olen rasittava nainen

Miesystäväni mielestä olen usei vähän rasittava.

Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Luulen sen johtuvan siitä, että loukkaannun melko helposti miehen sanomisista, jotka on vaan leikkiä.

En tiedä missä kulkee raja, mitä kannattaa niellä ja milloin kertoa pahoittaneensa mielensä.

Olen ollut hyvin avoin mielessä liikkuvista vaikeistakin asioista. Mies varmaan kokee tämän rasittavana. Tosin miehen oma elämäntilanne on tällä hetkellä erittäin stressaava, johtuiskiko siitä?

 

Mistä helvetistä me vieraat ihmiset voitais tietää, miksi miehesi pitää sinua rasittavana! Mikset kysy siltä mieheltä, mitä se mahtaa tarkottaa.

Taidat olla aika dorka ämmä!

 

siinä, että sperma pitää niellä, mutta kusta ei.

 

En kaipaa epäasiallisia vastauksia, jos ei ole tietoa ei tarvitse vastata.

Luulen, että mies jotenkin tietää mitä tämä käsite tarkoittaa tai mitä se käytännössä voisi olla.

Kyse on jollain tavalla vallasta tai kuulluksi tulemisesta suhteessa.

 

Jaa. Vai niin. Miksi sitten olet niin rasittava? Onks kellään tietoo tähän asiaan tällä kanavalla??? huhuu?? Miks ap. on rasittava hänen ukkonsa mielestä? hei, haloo?? Tunteeks kukaan ap:tä ja tietäis millainen ihminen hän on?

 

Ihan asiallisesti vastaan, että ihan oikeasti tuosta kirjoituksestasi on aika vaikeaa tuntemattomilla ihmisillä sen enempää taustoja tietämättä tietää, miksi olet miehesi mielestä rasittava.

Oma mieheni on myös sanonut minua ärsyttäväksi ja rasittavaksi ja olen tuolloin kysynyt suoraan, että miksi sitten on mun kanssa ja mikä mussa on niin rasittavaa? Sitten ollaan vähän keskusteltu. Olen myös kertonut, että ei hän itsekään ole jatkuvassa myötätuulessa minun mielessäni eli rasittavia ja ärsyttäviä piirteitä löytyy hänestäkin.

Eli seuraavan kerran kun miehesi sanoo sulle, et olet hänen mielestään rasittava, niin kysy suoraan, että mikä se rasittava piirre sussa on, jos vaikka pystyisit kitkemään sen. Raja loukkaamisten ja loukkaantumisten kohdalla on lupa vetää siihen, mikä itsestä tuntuu pahalta eli kannattaa ilmaista hänelle selkeästi kun olet mielesi pahoittanut. Voisithan sanoa hänelle, että miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle, että hän on usein mielestäsi rasittava tms.

 

Kirjoituksesi perusteella olet rasittava siksi, että luulet miehesi ja kaikkien muidenkin osaavan lukea ajatuksesi. Vai olisiko rivien välistä pitänyt ymmärtää teidän taustat??

 

MInua mies sanoo rasittavaksi, jos sillä sanat loppuu kesken.
Se ei tiedä mitään muuta, niin se kääntää asian minun päälleni.
On helppo kuitata toisen puheet sanomalla, että älä nyt taas jaksa olla noin rasittava.
Ja se yleensä toimii, koska kukaan ei halua olla rasittava.
MInua joskus vituttaa, kun miehen kanssa eläminen on niin rasittavaa.
PItää itse huolehtia siitä, että suhde toimii, jos naisella loppuu konstit tai jaksaminnen, nin se on menoa, koska miehestä ei ole tukipilariksi.
Hän ajattelee vain itseään, eikä rakasta minua.
Koska hän ei tiedä omia tunteitaan, hän ei osaa niistä puhua tai hallita niiitä, ja siksi hän on niiden vietävänä.
Jos hänellä alkaa rasittamaan, niin syy haetaan ympärillä olevista, koska itseä ei tiedosteta.
Mies osaa aina töräyttää jotain, mikä saa tuntemaan itseni typeräksi. ""Miksi tuosta asiasta pitää puhua? Sehän on itsestäänselvyys.""
Hän on varmasti ihan yhtä typerä, mutta ei vaan jää siitä niin herkästi kiinni, koska ei sen vertaa osaa avata suutaan, että se selviäisi kenellekään.
MInut ressataan hengiltä, ja sitten ukko saa olla mukavaa miestä ulospäin.

