Olen tosi pettynyt ystävääni. Nöyryytetty olo..

[Liinu.]

Minulla on tasan yksi ystävä, pari hassua kaveri/tuttua siihen päälle. Tämä yksi ainokainen ystävä on varmaan huomannut miten epätoivoinen ja kroonisen yksinäinen olen. Hän ei selvästikään arvosta minua tai ystävyyttämme.

Hän ei itse juuri koskaan ota yhteyttä, eikä soita takaisin jos tavoittelen häntä tai lupaa itse soittaa. Nytkin soitin ystävälle uudenvuoden toivotukset uv-aattona, hän ei vastannut eikä koskaan soittanut takaisin.

Aina kun tapaamme keskustelu pyörii hänen asioissaan - hän jopa nimesi minut mentorikseen omaan laihdutusprojektiinsa (hän on hyvin ylipainoinen). En edes lupautunut moiseen tehtävään, mutta kai minun nimeäminen mentoriksi tarkoittaa, että hän voi kaataa päälleni kaiken loskan ja tukeutua tarvittaessa.

Tilanne on ikävä siinä mielessä, että jos päätän ettei minua tällä tavoin käytetä hyväksi niin jään totaalisen yksin. Sitten ei ole enää yhtään ystävää.

 

[Pippa.]

Kuulostaa harvinaisen itsekeskeiseltä tyypiltä

 

[kolikon kaksi puolta]

Ikävää, molemmille. Ehkä ystävääsi ahdistaa, kun tietää olevansa ainoa ystäväsi? Mitä, jos koittaisit löytää muitakin ystäviä hänen lisäkseen?

 

[hmph]

Etsi itsellesi uusia tuttavuuksia, ehkä heistä löytyy joku helmi, jonka kanssa teille tulee syvä ystävyys.

 

[Saman huomannut]

Pahoittelen, mutta ei sulla kuulosta tälläkään hetkellä olevan yhtään ystävää .

Huonoissa ihmissuhteissa roikkuminen voi tuntua paremmalta ajatukselta kuin niistä(kin) luopuminen, mutta ei se oikeasti ole parempaa. Jos/kun suhde vain vie sulta energiaa eikä tuo sitä niinkuin ystävyyden pitäisi, niin sun on oikeasti parempi ilman sitä suhdetta. Tuollainen roikkuminen vain vie sinulta iloa ja omanarvontuntoa.

Itse olen tiputtanut useamman vastaavan suhteen pois elämästä, ja näin jälkikäteen en voi kuin ihmetellä, miksi ja miten en hankkitunut niistä eroon aiemmin. Miten olenkaan itseäni alentanut näissä tyypeissä roikkumalla, ihan tyhjän takia :/. Saatko sinä tuostakaan suhteesta yhtään mitään itsellesi?

 

[viuuh]

Mihin ihminen ystäviä tarvitsee? Minä nyt voin olla vähän outo, mutta minulla ei ole vuosiin ollut ystäviä tai kavereita. Minä käyn töissä, joten työkavereiden kanssa saan tyydytettyä small talk-tarpeeni. Kotona minulle on mies, jonka kanssa voin puhua sitten syvällisemmät asiat.

 

[viera.s]

Otan kantaa vain tuohon, että miten se mentoriksi nimeäminen voi olla sinulle noin ikävä juttu? Minä tulkitsisin vain kunnianosoitukseksi, tai sitten humoristiseksi heitoksi. Mutta negatiivisesti en osaisi ottaa tuollaista.

En sano ettei ystäväsi toiminnassa olisi mitään vikaa, mutta kannattaa miettiä myös omaa asennettaan ja pyrkiä olemaan loukkaantumatta turhista. Positiivinen asenne edistää myös muita sosiaalisia suhteita.

 

[Ap.]

Ikävää, molemmille. Ehkä ystävääsi ahdistaa, kun tietää olevansa ainoa ystäväsi? Mitä, jos koittaisit löytää muitakin ystäviä hänen lisäkseen?

