Olen ollut saman miehen kanssa "koko" elämäni. Ei ole järkeä, edes syytä erota. Haluaisin silti kokeilla muita.

[Eroon ajatuksesta]

Olin 17-vuotias, kun tapasimme. Nyt täytin 26-vuotta. En ole ikinä mitään lyhyitä teinisuhteita lukuun ottamatta seurustellut kenenkään muun kanssa. En ole harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa jne..

Meillä menee ihan hyvin, lapsia on yksi 7-vuotias, olemme juuri rakentaneet talon yms. Mies on kyllä monilta osin unelmamies ja arki sujuu. Tehdäänkin asioita yhdessä. Ei olisi mitään järkevää syytä erota ja hajottaa lapseltamme perhe.

En vaan voi sille mitään, että mulla on koko ajan olo, miltä tuntuisi harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa yms.
Haluan jatkuvasti testata viehätysvoimaani ja sitä kelpaisinkohan muillekin. Ei siis ole koskaan ollut tarveta kelvata muille, koska olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa.
Nyt haen jatkuvasti huomiota ja jännitystä flirttailemalla ja testaamalla kelpaanko. Olisi ihanaa käydä treffeillä jonkun kanssa yms.

Miten eroon ajatuksista?

 

[astrolabe]

Tosta ehkä pääsis sillai, että tunnistat ja tunnustat ittelles potevas jonkinlaista ikäkriisiä. Että sinun tarvitsee itsesi ehkä miettiä oletko ulkoistanut jonkun oman identiteettihakusi tähän yhteen asiaan, joka voi tuhota monta elämää?

 

["Laura"]

Tosta ehkä pääsis sillai, että tunnistat ja tunnustat ittelles potevas jonkinlaista ikäkriisiä. Että sinun tarvitsee itsesi ehkä miettiä oletko ulkoistanut jonkun oman identiteettihakusi tähän yhteen asiaan, joka voi tuhota monta elämää?

Juuri näin. Haaveilla voit ja ajatuksissasi voi halutessasi karata hetkeksi muualle. Tuollaisia vaiheita nyt vaan tulee, eikä sille voi mitään.
Älä pilaa hyvää liittoa ja älä tuhoa lapsesi elämää.

 

[Eroon ajatuksesta]

Mä ihastun nykyään helposti kehen sattuu. Mä tiedän sisimmässäni, että se ihastumisen kohde ei välttämättä tykkää minusta yhtään ja vaika olisin kuinka sinkku, niin en saisikaan uutta "parempaa". Elän vaan haavemaailmoissa.

Haluaisin eroon ajatuksesta ja oikeasti rakastan miestäni ja lastani.

 

[Tallu -]

Hihii, juurikin kolmenkympin kriisiksi mä tuon näkisin =) Ihan samanlaisia ajatuksia oli itselläni silloin noin 10v sitten, kun olin vähän sua vanhempi. Parisuhteemme on aivan samanlainen, eli nuoresta (15v) asti ollaan oltu isännän kanssa yhdessä, ja edelleen ollaan... suhde on parempi nyt kuin koskaan. Ei varmasti olisi, jos en olisi käynyt läpi tuota kriisiä. Toki mä hain muiden miesten huomiota mm. käymällä normaalia paljon enemmän bilettämässä, mutta koskaan en pettänyt omaa miestäni. Mun vinkki sulle ois, että haaveile toki niistä muista miehistä, mutta kanavoi tunteesi omaan mieheesi, jolloin parisuhteenne vain paranee. Flirttaile hänelle, pukeudu kivasti ja pidä hauskaa =)

 

[Vaimo-Rakas]

Menee ohi ajan myötä luulisin, älä ole hullu ja pilaa elämääsi (ja perheesi elämää). Tulisit katumaan jonain päivänä. Toista onnea ei ehkä tulisi.
Rakkausseksi on 100 x parempaa kuin vieraan kanssa oleminen, kokeile miehesi kanssa uusia juttuja, kehittäkää jotain uutta sutinaa makuuhuoneen puolelle, irstailkaa oikein kunnolla!
Mutta usko pois, paska maku jää vain suuhun jos nyt lähdet kokeilemaan toista.

 

["Juustonaksu"]

Mutta entä todellisuus? Mieti elämääsi, sitä perusarkeasi, jossa heräät tukka pystyssä, kuljetat lasta harrastuksiin, et aina jaksa tälläytyä, hoidat pakollisia sukulaistentapaamisvelvollisuuksiasi, olet känkkäränkkätuulella, istuta kukkia, teet ruokaa, vaikka sua väsyttää, haluat olla rauhassa.
Näetkö elämässäis tuollaisissa tilanteissa vieraan miehen?
Tarkoitan, että olisko se arki hehkeämpää toisen kanssa?