 

MInua mies sanoo rasittavaksi, jos sillä sanat loppuu kesken.
Se ei tiedä mitään muuta, niin se kääntää asian minun päälleni.
On helppo kuitata toisen puheet sanomalla, että älä nyt taas jaksa olla noin rasittava.
Ja se yleensä toimii, koska kukaan ei halua olla rasittava.
MInua joskus vituttaa, kun miehen kanssa eläminen on niin rasittavaa.
PItää itse huolehtia siitä, että suhde toimii, jos naisella loppuu konstit tai jaksaminnen, nin se on menoa, koska miehestä ei ole tukipilariksi.
Hän ajattelee vain itseään, eikä rakasta minua.
Koska hän ei tiedä omia tunteitaan, hän ei osaa niistä puhua tai hallita niiitä, ja siksi hän on niiden vietävänä.
Jos hänellä alkaa rasittamaan, niin syy haetaan ympärillä olevista, koska itseä ei tiedosteta.
Mies osaa aina töräyttää jotain, mikä saa tuntemaan itseni typeräksi. ""Miksi tuosta asiasta pitää puhua? Sehän on itsestäänselvyys.""
Hän on varmasti ihan yhtä typerä, mutta ei vaan jää siitä niin herkästi kiinni, koska ei sen vertaa osaa avata suutaan, että se selviäisi kenellekään.
MInut ressataan hengiltä, ja sitten ukko saa olla mukavaa miestä ulospäin.

 

MInua mies sanoo rasittavaksi, jos sillä sanat loppuu kesken.
Se ei tiedä mitään muuta, niin se kääntää asian minun päälleni.
On helppo kuitata toisen puheet sanomalla, että älä nyt taas jaksa olla noin rasittava.
Ja se yleensä toimii, koska kukaan ei halua olla rasittava.
MInua joskus vituttaa, kun miehen kanssa eläminen on niin rasittavaa.
PItää itse huolehtia siitä, että suhde toimii, jos naisella loppuu konstit tai jaksaminnen, nin se on menoa, koska miehestä ei ole tukipilariksi.
Hän ajattelee vain itseään, eikä rakasta minua.
Koska hän ei tiedä omia tunteitaan, hän ei osaa niistä puhua tai hallita niiitä, ja siksi hän on niiden vietävänä.
Jos hänellä alkaa rasittamaan, niin syy haetaan ympärillä olevista, koska itseä ei tiedosteta.
Mies osaa aina töräyttää jotain, mikä saa tuntemaan itseni typeräksi. ""Miksi tuosta asiasta pitää puhua? Sehän on itsestäänselvyys.""
Hän on varmasti ihan yhtä typerä, mutta ei vaan jää siitä niin herkästi kiinni, koska ei sen vertaa osaa avata suutaan, että se selviäisi kenellekään.
MInut ressataan hengiltä, ja sitten ukko saa olla mukavaa miestä ulospäin.

 

Saman asian jankuttaminen on rasittavaa.

 

""Olen ollut hyvin avoin mielessä liikkuvista vaikeistakin asioista. Mies varmaan kokee tämän rasittavana.""

Mulla on yksi tällainen tuttu. Hän on ulkoisesti viehättävä, mutta poikaystäväehdokkaat säikkyy pian tiehensä kun tämä puhuu jatkuvasti itsestään, ajatuksistaan, tunteistaan... Analysointia jatkuu ja jatkuu, ja mies on itse Saatanan kätyri jos kehtaa vihjaista että ko. puheenaihe on pitkän päälle aika puuduttava. Sitten vielä ihmettelee, kun ei löydy pitempiaikaista miestä vierelle.

 

Tai sitten on miehiä, jotka ovat kyvyttömiä vastaanottamaan tällaista syvemmälle menevää keskustelua. Paitsi tietysti, jos henkilö puhuu vaan itsestään koko ajan, sitten on ihan eri juttu.

 

No, kyllä tässä tapauksessa on kyse itsekeskeisyydestä. Jos mies ei aina jaksaisi kuunnella tätä itseanalyysiä, alkaa syyttely, jankutus, tivaaminen jne. Itsekin väsyn tähän tyyppiin aina välillä, ja minä sentään _tykkään_ analyyttisesta keskustelusta...

