Ä
äpö
Vieras
Lapsuudessa äitini oli uskovainen ja toivoi minunkin olevan. En saanut kaveerata maallisten ihmisten kanssa mutta en kelvannut uskovien lapsille kun koko perhe ei ollut uskova.
Nyt aikuisena, minulla ei ole ystäviä maailmasta eikä uskovista. Minulla on mies ja lapset mutta oma sukuni ei minulle puhu eikä käy koska oma lapsuuden perheeni on uskovia ollut, ainakin osaksi. Miehen suku ei tiedä uskonnillista taustaani muta jostain syystä hekään ei käy meillä.
Ollaan ihan tavallinen perhe, töissä molemmat ja lapset normaaleja. Silti ovesta ei piipahda ketään yllättäen eikä kukaan soita minulle. Ise soittelin aikani ja pyytelin kylään ja tuppasin kylään mutta nyt tajusin ettei meil käy ketään.
Perheemme ei kelpaa kellekään vaikka uskonto ei kuulu kuin mun sydämmeeni johon se on iskostettu palavasti .
En yksin minä ole yksinäinen vaan perheemme on. Ostettiin oma koti viimein ja kukaan ei tääl meil uudessa kodissa ole käynyt tai soittanut. Kutsuin sukua ja ystäviä kylään , ihna milloin vain mutta ei niin ei.
Peiliä ja omaa itseäni olen tuijottanut ja syyttänyt mutta enempää en itseäni saa muutettua.
Uskonihmisetkin sais käydä mutta olen liiaan maailmallinen etten kelpaa ennenkuin tunnustan kaikille uskoni. Olen nyt vain tosi yksinäinen .
Nyt aikuisena, minulla ei ole ystäviä maailmasta eikä uskovista. Minulla on mies ja lapset mutta oma sukuni ei minulle puhu eikä käy koska oma lapsuuden perheeni on uskovia ollut, ainakin osaksi. Miehen suku ei tiedä uskonnillista taustaani muta jostain syystä hekään ei käy meillä.
Ollaan ihan tavallinen perhe, töissä molemmat ja lapset normaaleja. Silti ovesta ei piipahda ketään yllättäen eikä kukaan soita minulle. Ise soittelin aikani ja pyytelin kylään ja tuppasin kylään mutta nyt tajusin ettei meil käy ketään.
Perheemme ei kelpaa kellekään vaikka uskonto ei kuulu kuin mun sydämmeeni johon se on iskostettu palavasti .
En yksin minä ole yksinäinen vaan perheemme on. Ostettiin oma koti viimein ja kukaan ei tääl meil uudessa kodissa ole käynyt tai soittanut. Kutsuin sukua ja ystäviä kylään , ihna milloin vain mutta ei niin ei.
Peiliä ja omaa itseäni olen tuijottanut ja syyttänyt mutta enempää en itseäni saa muutettua.
Uskonihmisetkin sais käydä mutta olen liiaan maailmallinen etten kelpaa ennenkuin tunnustan kaikille uskoni. Olen nyt vain tosi yksinäinen .
sama ongelma, mut ei kai muuta ratkaisua ole, kun hankkia uusia ystäviä, jotka välittäis.