Hae Anna.fi-sivustolta

Olen surkea miniä

Viestiketju osiossa 'Isovanhemmat' , käynnistäjänä Helianna, 03.01.2012.

  1. hille2 Vierailija

    Tuli myös mieleen: miehesi sisaren mies on luultavasti aivan samoissa tunnelmissa kuin sinä, eli täytyyhän häntä rasittaa, jos ei voi yhtä ainoaa iltaa viettää rauhassa perhe-elämää tai lähteä vaikka ex tempore lasten kanssa kaupungille, kun pitää olla kotona raportoimassa skypellä anopille. Oletko keskustellut hänen kanssaan tilanteesta?
     
  2. Helianna Vierailija

    Olen miettinyt ihan samaa. Hän tekee ulkomailla tosi paljon töitä, eikä esiinny skypessä, joten veikkaan, että saa hieman omaa aikaa siten. En uskalla puhua hänen kanssaan asiasta ainakaan vielä, tiedän, että hän anopilla ja apella ollessa usein lukee kirjaa itsekseen ja hoitaa lapsia, ja he myös usein tekevät retkiä autolla sieltä käsin ja kylälievät sisaren ystävien luona. Hän on kiltti ja vähän veikkaan, että jos vaimo on tyytyväinen, niin hänkin on. Mutta en siis tiedä varmasti.
     
  3. Siskon tilanne Vierailija

    Siskon tilanteesta tuli mieleen, että onkohan niin että sisko on ulkomailla kotiäitinä ja mies tekee pitkää päivää. Onkohan siskolla muita aikuiskontakteja kuin äitinsä? Rivien välistä kuulostaa, että äiti on miehesi siskolle se henkilö jonka kanssa hän jakaa arjen. Tämäkin osoittain selittäisi yhteydenpidon aktiivisuutta.
     
  4. Helianna Vierailija

    Juuri noin asia on. Eikä siskon tilanne oikeastaan liity tähän asiaan muuten, kuin että hän on tosi aktiivinen vanhempiensa kanssa ja siksi siis isovanhempien mielestä saattaa olla niin, että näkevät meidän lastamme harvoin.
     
  5. Ankelika Vierailija

    Luin äsken ellien etusivulta jutun ajanhallinnasta ja internetin käytöstä.
    Minullakin on huono tapa roikkua netissä. Tämän ajan voisi käyttää järkevämmin.
    Varsinkin kun hölmöyttäni sotkeuduin viestiketjuihin, joista saan vain pahan mielen.

    Kun lapseni olivat pieniä silloin ei ollut kotona tietokonetta ja nettiä. Monta kurjaa asiaa on tapahtunut elämässäni netin takia. Tämä on liian helppo ja nopea väline väärin käytettynä.
     
  6. huh huh Vierailija

    tää on niin tätä Ap ja muut samanmieliset.
    Viestini ei ole tarkoitettu ilkeilyksi eikä haukkumiseksi vaikka siltä se tuntuu.

    Miksi te pohditte muiden ihmisten asioita, niinkuin nyt apn miehen sisaren miehen vapaa-aikaa!!!

    Mistä sinä ap tiedät, että miehen sisar skypettää monta kertaa päivässä äitinsä kanssa, siis joka ikinen päivä?? Seisotko vieressä vahtimassa kaiken aikaa??
    Tollaset pohdinnat ja oletukset johtavat erittäin harvoin oikeaan.

    En ymmärrä, en kertakaikkiaan ymmärrä, mihin on kadonnut kasvokkain puhuminen nykypäivänä.
    Itselle ei olisi tullut mieleenkään pohtia keskustelupalstoilla tollasia asioita mieheni sukulaisista.
    Olisin suoraan nostanut kissan pöydälle ja puhunut oman mieheni kanssa.
    En todellakaan pohtisi heidän selkänsä takana sekuntiakaan näitä asioita vaan puhuisin suoraan.

    Näet monesti se mitä mietitään ja oletetaan omassa pikku päässä, menee metsään niin että raikaa. Samalla niitä omia luuloja toitotellaan turuilla ja toreilla totuutena ja siinä sitten menee välit moniin ihmisiin.

    Ihmetyttää myös se, että ap luulet miehesi maksavan vanhempiensa asumisen ja omistavan jopa kiinteistötkin. Kun teillä on jo yhteinen lapsikin, niin miten voit olla noin tietämätön, ettet tiedä edes oman perheesi raha-asioita??

