Olen ollut 15v miehen kanssa joka ei rakasta minua

[taustalla]

Liittomme on pysynyt kasassa käytännön syistä. Meillä on lapsia ja arjen pyörittäminen on helpompaa kahden. Mies kuitenkin tuntuu inhoavan minua. Seksiä toki haluaa, en ole mikään huonon näköinen nainen. Mutta ei hän minua rakasta. Usein mies saa kohtauksia ja syyttää minua kaikesta, etten välitä hänestä, käyn vieraissa, en tee kotihommia jne. Minä en koskaan riitele enkä hauku miestä. En määräile vaan olen erittäin suvaitsevainen. Akoinaan riitelimme rajusti, mutta nyt en enää jaksa. Riidoista huolimatta en vaan koskaan ole saanut aikaiseksi jättää miestä. Olen kuin hakattu nainen, erona vain se että fyysisiä iskuja en saa, ainoastaan henkisiä. Eli mies käyttäytyy juuri niin kuin tyypillinen naistenhakkaaja, tosin käyttää vain henkistä väkivaltaa. Hän siis ensin haukkuu, huorittelee ja saa minut tuntemaan itseni #&%?$!*. Tämän jälkeen hän katuu ja joskus jopa itkee. Vannoo rakastavansa minua. Ja minä annan aina anteeksi... Kuvittelen että hän vielä muuttuu. Mutta koskaan näin ei käy. Tätä on jatkunut nyt 15v. Mies raivoaa aina tyhjästä. En siis tee mitään väärää, hän vaan saa jostain päähänsä että olen #&%?$!*, kelvoton ja laiska nainen. Sen takia siis aina vaan olen hänen kanssaan, kun hän suurimman osan ajasta kuitenkin on ihan mukava. Lapsille ei koskaan raivoa, hoitaa talousasiat ja tekee kotihommiakin. Mutta mitään henkistä tukea tai kannustusta en häneltä koskaan saa. Kävimme parisuhdeterapiassa ja luulin sen jo auttaneen. Mutta kuinka ollakaan jonkun ajan päästä mies aloitti tuon taas. Yleensä saa kohtauksen viikonloppuna. Luulen että hän haluaisi päästä minusta eroon mutta ei uskalla lähteä. Tämän takia hänen hermonsa pettävät. Olen usein suunnitellut jättäväni hänet. Mutta en vaan saa sitä aikaiseksi...

 

[Chanel5]

Kuulostipa tutulta..

aivan kuin olisit kirjoittanu x-miehestäni, se ero kyllä ettei hän tehnyt koskaan mitään kotitöitä. Henkinen väkivalta oli usein läsnä, haukkumista, vähättelyä ja ainaista motkotusta ettei mikään ole hyvin. Jopa laittamani ruoka oli aina jotenkin pilalla. Jaksoin sitä katsella 18v koska oli yhteisiä lapsia 3 mutta sitten vain päätin ett nyt se loppuu. Kertoessani eroaikeista henkinen väkivalta siirtyi hetkeksi nyrkkeihin mutta pidin päätöksestäni kiinni.

Erosta on nyt kulunut noin 4vuotta ja aina vaan jaksan ihmetellä että miksi tuhlasin kallista elämänaikaa niinkin kauan. Nyt elän onnellisena miehen kanssa joka on kiltti ja arvostaa minua.

Sateen jälkeen usein saa nähdä sateenkaaren kaikessa väriloistossaan !

 

[Harmailen]

Osaatteko kertoa esimerkkejä, miten mies teille puhuu? Mä koen saavani osakseni epäoikeudenmukaista kohtelua eli mm. ilkeää puhetta, tiuskimista ja halveksuvia katseita, mutta kun en tiedä, ylireagoinko vai käytetäänkö tällaista "kommunikointitapaa" yleisesti muillakin, kun väsyttää ja tympii.
Mulla on jotenkin rakkaus aika jäissä, kun tuntuu, että parisuhde on pelkkää riitelyä ja toisen epäkunnioittavaa kohtelua. Ainahan mies löytää syyn musta ja olenkin jo aika sokea sille, olenko todella aina kaikkeen syypää. Itse en mielestäni ole, mutta en enää tiedä... Meidän elämämme ollut jo vuosia tällaista.
Välillä menee viikko paremmin, mutta sitten taas vähintään saman verran huonosti. Olen aikasta kypsä tällaseen parisuhteeseen, mutta kun se lapsi kärsii, jos eroamme...

 

[taustalla]

Hei harmailia.Oletko varma ,että lapsi kärsisi erosta? Lapset kärsivät myös siitä ainaisesta riidasta ja etenkin äidin pahasta olosta.
Jos voit , ota muutaman päivän lloma.Lähde lapsesikanssa pienelle lomalle.Mieti asioita ja tee lista hyvistä ja honoista.
Toivon että saat oman elämäsi takaisin. Ainaisiin solvauksiin ei saa suostua.