Ei hän varmaankaan tiedä, ettei ole muita. En ole asiaa hänelle ilmaissut.

Olen miettinyt pääni puhki mistä löytäisin uusia ystäviä. Nyt ilmoitinkin itseni ja lapseni kahteen eri perhekerhoon toivottavasti niistä löytyisi kavereita meille!

 

[kolikon kaksi puolta]

Hän on ystäväsi, muttei tiedä tilanteestasi ja ahdistuksestasi? Voi olla, että hän on huomannut, ettet avaudu hänelle juurikaan ja siksi ei tajua, että odotat häneltä enemmän kuin kevyttä kaveruutta.

Perhekerhoon hakeutuminen on hyvä alku. Entäpä harrastukset? Niiden parista löytyisi varmasti myös samanhenkisiä ystäviä

 

[Ap.]

Pahoittelen, mutta ei sulla kuulosta tälläkään hetkellä olevan yhtään ystävää .

Huonoissa ihmissuhteissa roikkuminen voi tuntua paremmalta ajatukselta kuin niistä(kin) luopuminen, mutta ei se oikeasti ole parempaa. Jos/kun suhde vain vie sulta energiaa eikä tuo sitä niinkuin ystävyyden pitäisi, niin sun on oikeasti parempi ilman sitä suhdetta. Tuollainen roikkuminen vain vie sinulta iloa ja omanarvontuntoa.

Itse olen tiputtanut useamman vastaavan suhteen pois elämästä, ja näin jälkikäteen en voi kuin ihmetellä, miksi ja miten en hankkitunut niistä eroon aiemmin. Miten olenkaan itseäni alentanut näissä tyypeissä roikkumalla, ihan tyhjän takia :/. Saatko sinä tuostakaan suhteesta yhtään mitään itsellesi?

Taidat olla oikeassa.. Enhän minä siitä ystävyydestä juuri mitään saakaan. Päätän aina, kun tapaamme, että nyt puhun myös omista asioista ja vaadin itselleni myös sitä samaa huomiota jota ystäväni aina edellyttää. Juuri koskaan se ei kuitenkaan onnistu. Jos esim. kerron ystävälle jostain mieltä painavasta asiasta, hän yleensä kuittaa sen aloittamalla paatoksellisen yksinpuhelun, jossa kuittaa minun murheeni niin, että ooooi vooooi ei sullakaan helppoa ole, voi sua raukkaa, joo eiks oo ärsyttävää ihmisten keskeneräisyys jne jne kaikkea yhtä latteaa yhtään viitsimättä oikeasti kuulla tai kuunnella. Hän vain kuittaa asian ja siirtyy nopeasti omiin juttuihinsa.

 

[mä...]

Mihin ihminen ystäviä tarvitsee? Minä nyt voin olla vähän outo, mutta minulla ei ole vuosiin ollut ystäviä tai kavereita. Minä käyn töissä, joten työkavereiden kanssa saan tyydytettyä small talk-tarpeeni. Kotona minulle on mies, jonka kanssa voin puhua sitten syvällisemmät asiat.

Sinulla on yksi ystävä, jonka kanssa puhua ne syvälliset asiat. Miehesi. Samaan syssyyn ihmettelet, mihin muut tarttee sellaista.

 

[Ap.]

Mihin ihminen ystäviä tarvitsee? Minä nyt voin olla vähän outo, mutta minulla ei ole vuosiin ollut ystäviä tai kavereita. Minä käyn töissä, joten työkavereiden kanssa saan tyydytettyä small talk-tarpeeni. Kotona minulle on mies, jonka kanssa voin puhua sitten syvällisemmät asiat.

No, minä kaipaan ystävää jakamaan naisten juttuja, niitä kevyempiä asioita ja hömpötyksiä ja sitten niitä syvällisempiä tuntoja. On mullakin mies jonka kanssa keskustellaan, mutta kaipaan silti naisystävää.