    Kyllä minä olen tiennyt jo ennen yhteenmuuttamistani sen mitä mieheni tienaa, minne hänen rahansa kuluivat seurusteluaikana. Tiesin paljonko hän maksoi vuokraa asunnostaan, minkä kokoinen sähkölasku oli, oliko hänellä velkaa, onko hänellä omaisuutta jne. Samat asiat hänkin tiesi minusta + monta sataa muuta juttua.

    Ihmetyttää suuresti miten puutteellisilla tiedoilla ja hatarilla perusteilla nuoret ihmiset perustavat parisuhteen ja pukkaavat muksun maailmaan. Luulisi, että tänä päivänäkin on aikaa ensin tutustua puolisoon, hänen perheeseensä ennenkuin menee yhteen ja lisääntyy.

    Jos ei osaa puhua oman miehen kanssa niin että hän ymmärtää, niin kyllä kai se aika hankalaa on anopinkin kanssa kommunikoida. Itse parantaisin puheyhteyttä ensin omaan mieheeni ja vasta sitten pohtisin hänen sukulaistensa omituisuuksia, riippuvuuksia ja vapaa-ajanviettoja.

    Ei ole mitään järkeä ryhtyä parisuhteeseen pussi päässä, silmät kiinni ja mykkänä.
    Puhukaa hyvät ihmiset keskenänne ja jättäkää luulottelut, oletukset ja kuvitteleminen vähemmälle.
     
  7. gfgghashd Vierailija

    jos keskustelupalstat ei ole sinunlaisiasi varten?
     
  8. Ankelika Vierailija

    Nimimerkki huh huh on jonkin sortin besserwisser eli kaikkitietäjä. Jos niin olisi onnistanut meitä kaikkia tuskin keskustelupalstoja tarvittaisiin. Kukaan ei tekisi yhtään virhettä eikä kyseli neuvoa palstoilta.

    Onnellinen ja kunniallinen. Nuo sanat jäivät mieleeni aamulla radiosta. Jutussa luettiin ote jostakin kirjasta tai novellista. Huippu kunnollinen ihminen asui omistusasunnossaan ja ei tehnyt yhtään virheliikettä. Ai että nauratti. Olen minäkin joskus ollut tuollainen huippukunnollinen tyyppi.
    Mutta siitä on jo aikaa valovuosia.
     
  9. huh huh Vierailija

    en ole kaikkitietävä, kaukana siitä.
    Mutta se, että pohditaan miehen sisaren miehen vapaa-aikaa/tekemisiä anoppilassa...
    oikeesti miettikää nyt vähän miten lapsellista tollanen on!

    Samaten se että, omat vanhemmat ovat ok, heidän kanssaan voi helposti olla useamman päivän putkeen, mutta ne miehen vanhemmat, etenkin anoppi. Anopista löytyy vikoja huru mycket.. omasta äidistä ei mitään. Nähdään juuri se mitä halutaan nähdä....keskenkasvuista hommaa.

    Ja se että, ei voida kysyä omalta mieheltä miten esim. raha-asiat omassa perheessä ovat.

    En minä ainakaan viitsisi elää epävarmuudessa ja luulotella sitä ja tätä viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen, jos asian voi hoitaa pois kasvokkain puhumalla, heti ja aina kun jokin asia askarruttaa.

    Vai onko parempi kerätä katkeruutta ja mielipahaa itseensä pikkuhiljaa ja sillä tapaa pilata parisuhde, perhe-elämä ja suhteet "ei niin kivoihin pakkosukulaisiin (lue anoppiin)" vähitellen kokonaan?
     
  10. Ankelika Vierailija

    Olen notkunut elleissä iät ja ajat. Tämä on niin koukuttava harrastus.

    Huomasin Ilona-lehden kannesta, että terapeutiksi opiskellut naisnäyttelijä suosittelee kaikille terapiaa.

    Mutta jos ei jostain syystä jaksa käydä terapiassa niin kyllä tällainen ellitjutustelu on kotikutoista terapiaa.

    Istuin tänään lepohuoneessa mittaamassa verenpainetta. Ennen sitä innostuin lukemaan pöydällä olevaa pientä opasvihosta. Siihen vihkoon oli kerätty kaikki mahdoliset yhteystiedot ja perustiedot elämää kohtaavista ongelmsta. Ajattella jos tuollainen esite olisi ollut painettuna vuonna 1998.
    Olisin säästänyt paljon aikaa ja rahaa.

