Olen saanut tarpeekseni tästä "etelän" elämästä...

[Muurarin Vaimo]

Ymmärrän kaipuusi. Itse olen syntymäseudulla, enkä täällä ole oikeastaan koskaan 31 elämäni vuoden aikana viihtynyt. Tahtoisin maaseudun rauhaan, ja pohjoisessa ilmapiiri ja ihmisetkin on vaan niin ihania, että se kiehtoo! Töitä siellä vaan niukemmin tarjolla, ja lasten puolesta ajateltava läheisiä sukulaisiakin, jotka täällä ovat. Ehkäpä sitten joskus isona vielä?

 

[hm]

Itse en muuttaisi lappiin, siellä ei ole tarpeeksi vihreää. Pihaakaan ei saa kunnolliseksi kun kasvaa vain käkkyrää ja puolukanvartta. Masentavaa.

Etelässä asumisen niksi on se ettei asu kaupungissa vaan mielellään rannikolla ja jossain pienessä kunnassa. Ihanan vehreää ja rauhallista.

 

[tota]

Mun on vaikea ymmärtää kotiseuturakkautta.
Voisin itse pakata tavarat ja muuttaa ihan mihin vain, kunhan oma perhe tulisi mukana ja asunto/työ järjestyisi.
Koti on siellä missä läheiset ovat.

Mun läheisiin kuuluu tietenkin ykkösenä oma mies ja lapset, mutta kyllä mä hirveästi kaipaan vanhempiani, isoveljeäni, isovanhempiani ja sydänystävääni, jotka kaikki asuvat kotipuolessa. Ei sinne matkaa ole, kuin 200km, mutta sekin on pitkä matka, kun ei ihan tuosta vaan hetken mielijohteesta pääse esim. vanhemmille käymään. Tosin kaipaan sieltä kyllä paljon muutakin, esim. puhdasta luontoa, järviä, merta, metsäteitä ja eritoten sitä, että lapset saisivat leikkiä omalla, isolla pihalla ilman huolenhäivää...Onneksi miehen opinnot ovat lopuillaan ja olemme jo miettineet paluuta mun kotiseudulle :heart:

Mua varmaan irrottaa kotiseuturakkaudesta se, että mulla on rakkaita ihmisiä monessa paikkaa. Mäkin kaipaan mun vanhempia, mutta jos muuttaisin heidän luokseen, saisin kaivata sisaruksiani. Ja vaikka hekin tulisivat paikalle, olis ystäviä ikävä....

 

[Pessi]

Mä en mun vanhempiani muutenkaan juurikaan näe.

 

[Estu]

Mun on vaikea ymmärtää kotiseuturakkautta.
Voisin itse pakata tavarat ja muuttaa ihan mihin vain, kunhan oma perhe tulisi mukana ja asunto/työ järjestyisi.
Koti on siellä missä läheiset ovat.

Mun läheisiin kuuluu tietenkin ykkösenä oma mies ja lapset, mutta kyllä mä hirveästi kaipaan vanhempiani, isoveljeäni, isovanhempiani ja sydänystävääni, jotka kaikki asuvat kotipuolessa. Ei sinne matkaa ole, kuin 200km, mutta sekin on pitkä matka, kun ei ihan tuosta vaan hetken mielijohteesta pääse esim. vanhemmille käymään. Tosin kaipaan sieltä kyllä paljon muutakin, esim. puhdasta luontoa, järviä, merta, metsäteitä ja eritoten sitä, että lapset saisivat leikkiä omalla, isolla pihalla ilman huolenhäivää...Onneksi miehen opinnot ovat lopuillaan ja olemme jo miettineet paluuta mun kotiseudulle :heart:

Mua varmaan irrottaa kotiseuturakkaudesta se, että mulla on rakkaita ihmisiä monessa paikkaa. Mäkin kaipaan mun vanhempia, mutta jos muuttaisin heidän luokseen, saisin kaivata sisaruksiani. Ja vaikka hekin tulisivat paikalle, olis ystäviä ikävä....

Ymmärrettävää
Mulla asuu kaikki siellä, ihan kaikki. Ja vielä se, että mun molemmat isovanhemmat ovat elossa, vetää mua sinne myös. Ja se, että haluan lasteni olevan lähellä isovanhempiaan (en todellakaan hoitoavun takia, vaan sen, että isovanhempien ja lastelasten yhteinen aika on rikkautta).