 

Mutta, mies on hyvin syvällinen ollessaan vasta rakastunut.
Keskustelee ummet ja lammet filosofiiaa ja tunne-elämää käsitteleviä aiheita.
Hän on yksin, ja tahtoo vastauksia.
Silloin naisen empaattisuus kelpaa. Ja avoimuus. Oikein kiinnostaa , mitä nainen ajattelee asioista.
Mutta kun arki koitaa, niin se syvällisyys ja keskustelutaito muuttuu rasittavuudeksi ja tyhjän jauhamiseksi.

 

Sain selville, että mies kokee joskus rasittavina meilit, joita lähetän hänelle duuniin. Hän ei pysty siellä keskittymään liian syvällisiin asioihin. Toisaalta hän kiitteli näkökulmaani elämänsä ongelmiin.

Tietenkin voisin lähettää vain iloisia, kevyitä ja hauskoja meilejä, jotka piristävät päivää ja niellä kaikki ongelmalliset asiat ja käsitellä niitä kirjoittamalla päiväkirjaa tai puhumalla ystävieni kanssa.

Niin monet asiat jäävät myös sanomatta jollei niitä kirjoita. Ajattelin alusta asti, että mies joko kestää tai ei kestä. Mutta tämän jälkeen en ehkä halua lähettää niitä meilejä, ehkä suljen jotain itsestäni. Olen kirjoittanut niissä lapsuudestani ja erilaisista kipukohdista, toiveistani (jotka mies kokee vaatimuksina). Olen toivonut, että mies ymmärtäisi minua.

Meili on myös siitä hyvä, että voi sanoa kaikki sanottavansa loppuun. En ole odottanut häneltä välttämättä vastausta.

 

Kieltämättä minustakin tuntuisi ärsyttävältä saada kauhean raskaita tekstejä kesken työpäivän. Siinä menee toisen päivä pilalle, kun joutuu toisen vuodatuksia lukemaan.

Miehesi ei kuitenkaan ole sinun psykiatrisi, jolle pitää kaikki raskaat aiat purkaa, kuten esimerkiksi lapsuuden traumat. Vaikutat melko vakavahenkiseltä ihmiseltä.. Onko sinulla huumorintajua? Vai otatko vitsinä tarkoitetut asiat loukkauksina? Mites itseironian laita?

Susittelen kirjoittamaan päiväkirjaa. Miehen kanssa voi sitten keskustella ihan nokitusten sopivan tilanteen tullen. Siinä saa miehesikin mahdollisuuden olla tukemassa sinua ja antamassa ehkä hyviä neuvoja ja lohdutusta. Miehesi kuitenkaan ei ole mikään roskakori, johon voi kaikki paskat vaan kaataa. Kannattaa jutella myös muille ihmisille ja harkita ehkä myös ammatti- ihmistä, joka saa palkkansa kuuntelemisesta.

 

En kirjoita vuodatuksia, yritän aina kirjoittaa hänelle mielenkiintoisesti.

Meidän suhteessamme on ratkaisemattomia asioita, jotka hiertävät. Ystäväni mielestä meilini ovat liiankin kepeäsävyisiä tuomaan esille mitä tahdon. Yritän aina katsoa asioita monelta kannalta ja eri ihmisten näkökulmasta.

Mies on mielestäni hauska ja minäkin onnistun usein naurattamaan häntä, ihan arjen pikkusattumuksilla. Voin loukkaantua ""seksihuumorista"", joka kohdistuu minuun, luulen, että se on miehen työpaikalla poikien kesken syntynynyttä, miesten huumoria, jota nainen ei ehkä ymmärrä.

Lapsuuden tai elämän traumoja meillä on kaikilla, tällä miehelläkin paljon ja ne kulkevat meissä mukana monella tasolla.

Lakkaan lähettämästä hänelle niitä vaikeita meilejä, mutta samalla olen loukkaantunut sisimmässäni.

 

mieleeni ei tulisi ikinä lähetellä miesystävälleni jotain maileja tai edes tekstiviestejä kesken työpäivän, jollei asia ole sitten erityisen tärkeä. Kyllä meilläkin on tosi suuria ongelmia, mutta ei niitä ratkota kesken työpäivän. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta sekoittaa toisen työtä ihmissuhdeasioilla. En siis myöskään itse halua mitään ihmissuhdejorinaa kesken työpäivän, koska se saattaa sekoittaa pääni ja lamaannuttaa työnteon. Asiat eivät ainakaan niin selviä. Olisin myös kovin kummissani, jos saisin töihin maileja, joissa puitaisiin traumojani, oli ne sitten lapsuudesta tai ihan mistä vaan.