 

[taustalla]

Minustakin pn huono ajatus jatkaa toimimatonta suhdetta vain sen vuoksi, että on lapsia. Lapset kärsivät siitä, että vanhemmat riitelevät keskenään ja saavat vääristyneen mallin, miten rakkaalle puhutaan ja miten häntä kohdellaan.

Soita auttavaan puhemileen tai ensikotiin, he kyllä osaavat auttaa sinua. Väkivaltaa henkinenkin väkivalta on! Toivottavasti saat voimia aloittaa uuden elämän ilman henkistä pahoinpitelyä!

 

[rapsakka]

Miksi oot?En ois päivääkään tommosessa suhteessa.Lapset eivät voi olla syy yhdessä pysymiseen.He ovat onnellisempia,kun vanhemmat ovat iloisia ja tyytyväisiä,vaikkakin erossa ollessaan.Kyllä muksut vaistoaa riidat,vaikka vanhemmat "riitelisivätkin piilossa".

 

[Elzu]

samaa mieltä Rapsakan kanssa :attn:

ite en ainakaan olis ees lasten takia yhdessä, jos mies ei rakastais :\|

 

[taustalla]

\

Osaatteko kertoa esimerkkejä, miten mies teille puhuu? Mä koen saavani osakseni epäoikeudenmukaista kohtelua eli mm. ilkeää puhetta, tiuskimista ja halveksuvia katseita, mutta kun en tiedä, ylireagoinko vai käytetäänkö tällaista "kommunikointitapaa" yleisesti muillakin, kun väsyttää ja tympii.
Mulla on jotenkin rakkaus aika jäissä, kun tuntuu, että parisuhde on pelkkää riitelyä ja toisen epäkunnioittavaa kohtelua. Ainahan mies löytää syyn musta ja olenkin jo aika sokea sille, olenko todella aina kaikkeen syypää. Itse en mielestäni ole, mutta en enää tiedä... Meidän elämämme ollut jo vuosia tällaista.
Välillä menee viikko paremmin, mutta sitten taas vähintään saman verran huonosti. Olen aikasta kypsä tällaseen parisuhteeseen, mutta kun se lapsi kärsii, jos eroamme...

No meillä tuo on ainakin ihan arkipäivää. Mies tiuskii ja menettää hermonsa pienistäkin asioista. Ja ainahan silloin syy on minussa, vaikkei asia minuun edes liittyisi. Tai ainakin minun pitäisi älytä pitää suuni kiinni, puolustautua tai ihmetellä ei saa. Mutta en ole koskaan ajatellut haluavani tästä suhteesta pois. Mies osaa olla mukava ja ihanakin, eli paljon hyviäkin hetkiä on. Välillä kyllä ärsyttää elää tuuliviirin kanssa, kun joutuu jännittämään miehen mielentilaa. Vaan siihenkin kai on jo tottunut.
Tiedän kuitenkin, että mieheni minua rakastaa. On sen sanonut ja osoittanut. Ex-vaimoaan ei rakastanut moneen vuoteen, vaikka suhteessa pysyi pitkään lasten takia. Mieheni pitää edellistä liittoaan elämänsä suurimpana virheenä, muttei silti käyttäytynyt exäänsä kohtaan kuten ap:n mies. Lähinnä vaan vetäytyi omiin oloihinsa ja viihtyi kotona huonosti. Kunnes päätti haluta onnellisemman elämän ja käytöksestään huolimatta väittää sen saaneensa...

 

[minä]

Silloin, kun kyse on siitä, että mies aina kääntää kaiken sinun syyksesi, eli jos jokin asia menee huonosti, sinä olet jotekin aina syy siihen, silloin käsittääkseni kyse saattaisi olla narsistisista piirteistä. Ne ovat valitettavasti sellaisia piirteitä, jotka eivät koskaan taida muuksi muuttua. Narsismissa on kuitenkin kyse tietyllä tapaa manipuloivasta luonteesta ja epärehellisyydestä.

Mutta jos kyse on vain siitä, että mies säännöllisesti polttaa päreensä, ja sinä olet vain se joka on läheisin ja ja johon hän siksi kaataa ongelmansa, kyse on eri asiasta. Hyvältä asialta vaikuttaa se, että hän ei kohdista tuota lapsiin. Ehkä hänellä vain on ongelmia itsensä kanssa ja lisäksi hieman vaikea tempperamentti, eli hän purkaa ne sinuun? Tärkeää kai olisi ottaa asia jälleen vakavasti puheeksi, ennen kuin olet kyllästynyt tilanteeseen siinä määrin, että kaikki on liian myöhäistä.

Oma mieheni on ollut jossain vaiheessa tuollaista raivoavaa tyyppiä. onneksi hän ei kuitenkaan ole huoritellut minua tai arvostellut ulkonäköäni tms, luulen että sellaista olisi ollut vaikea antaa anteeksi.