 

[viisikymppinen isoäiti]

silläkin uhalla, että jäisin yksin, niin en alkaisi moiseen. lopettaisin ystävyyssuhteen.

 

[Ap.]

Otan kantaa vain tuohon, että miten se mentoriksi nimeäminen voi olla sinulle noin ikävä juttu? Minä tulkitsisin vain kunnianosoitukseksi, tai sitten humoristiseksi heitoksi. Mutta negatiivisesti en osaisi ottaa tuollaista.

En sano ettei ystäväsi toiminnassa olisi mitään vikaa, mutta kannattaa miettiä myös omaa asennettaan ja pyrkiä olemaan loukkaantumatta turhista. Positiivinen asenne edistää myös muita sosiaalisia suhteita.

Siten se on ikävää, että se tarkoittaa sitä, että taas minä olen se tukija ja kuuntelija. Oikein nimetty semmoiseksi taas yhden projektin verran. Miksei tämä koskaan toimi toisinpäin? Sitä minä tuossa peräänkuulutin.

Olet oikeassa, positiivinen asenne Se on avainasemassa aika monessa. Itselläni se on jotenkin unohtunut ja hautautunut kaiken harmauden alle - yksinäisyyden, ikävän ja kaverinkaipuun. Ehkä korjaava toimenpide olisi aloitettava itsestä eikä märehtiä itsekkään muka-ystävän sanomisia ja tekemisiä.

 

[Ap.]

Hän on ystäväsi, muttei tiedä tilanteestasi ja ahdistuksestasi? Voi olla, että hän on huomannut, ettet avaudu hänelle juurikaan ja siksi ei tajua, että odotat häneltä enemmän kuin kevyttä kaveruutta.

Perhekerhoon hakeutuminen on hyvä alku. Entäpä harrastukset? Niiden parista löytyisi varmasti myös samanhenkisiä ystäviä

Olen kyllä yrittänyt avautua ja kertoa hänelle murheistani, mutta hän kuittaa ne kuten edellä yhdessä vastauksessani kerroin. Ei hän tartu niihin. Kerran sanoin kun hän soitti, että lupasit soittaa viikko sitten. Hän aloitti paatoksen: nii-in, mä olen niiin kamala, just tämmöinen olen, lupaan soittaa enkä soitakaan, kamala Mitä tuommoiseen sitten enää sanoo?

Harrastuksiakin olen miettinyt, pitäisi keksiä jotain sellaista missä oikeasti voisi tutustua ihmisiin. Ideoita?

 

[miten]

Siten se on ikävää, että se tarkoittaa sitä, että taas minä olen se tukija ja kuuntelija. Oikein nimetty semmoiseksi taas yhden projektin verran. Miksei tämä koskaan toimi toisinpäin? Sitä minä tuossa peräänkuulutin.

Kerroit jo, ettei ystäväsi tiedä olevansa ainoa ystäväsi. Miten hän voisikaan olla vastavuoroinen tukija ja kuuntelija, jos et avaudu?

 

[kerrotko]

Olen kyllä yrittänyt avautua ja kertoa hänelle murheistani, mutta hän kuittaa ne kuten edellä yhdessä vastauksessani kerroin. Ei hän tartu niihin. Kerran sanoin kun hän soitti, että lupasit soittaa viikko sitten. Hän aloitti paatoksen: nii-in, mä olen niiin kamala, just tämmöinen olen, lupaan soittaa enkä soitakaan, kamala

Miten olisit halunnut hänen vastaavan?

 

[Ap.]

Miten olisit halunnut hänen vastaavan?

No esimerkiksi näin: olen pahoillani. Ja mahdollisesti jokin syy, miksi näin kävi.

Mielestäni tuo vaan kertoo siitä, miten vähän hän arvostaa minua ystävänä ja ihmisenä.

 

[Saman huomannut]

Miten olisit halunnut hänen vastaavan?