    Miittasin sitten paineeni kolme kertaa ja sain erittäin hyvät lukemat.

    Ei kannata takoa järkeä päähän. Riittää kun vain kulkee rinnalla.
    Ei riittäisi ellien palstojen tila, jos minulle alettaisin takoa järkeä päähän.
    Olen elämäni varrella tehnyt paljon virheitä ja paljon on vielä tekemättä.

    Tämä päivä sujui hyvin. Pesin koneellisen pyykkiä ja kohta nousen sohvalta juomaan teetä mokkapalojen kanssa.

    Suhteeni edesmenneeseen anoppiini oli hyvä. Hän menehtyi juuri tämän ikäisenä kuin itse nyt olen vatsasyöpään. Kävimme viimeisenä syksynä energiahoitajallakin. Nainen sanoi, että tulimme liian myöhään ja monta muutakin viisautta.

    Elämä on tässä ja nyt. Elämässä riittää ihmettelemistä. Hyvät suhteet ovat tärkeitä, mutta ainakin minulle vapaus ja oma rauha on erittäin tärkeää. En jaksa olla, jos en saa olla rauhassa.
    Ajattelen niin paljon asioita.
     
  11. Helianna, 23.1. kirjoittamasi ilahdutti! Olet todella ymmärtänyt syvällisesti, mistä on kysymys ja mihin perheenne tulevaisuuden kannalta on tärkein tehtävänne. Et vertaa enää itseäsi siskoon ja hänen tapoihinsa, vaan luot omat tapasi ja puolustat omia rajojasi. Ihan syystä, sillä anoppi loukkaa niitä rajusti, mutta ihan varmasti ei tajua sitä itse. Hän uskoo olevansa hyvä ja hellä äiti, joka huolehtii pesueestaan: Hän ei vain tajua, että se pesue on aikuisia, itsenäisiä ihmisiä, joiden kuuluu keskittyä etusijassa omaan perheeseen =puolisoon ja lapseen, sekä elää omaa., itsenäistä elämäänsä. Siskolle se on kaikesta skypetyksestä huolimatta helppoa, koska on kaukana.

    Napanuora kuuluu katkaista. Jollei äiti itse sitä ymmärrä, tehtävä jää lapselle. Se tahtoo olla silloin kivulloista ja siitä kärsivät puolisot.

    Westerlund kirjoittaa hyvin viisaasti. Omaa kokemusta minulla on sikäli, jotta oma äitini oli kanaemo, joka hermostui myös, jollei ollut ns. ajan tasalla asioistamme. Siksi ehkä oma irtautumisprosessini kotoa oli muutto etäämmäs ja suodatettu, niukka kertominen omista asioista. En ole halunnut palata kotiseudulle asumaan myöhemminkään. Miehelläni sen sijaan oli hyvin dominoiva äiti, joka ei sietänyt "kilpailijakseen" ketään meistä miniöistä. Hän muisti moittia ja protestoida meitä kutakin vuorollaan. Onneksi mieheni tajusi tämän ja otti kannan, että hän puolustaa omaa parisuhdettaan. On myös aina asunut kaukana äidistään, mutta kunnioittanut häntä suostumatta pompoteltavaksi. Kesäpaikka, perheen entinen tila, oli anopin taistelutanner, vaikkai hänellä tai muilla ollutkaan siihen enää omistusta. Olin hänelle vihollinen siellä, mutta minä ymmärsisn sen ja osasin suhtautua rauhallisesti. Miksipä riidellä, kun sopivasti luovien ne saattoi välttää.

    Miehesi vanhempien koti, samalla teidän kesäpaikkanne, vaikkakin on miehesi maksama ja rakentama, on heidän keskinäisellä sopimuksellaan appivanhempiesi hallinnassa. Siellä he siis haluavat noudattaa oman kotinsa tapoja. Teillä pitäisi olla siellä selkeästi erotettu oma osa tiloista tai kertakaikkieaan erillinen rakennus hieman erillään, jotta voisitte saada jotain omaa rauhaa. Anopille täytyy kertoa myös selkokielisesti, jotta hänellä ei ole oikeutta tulla ja mennä käytössänne oleviin tiloihin oma-aloitteisesti. Toiveenne perheesi (sinä, mies + lapsi) rauhasta ja omista ateriahetkistä yms. kannattaa keskustella selkeiksi, jotta kaikilla olisi rentoa ja mukavaa.