Jännitys on ihanaa, treffit ovat ihania, on ihanaa odottaa "tekstaispa se jo". Arki kuitenkin tulee vastaan. Pian se uusikin ihana prinssi istuu verkkarit jalassa katsomassa lätkää ja syö samalla pizzaa sun uudella valkoisella sohvallasi.

 

["vieras"]

Tarviiko ajatuksesta päästä eroon?

Sinuna olisin rehellinen ja kertoisin miehelle mitä päässäsi liikkuu, kenties hän ajattelee samaa?

Voisitte ehkä kokeilla avointa suhdetta?

Molemmat saisi käydä treffeillä, tutustua itseensä ja saada vähän vapaata olemista..
Ehkä tuletkin tämän kokemuksen kautta huomaamaan kuinka tärkeä ja hyvä tuo nykyinen mies ja parisuhde sinulle on

 

[Vaimo-Rakas]

Tallu puhuu asiaa, haluat huomiota, haluat vietellä. Tee se oman miehen kanssa, jos haluat piristystä arkeen, vaihda hiustyyliä, osta uusia kuteita.
Järkkää teille joku yllätysloma vaikkapa viikonlopuksi. Hommaa seksikkäitä hepeniä ja leluja. Tee jotain ennen näkemätöntä, opettele strippaamaan, hanki tanko tankotanssia varten. Tosiaan KANAVOI se kiihko mitä elät omaan mieheesi! Rakastu häneen uudelleen, huomioi ja flirttaa!
Mullakin joskus on sellainen "riehaantumisen tunne" jolloin käytän kaiken sen energian oman suhteen hehkuun. Ei, pettämiselle ehdoton ei!

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28439357]Tarviiko ajatuksesta päästä eroon?

Sinuna olisin rehellinen ja kertoisin miehelle mitä päässäsi liikkuu, kenties hän ajattelee samaa?

Voisitte ehkä kokeilla avointa suhdetta?

Molemmat saisi käydä treffeillä, tutustua itseensä ja saada vähän vapaata olemista..
Ehkä tuletkin tämän kokemuksen kautta huomaamaan kuinka tärkeä ja hyvä tuo nykyinen mies ja parisuhde sinulle on[/QUOTE]

Jos olisin ap, minun olisi pakko "tunnustaa" tuntemuset omalle miehelle, uskon että asiasta puhuminen helpottaisi. Luulen vahvasti että miehelläsikin vastaavia ajatuksia on koska hänelläkään tuskin kauheaa kokemusta muista on.

 

["entinen"]

Vaimolleni iski samanlainen ikäkriisi ja juoksi vieraissa. Nyt exä ja perhe hajalla.. Lapset kärsii.. Kotitalo menee myyntiin..

Ei muuta kuin vieraisiin vaan jos kerran Sulla tekee nyt mieli.. Kun jäät kiinni niin laitat sen pettämises miehen syyksi, saat huijattua ainakin itseäsi..

 

[astrolabe]

[QUOTE="Juustonaksu";28439344]

Jännitys on ihanaa, treffit ovat ihania, on ihanaa odottaa "tekstaispa se jo". Arki kuitenkin tulee vastaan. [/QUOTE]

Miksi ihmeessä? (joo, tiedän että tästä seuraa kommentointia meidän parisuhteen iästä) Mikä tekisi niistä pienistä eleistä parempia jonkun toisen miehen tekeminä? Ottaa vaan omaa miestään kädestä kävelyllä, vaihtaa pusuja julkisilla paikoilla, yrittää järkätä edes vartin aikaa kahdestaan vaikka vaan pimeässä makkarissa saunan jälkeen vierekkäin hiljaisuutta kuunnellen, mennään samaan aikaan nukkumaan ja pussataan vielä vikaksi, mies avaa mulle auton oven, ja ollaan me istuttu puoli tuntia pakkasessa bussipysäkillä yhdessä keräilykortteja pläräten, huomioidaan toinen pienillä jutuilla kuten ite yritän bongata yhä uusia tummia lager-oluita miehelleni saunapäiväksi.

Kyllä sitä arkea voi pitää kauempana ihan pikkujutuilla. Joskus arki puskee vastaan mitä suurimmin voimin (kuten ite alkuraskaudesta hyperemesiksen kourissa kuukauden sängyn pohjalla) ja se on se parisuhteen tionen vahvuus vrt. irtosuhteeseen tai lyhyeen suhteeseen.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="entinen";28439384]Vaimolleni iski samanlainen ikäkriisi ja juoksi vieraissa. Nyt exä ja perhe hajalla.. Lapset kärsii.. Kotitalo menee myyntiin..

Ei muuta kuin vieraisiin vaan jos kerran Sulla tekee nyt mieli.. Kun jäät kiinni niin laitat sen pettämises miehen syyksi, saat huijattua ainakin itseäsi..[/QUOTE]

Ihmiset ovat typeriä kun menevät ensimmäisen päämyllerryksen mukana ja luulevat että kaikki tuollaiset ikäkriisit jne. ovat pysyviä ja todellisia tunteita. Ja hajottavat itsekkäästi kaiken mikä ympärillä on.
Mokoman laulun sanoin "Ei onni löydy siitä että uutta hamuaa vaan siitä että oppii saamastaan nauttimaan".

Voimia sinulle, olen kanssa sivusta tälle kevättä seurannut perheen rikkoutumista kun mies totesi ykskaks että ei haluakaan perhe-elämää, lähti nuoremman naisen matkaan ja jätti vaimon ja lapsen yksin sinne omakotitaloon elämään.

 

["Juustonaksu"]

Miksi ihmeessä? (joo, tiedän että tästä seuraa kommentointia meidän parisuhteen iästä) Mikä tekisi niistä pienistä eleistä parempia jonkun toisen miehen tekeminä? Ottaa vaan omaa miestään kädestä kävelyllä, vaihtaa pusuja julkisilla paikoilla, yrittää järkätä edes vartin aikaa kahdestaan vaikka vaan pimeässä makkarissa saunan jälkeen vierekkäin hiljaisuutta kuunnellen, mennään samaan aikaan nukkumaan ja pussataan vielä vikaksi, mies avaa mulle auton oven, ja ollaan me istuttu puoli tuntia pakkasessa bussipysäkillä yhdessä keräilykortteja pläräten, huomioidaan toinen pienillä jutuilla kuten ite yritän bongata yhä uusia tummia lager-oluita miehelleni saunapäiväksi.

Kyllä sitä arkea voi pitää kauempana ihan pikkujutuilla. Joskus arki puskee vastaan mitä suurimmin voimin (kuten ite alkuraskaudesta hyperemesiksen kourissa kuukauden sängyn pohjalla) ja se on se parisuhteen tionen vahvuus vrt. irtosuhteeseen tai lyhyeen suhteeseen.

Uutuudenviehätys. Se nyt vaan katoaa parisuhteesta n. vuoden jälkeen. Onhan se paljon jännempää odottaa uutta tuttavuutta leffateatterin kulmalla ja miettiä, jokohan tänään me pussailtaisiin ja ottaaohen sa mua kädestä kiinni ja huomaakohan se mun kivan mekon.

Sitä omaa miestä saa ja voi pussailla koska vaan, eikä siinä ole mitään niin jännää.

 

[Vaimo-Rakas]

Miksi ihmeessä? (joo, tiedän että tästä seuraa kommentointia meidän parisuhteen iästä) Mikä tekisi niistä pienistä eleistä parempia jonkun toisen miehen tekeminä? Ottaa vaan omaa miestään kädestä kävelyllä, vaihtaa pusuja julkisilla paikoilla, yrittää järkätä edes vartin aikaa kahdestaan vaikka vaan pimeässä makkarissa saunan jälkeen vierekkäin hiljaisuutta kuunnellen, mennään samaan aikaan nukkumaan ja pussataan vielä vikaksi, mies avaa mulle auton oven, ja ollaan me istuttu puoli tuntia pakkasessa bussipysäkillä yhdessä keräilykortteja pläräten, huomioidaan toinen pienillä jutuilla kuten ite yritän bongata yhä uusia tummia lager-oluita miehelleni saunapäiväksi.

Kyllä sitä arkea voi pitää kauempana ihan pikkujutuilla. Joskus arki puskee vastaan mitä suurimmin voimin (kuten ite alkuraskaudesta hyperemesiksen kourissa kuukauden sängyn pohjalla) ja se on se parisuhteen tionen vahvuus vrt. irtosuhteeseen tai lyhyeen suhteeseen.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, MUTTA monesti se ei mene niin että osataan pitää sitä intohimoa yllä vaan suhde arkipäiväistyy, useammin annetaan väljähtää kuin kuplia. Silloin helposti laitetaan kumppani vaihtoon kun päinvastoin voisi herättää sen suhteen uuteen kukoistukseen kuten Tallu kertoi.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Juustonaksu";28439412]Uutuudenviehätys. Se nyt vaan katoaa parisuhteesta n. vuoden jälkeen. Onhan se paljon jännempää odottaa uutta tuttavuutta leffateatterin kulmalla ja miettiä, jokohan tänään me pussailtaisiin ja ottaaohen sa mua kädestä kiinni ja huomaakohan se mun kivan mekon.

Sitä omaa miestä saa ja voi pussailla koska vaan, eikä siinä ole mitään niin jännää.[/QUOTE]

Tää ei oo muuten ihan täyttä totta. Ne, joilla suhteessa kiintymykseen linkitetyt hormonitasot olleet korkeammat jo alussa, he eivät koe hormonien tason tippumista vuosienkaan myötä. Jos on löytänyt ns. "Sen Oikean", on alusta asti aivan sekaisin hurmiosta, eikä se lopu 20-30 vuoden päästäkään, eikä se tunne muutu miksikään arkipäiväiseksi. Näin sanoo tiede. Tästä oli joku antropologi puhumassa jossain tiededokkarissa, tuli ihan äsken Teemalta...

 

[Tallu -]

Jos olisin ap, minun olisi pakko "tunnustaa" tuntemuset omalle miehelle, uskon että asiasta puhuminen helpottaisi. Luulen vahvasti että miehelläsikin vastaavia ajatuksia on koska hänelläkään tuskin kauheaa kokemusta muista on.

Kyllä mäkin noista ajatuksista silloin puhuin myös miehelleni. Onneksi hän ymmärsi ja antoi mulle aikaa. Nyt on kiitollinen hänkin meidän hyvästä parisuhteesta.

 

[Eroon ajatuksesta]

Olen puhunutkin miehelleni asiasta siinä määrin, että haluan jotakin uutta. MIes taas on tosi arkinen. Hänelle riittää harrastukset ja perhe. Hän ei koe koskaan tarvetta mihinkään kivaan. Hotelliviikonloppu kahdestaa on kuulemma aivan turha, eikä mitään järkeä. Kaupungille ei kannata mennä kahville, koska kotona saa kahvia ilmaiseksi (rahasta meillä ei ole kiinni) yms..

Jos mennään kahdestaan kävelylle, ei osaa pitää kädestä kiinni. Saattaa olla koko kävelyn ajan ihan hiljaa tai sitten paasaa jostakin sähkötöistä ja miten pitäisi saada sähkömies tontille yms..

Vaivaantuu jos puhun hempeitä. Iltaisin kun lapsi nukkuu ja kömmin sen jälkeen viereen sohvalle, niin mies haluaa yleensä nukkumaan, vaikka pyytäisinkin, ettäolisi hetken kanssasi. Silloin yleensä kuuluu "hei mä oon viideltä herännyt ja nytkin kello on jo noin paljon"

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Juustonaksu";28439412]Uutuudenviehätys. Se nyt vaan katoaa parisuhteesta n. vuoden jälkeen. Onhan se paljon jännempää odottaa uutta tuttavuutta leffateatterin kulmalla ja miettiä, jokohan tänään me pussailtaisiin ja ottaaohen sa mua kädestä kiinni ja huomaakohan se mun kivan mekon.

Sitä omaa miestä saa ja voi pussailla koska vaan, eikä siinä ole mitään niin jännää.[/QUOTE]

Juuri näin, siis tätä koetin Astrolle juuri sanoa. Siis että intohimoa ja arjen flirttiä voi pitää yllä vaikka 100 vuotta mutta uutuudenviehätys on se sana joka katoaa väistämättä jokaiselta. Toki sitä piristystä voi tuoda ja tehdä uutta ja upeaa mutta sitä ei riitä joka päivälle eikä joka viikolle. Ja juuri tuon uutuudenviehätyksen takia ihmiset heittää vanhat ja tutut suhteet nurkkaan ja hakevat sitä sydämentykytystä ensitreffeistä ja tekstiviesteistä.

Hitto kun edes mietin miten työlästä olis tutustua johonkin uuteen ja oppia tuntemaan menneisyys, tavat, toiveet, haaveet ja sellaiset. En perkele jaksais.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28439357]Tarviiko ajatuksesta päästä eroon?

Sinuna olisin rehellinen ja kertoisin miehelle mitä päässäsi liikkuu, kenties hän ajattelee samaa?

Voisitte ehkä kokeilla avointa suhdetta?

Molemmat saisi käydä treffeillä, tutustua itseensä ja saada vähän vapaata olemista..
Ehkä tuletkin tämän kokemuksen kautta huomaamaan kuinka tärkeä ja hyvä tuo nykyinen mies ja parisuhde sinulle on[/QUOTE]

No tuossa on myös se mahdollisuus, että tuollaisen tunnustuksen jälkeen perhe hajoaa - en ainakaan itse haluaisi kuulla omalta mieheltäni, että haaveilee toisesta naisesta.