Miten olisi sellainen normaali vastaus kuin anteeksipyyntö, kun on jättänyt tekemättä jotain mitä oli luvannut? Koskaan kuullut sellaisesta?

Ap, toi sun "kaveri" kuulostaa ihan vain rasittavalta narsistiselta hyväksikäyttäjältä. Kuten sanoit, niin et saa kaveruudesta mitään. Tai no, sen, että voi sanoa että sulla on yksi kaveri/ystävä. Sillä valehtelet vain itsellesi, sillä eihän tuo oikeasti tosiaan ole mikään ystävä - ei mielestäni edes kaveri. Hän on ihminen, joka käyttää sinua hyväkseen. Niin kauan kuin sallit sen, vaikeutat parempien ihmissuhteiden löytämistä. Tuollainen suhde on aina taakka ja vie sinulta aikaa, vaivaa ja resursseja.

Sun pitää opetella arvostamaan itseäsi, ja ehkä myös vähän kouluttaa itseäsi huomaamaan toisten manipulointi ja hyväksikäyttö ajoissa. Esim. tuohon "nii-in, mä olen niiin kamala, just tämmöinen olen, lupaan soittaa enkä soitakaan" -marttyyrimanipulointiin olisit voinut ihan kylmän viileästi todeta "joo, niin tunnut olevan. Minusta tuntui pahalta kun et soittanut vaikka lupasit". Kun huomaa manipuolointiyritykset ja näkee niiden taakse (esim. tuossahan tyypillä oli selvästi agendana yrittää saada SINUT tuntemaan pahaa mieltä, vaikka HÄN teki väärin), niin ei jää enää niiden uhriksi. Ja osaa jatkossa ajoissa jättää moiset tyypit pois.

 

[hajatelmia]

Mä olen niin kamala että en edes lupaile soittavani takaisin. Teen tylyjä asioita elämäni reunassa roikkujille, jotka ovat ilmeisen ystävättömiä... ja haluaisivat minut ystäväkseen. Siksi ainoaksi. Hui.

Minulla on muutama oikea, tärkeä ystävä, lapsuusajoilta asti. Minulla on hyvät suhteet myös mieheeni, niin että voin jutella hänen kanssaan monista asioista. Minulla on sen verran hyvät välit jopa eksääni (jonka kanssa pari yhteistä lasta), että pystymme mainiosti juttelemaan yhteisten lastemme asioista, heidän huolistaan ja kehityksestään. Suoraan sanoen en välttämättä tähän kiireiseen tohinaan edes kaipaa enempää "ystäviä".

Olisiko sinunkin hankalan "ystäväsi" laita näin? Ehkä hän ei todella kaipaa sinua erityisesti, hänellä on elämässään muuta.

Etkö käy töissä? Olet vaan kotona? Mihin olet kadottanut kaikki koulu- ja opiskelukaverisi?

Harrastus, josta voisi löytää ystävän? Eiköhän harrastus vaadi jonkinlaisen oman henkilökohtaisen mielenkiinnon. On se sitten kielen opiskelu, joku tietty liikuntalaji, kuvataide tai musiikki. Joku peliporukka voisi olla hyvä, esim. lentopallo tai salibandy. Kuorossa kukin yleensä keskittyy omaan laulamiseensa, mutta jos tarpeeksi kauan käy niin voi kai sieltäkin löytää jonkun jolla olisi ystäväkiintiössä vielä tilaa. Joku ruoanlaittokurssi voisi myös olla semmoinen jossa tulee juteltuakin eikä vain keskityttyä siihen harrastamiseen.

 

[cvvg]

Miksi ripustaudut tuollaiseen ystävään? Mikä estää hankkimasta kavereita tai ystäviä muualta?

 

[myös ystävää vailla]

Mistä päin olet?

 

[ap.]

Mä olen niin kamala että en edes lupaile soittavani takaisin. Teen tylyjä asioita elämäni reunassa roikkujille, jotka ovat ilmeisen ystävättömiä... ja haluaisivat minut ystäväkseen. Siksi ainoaksi. Hui.