    Lapsen hoito ja periaatteet siinä ovat vanhempien vastuulla ja ja noita asioita on muiden kunnioitettava. Mummin ja papan on siis kunnioitetava sitä, mitä te niistä asioista haluatte.

    Tiedän, että jos puuttuisin omien lasteni perhe-elämään, minä olisin se, joka häädetään. Niin sen kuuluukin mennä!
     
  12. piiu Vierailija

    Lopetin ketjun lukemisen siinä vaiheessa,kuin ap:ta alettiin haukkua. Vaikutat äärimmäisen kärsivälliseltä henkilöltä, joka haluaa tilanteeseen parhaan mahdollisen ratkaisun, hyvän suhteen lapsensa ja hänen isovanhempiensa välille.

    Odota. Lapsi on kovin pieni, sinun ei tarvitse jättää häntä mihinkään, hetkeksikään, ellet halua tai koe, että lapsi on turvassa. Anna anopin valituksen lapsenlapsensa näkemisen vähyydestä mennä toisesta korvasta, ehkä se on vaan tapa sanoa, kiitos, että kävitte, tulkaa pian uudestaan. Anoppisi on vielä suht nuori ja heillä on lapsesi kanssa hyvässä lykyssä yli kaksikymmentä vuotta aikaa kehittää ihan keskenään sitä suhdetta.

    Sanoit,että miehesikin valvoo heidän tekemisiään lapsen läsnäollessa. Onko sinun siis pakko joka kerta mennä mukaan? Näe ystäviäsi, harrasta,nuku.

    Jakakaa lomat. Et halua rehellisesti viettää jokaista juhlapyhää anoppilassa, joten hyppää siitä kelkasta heti alussa.

    Miehesi ja hänen äitinsä on miehesi ongelma. Vaikka asuntoasia pelaa omaa rooliaan, ei oman perheen hankkinut aikuinen mies halua jatkuvasti olla tekemisissä vanhempiensa kanssa.

    Kuulostele, haistele, ota etäisyyttä. Keskustele kautta rantain miehen siskon kanssa. Onko ihme, että muuttivat ulkomaille :D

    Itselläni on maailman paras anoppi. Osaa hoitaa, otta ohjeet vastaan, auttaa kaikessa ja tarjoaa apuaan, ei neuvo, tunge ym. Olen kyllä varmasti erilainen ihminenkin kuin sinä. Vaikutat kärsivälliseltä ja rauhalliselta. Mainitsit että oli hormonihöyryissä huutanut miehellesi. Minä huudan joka päivä:D Ja huutaisin ja ehkä mottaisin anoppiakin, jos olisi ristiäispöytään omia puustejaan kantanut.

    Oma äiti onkin sitten vähän eri luokkaa. Hänelle en lastani jättäisi, koska hän ei ole siihen kykenevä. Mutta en huoli, muutaman vuoden päästä, kun lapsi osaa itse soittaa ambulanssin, huolehtia syömisistään ja pesuistaan heistä tulee varmasti ystävät.

    Olet väsynyt ja herkässä tilassa. Muistan kuinka mummoni sanoi minua iso-iitaksi pienenä ja miten se loukkasi. Ennen oli hyvä asia olla hyvinsyöneennäköinen. Tuo anopille neuvolakortti johon pyydät terkan kirjoittamaan jotain hienosta kasvusta. Ala antaa vähän takaisin.Eukko on ihan diktaattori.

    Älä kehitä riitaa miehesi ja sinun välille jostain perkeleen pääsiäisistä. Miehet on lapsia ja niiden äidin madonnia. Olet nainen, ole kettu..Ehdota pääsiäiseksi hotellilomaa kahdestaan ja osta uudet alusvaatteet. Lapsihan voisi mennä äidillesi yöksi...Katselette sitten rairuohoja ja syötte lammasta seuraavana päivänä..
     
  13. Heliannalle tsemppiä. Tiedostat viisaasti perhekulttuurien erot ja toivottavasti löydät toimivan tavan hoitaa suhteita niin ettei omaa pinnaasi tarvitse venyttää liikaa. Omat rajat voi ja pitää vetää.