Kuinkakohan vanha olet?

 

Kiitos Annika, hyviä pointteja, vaikkakin töykeässä paketissa.

Uskon jo, että ei ole asiallista meilailla työpaikalle. Siinä suhteessa en ole kyllä rasittava, en juuri koskaan soita miehelle, en töihin enkä muutenkaan.

Meileissä on sentään se hyvä puoli, että niitä voi lukea kun ehtii.

Suhteemme taitaa olla niin toivoton, että olen seurauksena usein poissa tolaltani. Ehkä kannattaa lopettaa koko suhde. Taitaa hämärtyä vaan asiallisen käytöksen rajat.

 

Ihminen löytää itsessään kaikista pahimmat puolet suhteessa. jos asiat etenee ja tunteista ei olle varmoja, niin fiksukin ihminen saa hävetä jälkeenpäin käytöstään.
Miettikää kuinka järkeviä monet pariskuntien riidatkin keskimäärin on!
Minä en ole mitään niin katunut, kun sitä, että on tullut parinvuoden suhteen aikana tilitettyä kaikki murheet.
sitten jos suhde päättyy, niin on entistäkin vaikeampi luottaa itseensä.
Sehän on niin, että ystävä on se, joka välittää sinusta kaikista sinun VIOISTASI huolimatta.
JOs toinen saa tietää sinusta aivan Kaiken, ja sen päälle häipyy, niin aikamoinen taikuri saa olla, että saa käännettyä sen niinpäin, että se varmaan lähti koska minä olen sille liian hyvä. Varsinkin, jos on itsellä tunteita.
Ja niinhän se on, että sille tekee mieli avautua, ketä kohtaan on tunteita paljon.

 

Itse olen aikoinani tehnyt juuri tuota, kunnes tajusin, kuinka typerää se on. Kuten sanoin, en minäkään halua mitään mieliä kuohahtavaa mailia / tekstaria kesken työpäivän. toisen on edes vaikea tietää, mikä saattaa kuohauttaa ja mikä ei. teksteistä voi loukkaantua, vaikkei se olisikaan tarkoitus, koska niitä voi helposti lukea väärin. lisäksi ei koskaan tiedä, millaisessa tilanteessa kukin työssään juuri sillä hetkellä on.

ei parisuhde ole helppo asia. itse olen juuri keskellä kamalaa kriisiä, joka ilmeisesti päätyy eroon.

 

Tänään en ole viestinyt miehelle mitään. Hänellä on kyllä tapana ihmetellä jos musta ei kuulu mitään. Hän ihmettelee myös jollen vastaa hänen meileihinsä, vaikka ne mun mielestä olisivatkin olleet ilmoitusluontoisia.

Mies voi kokea mököttämisenä sen, että en viesti mitään, mitä se vähän onkin.

Minkälaisia Annika teidän ongelmanne ovat?

Me tavataan niin harvoin (kerran pari viikossa) että olen yrittänyt rauhoittaa tapaamiset vaikeilta aiheilta, mutta ei sekään onnistunut perjantaina. Kiukuttelin taas. Tunnen itseni niin hylätyksi, kun tapaamisemme jäikin niin lyhyeksi.

 

Yhdyn kyllä miehesi mielipiteeseen, taidat olla aika rasittava.

Parisuhde tarvitsee kommunikointia, joka teidän tapauksessanne on vähintäänkin erikoista. Ettekö voi puhua asioita selviksi sähköpostiviestittelyn sijaan. Tiedätkö, ihmisten välinen kommunikointi on varsin hedelmällistä, kun se tapahtuu kasvotusten. Viestinnälläsi on riski epäonnistua, kun lähetät sähköpostin, jossa ei ole mukana kasvokkain tapahtuvan kommunikoinnin eleitä, ilmeitä, äänenpainoja ym. Kirjoitettu teksti voi vaikuttaa ehdottomalta ja kovalta ja voit tahtomattasi antaa sanomastasi täysin väärän kuvan miehellesi.

Tahdotko ylipäätään tuollaista suhdetta? Miehelläsi näyttää jo olevan oma mielipiteensä asiasta ja kyllä sinunkin kannattaisi vähän omaasi tarkistaa.

 

Mitä tarkoitat Emmi miehen omalla mielipiteellä?