 

[Vaimo-Rakas]

Olen puhunutkin miehelleni asiasta siinä määrin, että haluan jotakin uutta. MIes taas on tosi arkinen. Hänelle riittää harrastukset ja perhe. Hän ei koe koskaan tarvetta mihinkään kivaan. Hotelliviikonloppu kahdestaa on kuulemma aivan turha, eikä mitään järkeä. Kaupungille ei kannata mennä kahville, koska kotona saa kahvia ilmaiseksi (rahasta meillä ei ole kiinni) yms..

Jos mennään kahdestaan kävelylle, ei osaa pitää kädestä kiinni. Saattaa olla koko kävelyn ajan ihan hiljaa tai sitten paasaa jostakin sähkötöistä ja miten pitäisi saada sähkömies tontille yms..

Vaivaantuu jos puhun hempeitä. Iltaisin kun lapsi nukkuu ja kömmin sen jälkeen viereen sohvalle, niin mies haluaa yleensä nukkumaan, vaikka pyytäisinkin, ettäolisi hetken kanssasi. Silloin yleensä kuuluu "hei mä oon viideltä herännyt ja nytkin kello on jo noin paljon"

Sanot sille nuo tai näytät tämän viestin ja sanot että HALUAT enemmän tai näivetyt. Ymmärrän kyllä tunteesi.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28439457]No tuossa on myös se mahdollisuus, että tuollaisen tunnustuksen jälkeen perhe hajoaa - en ainakaan itse haluaisi kuulla omalta mieheltäni, että haaveilee toisesta naisesta.[/QUOTE]

Mä haluaisin kuulla. Lopputuloksesta en tiedä

 

[Tallu -]

Miksi ihmeessä? (joo, tiedän että tästä seuraa kommentointia meidän parisuhteen iästä) Mikä tekisi niistä pienistä eleistä parempia jonkun toisen miehen tekeminä? Ottaa vaan omaa miestään kädestä kävelyllä, vaihtaa pusuja julkisilla paikoilla, yrittää järkätä edes vartin aikaa kahdestaan vaikka vaan pimeässä makkarissa saunan jälkeen vierekkäin hiljaisuutta kuunnellen, mennään samaan aikaan nukkumaan ja pussataan vielä vikaksi, mies avaa mulle auton oven, ja ollaan me istuttu puoli tuntia pakkasessa bussipysäkillä yhdessä keräilykortteja pläräten, huomioidaan toinen pienillä jutuilla kuten ite yritän bongata yhä uusia tummia lager-oluita miehelleni saunapäiväksi.

Kyllä sitä arkea voi pitää kauempana ihan pikkujutuilla. Joskus arki puskee vastaan mitä suurimmin voimin (kuten ite alkuraskaudesta hyperemesiksen kourissa kuukauden sängyn pohjalla) ja se on se parisuhteen tionen vahvuus vrt. irtosuhteeseen tai lyhyeen suhteeseen.

Meidän parisuhde on nyt 26v vanha, ja nuo pätee ihan täysin meihin. Arkea eletään ihan joka päivä, mutta tehdään siitä juhlaa

Jonkun viisain sanoin: "Kaikkein onnellisimmilla ihmisillä ei välttämättä ole kaikkein parhainta, vaan he tekevät parhaan kaikesta siitä mitä heillä on. Elämässä ei ole tärkeintä se, miten selvitä myrskystä, vaan miten osata tanssia sateessa."

 

[Eroon ajatuksesta]

Siinä mielessä mieheni on erilainen, että hänelle kelpaa kaikessa kaikki. Minä olen päättänyt esim. talomallimme ja jokaisen yksityiskohdan. Kaikki on aina aivan samaa. Mies on intohimoinen tietyissä urheilulajeissa ja työssään, mutta siinä se sitten onkin. Kaikki kelpaa. Ei siis varmastikaan kaipaa mitään uutta, kun elämä on hyvin näin.

Mies ei oikein osaa tehdä päätöksiäkään, mä päätän meillä tavallaan kaikki. Tai yhdessä päätämme, mutta minä ehdotan.

Mies varmaan asuisi edelleen vanhempiensa luona, ellen minä olisi aikoinaan sanonut, muutetaanko yhteen.

 

[lucifer]

No menet ja nait jonkun muun kanssa etkä kerro miehelle mitään. Niihän täällä palstaemännät tekee, sehän on normaalia.