    Minä olen ryhtynyt elämäni ekan kerran avoliittoon 35-vuotiaana ja siitä meni vajaat kolme vuotta kun olin raskaana. Tajusin silloin ihan konkreettisesti, että apua, nyt olen sitten tavalla tai toisella jumissa ja pakkosuhteessa myös miehen vanhempiin ja sisaruksiin, halusin tai en. :-D

    Ihan hyvin meillä menee. Aluksi lapsen synnyttyä tein sen virheen, että yritin tietoisesti lähentyä anoppiin, jonka kanssa en ole ollut alun alkaen mitenkään läheinen. Se oli väärä liike, koska anoppi alkoi ilmeisesti sen rohkaisemana ottaa vapauksia minun kodissani ja minun perheessäni ja suoraan sanoen tuntui, että hän kuvittelee, että meidän kotimme on hänen kotinsa. En voi sietää sellaista, että hän sisustaa minun huusholliani, siivoaa meillä omin päin tai esimerkiksi tosiaan emännöi ihan siekailematta lapseni nimiäisjuhlat vaikka olin kutsunut hänet vieraaksi! Siitä seurasi se, että peräännyin ja tyydyin ajatukseen, että meidän on parempi pitää välit kohteliaana mutta etäisenä niin se on molempien kannalta parempi ja siten vältetään konfliktit.

    Nyt olemme tekemisissä ja anoppi saa olla ainoan lapsenlapsensa kanssa niin paljon kuin haluaa, mutta yleensä minä pysyttelen takavasemmalla silloin. Jos yritän olla liikaa läsnä, hermostun ja ärsyynnyn vain hänen toimintatapoihinsa, jotka ovat aivan erilaiset kuin minulla. Minä esimerkiksi en halua koko ajan ohjata lasta ja puuttua hänen leikkeihinsä ja minulla nousee savu korvista, kun anoppi ei anna omin päin kivasti leikkivälle lapselle hetkenkään rauhaa vaan yrittää koko ajan "kehittää" ja "opettaa" lasta. Yleensä kun anoppi on meillä, pysyttelen toisissa huoneissa puuhailemassa muita tärkeitä juttuja. Meillä myös mies ei ole yleensä mukana, kun minä käyn omien vanhempieni luona (he asuvat kaukana), joten olen vetänyt siitä itselleni sen helpotuksen, että minunkaan ei tarvitse lähteä anoppilaan miehen ja lapsen mukana läheskään aina. Joskus toki menen, kun tiedän, ettei viivytä kauan. :-D
     
  14. toinen surkea Vierailija

    Hei,

    Tunnen olevani tavallaan myös kohtalotoverisi, vähän eri elämäntilanteessa jo kuitenkin. Lapsemme ovat jo lähes täysikäisiä.
    Sinulla on vielä mahdollista saada oma ja perheesi elämä hallintaan, voimia siihen.
    Meillä tilanne on aina ollut päinvastainen, että appivanhemmat tulevat meille, eikä vierailuun = oleskeluun riitä muutama tunti, vaan usein siinä menee useampi päivä. Me käymme heillä paljon harvemmin.
    Mieheni on nyt korjaamassa ulkorakennusta, jossa on lähinnä säilytetty vanhoja autoja ja muita laitteita. Tähän korjaustyöhön on appi osallistumassa ja tietysti anoppi on sitten mukana, kotiinjäänti tuntuu olevan hänen osaltaan mahdottomuus. Välimatkaa on noin pari sataa km, eikä hän halua jäädä kotiinsa yksin, edes viikonlopuksi.
    Mutta minä en jaksaisi tätä ja tällä hetkellä tunnen olevani kuin ansaan jäänyt eläin, en löydä mitään poispääsyä tästä, paitsi korjausprojektin loppumisen, joka on jossain ehkä ensi vuoden puolella.
    Jo viime vuoden kesäloma meni siihen, että laskin päiviä, milloin pääsen töihin. Surkeaa, sillä töissäkin on melko kova meno ja olisin kaivannut rauhoittavaa rentoutumista omissa oloissa, perheen kesken. Nyt olen ajoittanut kesälomani isoksi osaksi eriaikaan kuin mieheni, niin saan omaakin lomaa, eikä tarvitse pitää pitopalvelua 24 h.
    Tuon rakennuksen korjaaminen ei ollut minun toiveena, vaan olisin halunnut, että se olisi purettu pois. Eikä uutta rakennusta olisi tarvittu, tilaa on muualla ihan riittämiin.
     
  15. vierailija Vierailija

    Isovanhempien tehtävä ei ole olla käytännönapuna-oma on lapsenne ja käytännönapunne hoidatte itse !
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti