilolla sitä aikaa jolloin elämä oli erilaista.
Kotiäitiys on elämänvaihe, asenne, valitaan että minä elän nyt näin jotta lapsellani olisi turvallinen ja rauhallinen alku elämälleen. Vaikka ei olisikaan kotona viihtyvää tyyppiä, niin silti voi olla kotiäiti, äiti joka kulkee ja harrastaa lapsen kanssa paljon. Todella surettaa sellaiset ihmiset jotka eivät koskaan antaudu sille äitiydelle, vaan lapsi on vain vuoden merkintä cv:ssä, he ja heidän lapsensa menettävät paljon. Ei se multa ole pois.
 
Hyvä teksti.
Itse olen vienyt lapseni hoitoon melkein heti äitiysloman jälkeen. Taloudellisista syistä.
Harkittu on sitäkin, että kituutettas kodinhoidontuella.
Koskaan en ole hoitoonvientiä puolustellut sillä, että hoidossa olisi parempi. Ei tietenkään ole!
Mutta ihan tyytyväinen olen ollut, että lapset ovat hoidossa viihtyneet.
Virikkeitä pystyy kyllä kotonakin kehittämään, ei siihen tarvi hoitopaikkaa.
Olisi se ihan hienoa, jos voisi hoitaa vaikka ne ekat 3v. lasta kotona :)
Te olette onnekkaita!
 
No entäs isä? Minä ajattelin palata töihin, mutta isä hoitaa lasta kotona ainakin 2v. asti... onko se sitten jotenkin huonompi asia kuin olla äidin kotihoidossa?
 
Mä teen normaalisti töitä ja mies myös, mutta lapsi on kuitenkin kotihoidossa, mitä nyt välillä on isovanhemmilla hoidossa, mutta päiväkotiin en vielä laittanut ja muutenkin itse olen aina päivät lapsen kanssa kotona, että jos mun lapsi hoitoon menee niin se on yöhoitoa.
 
Miksi hitossa se lapsi on nykyaikanakin ainoastaan ÄIDIN hoidettavissa? Miksei isä voi jäädä kotiin? Ja uskon, että on perheitä, joissa on parempi lapsen päästä päivähoitoon. Eri asia nämä loruttelevat kestovaippamammat, jotka käyvät muskarissa ja puistossa sekä huovuttavat kotona ja kasaavat käpylehmiä samalla tarjoten biodynaamista bataattia lounaaksi. Heidän lastensa etu on olla kotona äidin kanssa.
 
Nyt laput pois silmiltä, sillä kaikki ei ole noin yksiselitteistä!
Kaikilla lapsilla vaan ei ole parempi olla kotona, jos kotona on ongelmia ja siitä varmasti on monilla palstalaisillakin kokemuksia (siis omasta lapsuudestaan).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Die Schornsteinfeger:
Nyt laput pois silmiltä, sillä kaikki ei ole noin yksiselitteistä!
Kaikilla lapsilla vaan ei ole parempi olla kotona, jos kotona on ongelmia ja siitä varmasti on monilla palstalaisillakin kokemuksia (siis omasta lapsuudestaan).

Ongelmia muitakin kuin päihteet. Esim. vanhemman masennus, vuorovaikutuksen puute, mielenterveydelliset ongelmat jne. On vanhempia, jotka voivat hyvin saadessaan käydä töissä mutta kotiin jäätyään he lukkiutuvat kokonaan. Onko hyvä lapsen olla jos koko ajan vallitsee vanhemman päässä ajatus, että olisi mieluummin missä tahansa muualla kuin kotona?
 
mun mielestä se on ihan lapsesta kiinni onko parempi olla kotona vai hoidossa. meillä lapset on kuin yö ja päivä; esikoinen "menestyi" hyvin kotihoidossa mutta nuorempi taas on sellainen että sille tekee hyvää päästä muiden lasten kans touhuamaan ja opettelemaan isommassa porukassa olemista. tietysti esikoisellekkin on nyt hyvä käydä hoidossa kun aloittaa ensi vuonna koulutien, mutta kuopus ihan "virike hoidon" kannalta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja isä?:
No entäs isä? Minä ajattelin palata töihin, mutta isä hoitaa lasta kotona ainakin 2v. asti... onko se sitten jotenkin huonompi asia kuin olla äidin kotihoidossa?

No ei todellakaan ole huonompi ja tiedät sen itsekin!!! Kotihoitoa sekin on, kun isi on kotona.

T. Isi ollut poikien kanssa kohta vuoden kotona
 
"turvallinen ja rauhallinen alkuelämälle.." , "eivät koskaan antaudu äitiydelle.." . siinäpä taas hyvät ja kauniit teesit, jotka voivat toteutua vain jos lapsi on kotihoidossa.
joopatijoo :headwall:
 
En edes kehannu lukea ap:n tekstiä, mutta eikö lapsen ole silloin parempi hoidossa jos äiti voi henkisesti paremmin kun on töissä?