Minulla on muutama oikea, tärkeä ystävä, lapsuusajoilta asti. Minulla on hyvät suhteet myös mieheeni, niin että voin jutella hänen kanssaan monista asioista. Minulla on sen verran hyvät välit jopa eksääni (jonka kanssa pari yhteistä lasta), että pystymme mainiosti juttelemaan yhteisten lastemme asioista, heidän huolistaan ja kehityksestään. Suoraan sanoen en välttämättä tähän kiireiseen tohinaan edes kaipaa enempää "ystäviä".

Olisiko sinunkin hankalan "ystäväsi" laita näin? Ehkä hän ei todella kaipaa sinua erityisesti, hänellä on elämässään muuta.

Etkö käy töissä? Olet vaan kotona? Mihin olet kadottanut kaikki koulu- ja opiskelukaverisi?

Harrastus, josta voisi löytää ystävän? Eiköhän harrastus vaadi jonkinlaisen oman henkilökohtaisen mielenkiinnon. On se sitten kielen opiskelu, joku tietty liikuntalaji, kuvataide tai musiikki. Joku peliporukka voisi olla hyvä, esim. lentopallo tai salibandy. Kuorossa kukin yleensä keskittyy omaan laulamiseensa, mutta jos tarpeeksi kauan käy niin voi kai sieltäkin löytää jonkun jolla olisi ystäväkiintiössä vielä tilaa. Joku ruoanlaittokurssi voisi myös olla semmoinen jossa tulee juteltuakin eikä vain keskityttyä siihen harrastamiseen.

Tämä ystäväni kaipaa minua aina, kun hänellä on vaikea vaihe tai jokin tilanne päällä elämässään. Näin on laita. Silloin hän tuuppaa elämääni, soittelee, vaatii tapaamisia joissa tietysti puidaan hänen tilannettaan. Hän esim. tunki väkisin kotiimme kun olin juuri saanut esikoiseni, koska hänellä oli niin hirveä ahdistus eräästä asiasta, joka silloin oli vinossa.

Eli ei, en ole mikään "toisen elämän reunalla roikkuja". Kaamea ajatus muuten, toivottavasti teet noille sinun elämäsi reunalla roikkujille selväksi mitä heistä todella ajattelet. Puistattavasti sanottu...

Jäin juuri toistamiseen kotiin, meillä on kaksi lasta. Olen ollut hoitovapaalla esikoisen kanssa pitkään, sitä ennen pitkä työura ja sitä edelsi tietysti opiskelu. En suoraan sanottuna tiedä, mihin kaikki opiskeluaikojen kaverit hävisivät. Joidenkin kanssa pidetään edelleen löyhästi yhteyttä. Ehkä paikkakunnanvaihdolla on tekemistä tässä, sekä tietysti perheen perustaminen jne. Useat ystävät jäivät siihen edelliseen elämänvaiheeseen, ovat yhä sinkkuja jne.

 

[ap.]

Mistä päin olet?

Asumme Satakunnassa

 

[Saman huomannut]

Tämä ystäväni kaipaa minua aina, kun hänellä on vaikea vaihe tai jokin tilanne päällä elämässään.

Ihan samanlainen kuin yksi mun dumppaama "kaveri". Aina kun hän otti yhteyttä, niin TIESIN että nyt hän on jotain vailla - apua tai tukea tms. Ja niin olikin, joka ikinen kerta. Kun hän oli sitten saanut mitä halusi, niin yhteydenpito lakkasi taas siihen, kunnes tuli sitten x ajan päästä seuraava kriisi jne jne. Kun itse otin muuten yhteyttä, niin sain vain "hyvääpäivääkirvesvartta" -vastauksia, eikä hän juurikaan kommentoinut minun asioihini ikinä mitään.

Ihan selvä hyväksikäyttäjä siis tuo sunkin tyyppi. Käyttää sinua ilmaisena terapeuttina/tsempparina/likakaivoja :/.