 

[s]

Niin, mitäs jos kaikki haluaisivat elää kuten te? Metsäläisinä, tukien varassa? Eikö lapsilla ole oikeutta elää perheessä, jossa vanhemmat omalla esimerkillään näyttävät millä ruoka pöytään tuodaan??

Kyllä aivan joo. Mutta se ruoka voidaan tuoda pöytään myös niin, että se itse sieltä metsästä haetaan, eikä sen tarvi mennä Osuuspankin ja lähikaupan kautta, välttämättä...ja on ihan turha kysymys, että jos kaikki haluaisivat elää näin. Kun ei halua. Sama asia on kysyä, et mitä jos kaikki haluaisivat muuttaa etelään? Siksi me olemme erilaisia, että meitä riittää joka puolelle.:flower:

Muutatte aivan suomen huipulle,Nuorgamiin ja menette Norjan puolelle töihin,siellä on töitä ja palkat paremmat kuin suomen puolella,ei tarvi tukia nostella ja saatte asua aivan pohjoisessa.Että tervetuloa

Tässäkin on ajatusta! Minun vanhempani ja iso osa tutustani on siellä pohjoisessa ja nyt on miehenikin äiti muuttamassa pohjoiseen Norjan puolelle...siellä olisi sitten mummolatkin...en ymmärrä, miksi vielä mietimme...

No niin,tämähän on sitten tällä selvä,eikun työhakemuksia täytteleen

 

[poikia3]

Mä voisin laulaa samaa laulua, kuin Outolintu, jos mut pakotettaisiin täältä ruuhkasuomesta pois. Täällä on mun kotini ja täällä viihdyn ja tunnen oloni turvalliseksi. Nautin täällä hyvinkin pienistä asioista. Mm. oman pihan ompuista, perunoista ja porkkanoista, tutuista äänistä ja samaan aikaan luonnon ihmeistä. Ja siitä että palvelut ovat lähellä.

 

[Logotar]

Niin, mitäs jos kaikki haluaisivat elää kuten te? Metsäläisinä, tukien varassa? Eikö lapsilla ole oikeutta elää perheessä, jossa vanhemmat omalla esimerkillään näyttävät millä ruoka pöytään tuodaan??

Kyllä aivan joo. Mutta se ruoka voidaan tuoda pöytään myös niin, että se itse sieltä metsästä haetaan, eikä sen tarvi mennä Osuuspankin ja lähikaupan kautta, välttämättä...ja on ihan turha kysymys, että jos kaikki haluaisivat elää näin. Kun ei halua. Sama asia on kysyä, et mitä jos kaikki haluaisivat muuttaa etelään? Siksi me olemme erilaisia, että meitä riittää joka puolelle.:flower:

Muutatte aivan suomen huipulle,Nuorgamiin ja menette Norjan puolelle töihin,siellä on töitä ja palkat paremmat kuin suomen puolella,ei tarvi tukia nostella ja saatte asua aivan pohjoisessa.Että tervetuloa

Tässäkin on ajatusta! Minun vanhempani ja iso osa tutustani on siellä pohjoisessa ja nyt on miehenikin äiti muuttamassa pohjoiseen Norjan puolelle...siellä olisi sitten mummolatkin...en ymmärrä, miksi vielä mietimme...

No niin,tämähän on sitten tällä selvä,eikun työhakemuksia täytteleen

Norjassa saa töitä esim. hoitoapulaisena ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta... ja jos on täydet viikkotunnit niin tienaa kohta enemmän kuin sairaanhoitajana Suomessa...

 

[pohjoisesta kotoisin]

Minä läksin Lapista Helsinkiin 18 -vuotiaana lähes parikymmentä vuotta sitten. En ikinä enää muuta Helsingistä takaisin pohjoiseen!

 

[outolintu jatkaa jorinaa]

Tässä olemme keskustelleet miehen kanssa vakavasti tästä asiasta tämän päivän aikana, kun (mies) pääsi aikaisemmin töistä ja tämä minun etelänkasvatti totesi harvinaisen innostuneena, et "olen valmis!" Siis minäkö se olenkin, joka jaksaa pähkäillä ja punniskella? Tottakai on tarpeellista punniskella, mutta ehkä ei ihan kymmentä vuotta, uupumukseen asti. :ashamed: Ehkä lähdemme käymään tuolla pohjoisempana joko nyt viikonloppuna tai seuraavana ja käydään vähän katteleen, miltä siellä näyttikään...vois samalla kysellä vähän jo asioista...