Itse olen mennyt töihin kun lapset on olleet 6kk, mies hoitanut lapset n.1 vuotiaiksi kotona ja sitten hoitoon.
 
Meillä lapsen 'on laittanut' hoitoon myös isä. Ilmeisesti täällä on paljon yh-äitejä tai sitten isät eivät osallistu lapsia koskevaan päätöksentekoon lainkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Koteja on niin kauhean erilaisia. Esim ylättävän monet lapset tulevat todella nälkäisinä viikonlopun jälkeen päiväkotiin.

joo. Tottakai aina on näitäkin tapauksia. Mutta kyllä edelleen myös SUURELLA osalla perheitä on asiat ihan hyvin ja kotona hoidetaan ihan normaalisti:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Koteja on niin kauhean erilaisia. Esim ylättävän monet lapset tulevat todella nälkäisinä viikonlopun jälkeen päiväkotiin.

Tälläisissä tapauksissa voidaan miettiä, pitäisikö niissä perheissä olla lapsia lainkaan. Ja tälläisten äitien kohdalla ongelmana taitaa olla muut asiat kuin se, meneekö lapsi hoitoon vai ei.
 

Miksi tuota asiaa ei saisi tuoda esille ilman että on pakko olla katkera tai kateellinen? Ei minua teidän elämä kiinnosta, vaan taistelen ihmisten puolesta että heille annettaisiin enemmän, perheet kokonaisuudessa asetettaisiin elämässä etusijalle.

Aika moni äiti jää sen pienen lapsen kanssa kotiin yhteisön pakottamana, he eivät edes näe sitä mahdollisuutta että ratkaisivat elämänsä työssäkäyntiä ja lapsesta huolehtivaa ja rakastavaa hoitamista yhdistellen. Se äiti joka väittää että lapsella on parempi olla kotona niin ei kyllä pidä sellaisia vanhempia, jotka ovat ratkaisseet yhteiskunnassa elämisen toisin kuin hän itse, mitenkään arvossa.

Joskushan on pakko jäädä kotiin, siinä ei auta mikään. En halua syyllistää sellaisia äitejä, mutta kaikkia rohkaisen miettimään, että onko se nyt kuitenkaan sitten niin suuri uhraus jos sen muutaman vuoden elämästään uhraakin täysin sille kokonaishyvinvoinnille. En usko että se aiheuttaa katkeruutta vaan päinvastoin vanhana varmasti miettii ilolla sitä aikaa jolloin elämä oli moninaista.

Kotiäitiys on elämänvaihe, asenne, valitaan että minä elän nyt näin jotta lapsellani olisi turvallinen ja rauhallinen alku elämälleen. Sitten kun on luonut toimivan vuorovaikutussuhteen vauvaikäisen kanssa, voi vähitellen luottaa itseensä ja suhteeseensa lapseen niin paljon, että tietää ettei lapsi mene rikki vaikkei jumittaisikaan pelkästään kotona. Vaikka ei olisikaan kotona viihtyvää tyyppiä, niin silti voi olla työssä käyvä äiti, joka kulkee ja harrastaa lapsen kanssa paljon. Todella surettaa sellaiset ihmiset jotka eivät koskaan antaudu sille äitiydelle, vaan kotiäitiys on minimissään kolmen vuoden merkintä cv:ssä, he ja heidän lapsensa menettävät paljon. Ei se multa ole pois.

 
No kotihoito on hyvä asia niissä perheissä joissa se on etusijalla, eikä sitten se ole sitä että nyt on aikaa ryypätä vaikka joka ilta ja pyhä. Muutenkin sellaiset ihmiset vois vähän miettiä mitä lapsi muistaa juhlapyhistä sitten vähän isompana. Juu mä olin joka pyhä mummolassa, äiti ja iskä vähän rentoutui???? Ennemmin töihin ja hoitoon, kun sitä että joutuu viinan takia kärsimään millään tavalla.
 
Ymmärrän kyllä että ei ole lapsen etu olla kotona jos vanhemmat ovat alkoholisteja tai masentuneita, niitäkö kaikki työssäkäyvät äidit ovat?? Tuli ihan yllätyksenä mulle ;)
Tottakai nämä ääripäät pitää ottaa pois, mutta sitten kun puhutaan siitä että äidillä saattaa vähän ahdistaa jos on vauvan kanssa kahdestaan kotona, niin silloin pitäisi pistää vauvan hyvä etusijalle ja keksiä sitä tekemistä, jotta molemmilla on hyvä olla, sekä äidillä että vauvalla ja kyllä se isä kelpaa ihan yhtä hyvin, mutta näitä aloituksia ei näköjään voi tehdä ilman että joku vääntää niitä sellaiseen muotoon että saa väittää vastaan.
 

Yhteistyössä