Olenko ainoa tälläinen äiti? Uhmaikäisen kanssa on vaikeaa välillä...

["äitix2"]

Meneekö lapseni pilalle huutamisesta ja äänen korottamisesta? Kun oikeasti ei enää mikään tehoa pienemmän sisaruksen kiusaamisessa ym. Ei usko sitten ei mitään. Uhmaa, uhmaa ja vielä kerran uhmaa.

Tuleeko nyt lapselle jotain itsetunnon kanssa myöhemmin, kun häntä nyt melkeimpä jatkuvasti komennetaan?? Siltä minusta ainakin tuntuu, että mitään muuta ei enää päivään mahdu kuin komentamista. Tai no onhan noita hyviäkin hetkiä, mutta paljon on myös tuota jatkuvaa temppuilua ja kokeilemista rajojen kanssa.

Tuntuu, vaan että pilaan lapsen ainaisella karjumisella....

Ja asiaa ei yhtään auta se, että kuopus on erittäin vaativa tapaus. Kitisee jatkuvasti tämäkin, mikään ei riitä hänellekään. Haluaa syliin ja sitten ei haluakaan. Ja hermostuu isommalle sisarukselle, kun menee leikit mukamas pilalle.

Kiitos, sain purkautua. Sitä vartenhan tämä paikka myös kaiketi on.

 

["hmm"]

Mietin tuota itsekkin... Itsellä on todella lyhyet hermot.. Ja kun en lapsen käytöstä ymmärrä niin hermot menee ja volume äänessä nousee... Joskus onnistun pitämään itseni tyynenä, mutta harvoin. Esim tänään kun lapsi pari metriä ennen kotiovea päättää ettei haluakkaan kantaa omia ämpäreitä ja lapioita. Että minun olisi pitänyt palata takaisin keräämään ne kun ne heitettiin pitkin pihaa.. Sitten lapsi huutaa ja kierii hiekassa.. Kyllä hermot meni...

 

[hoya bella]

Mä oon ainakin saanut trauman siitä että mulle on lapsena huudettu. Vieläkin säpsähdän ja ahdistun jos kuulen jonkun korottavan ääntä tai huutavan jollekin ja varsinkin jos kohteena on joku lapsi niin mulle tulee todella surullinen olo ja tekisi mieli mennä pelastamaan se lapsi huutajavanhemmalta.

 

[:)]

Kait se riippuu lapsesta... Minulle on lapsena huudottu.. Ja isä käytti myös fyysistä kuritusta... En koe kärsineeni siitä mitenkään tai mitään.. Mutta en silti tuota fyysistä kuritusta voisi itse käyttää...

 

["ALOITTAJA"]

No ei täällä sentään mitään fyysistä kuritusta käytetä! Huh.

Niin jos lapselle on sanottu about 100 kertaa että pienemmän sisaren edestä ei paiskasta ovea kiinni (voi jäädä sormet väliin), ei tönitä tmv. Niin miten sitä pitäisi sitten suhtautua siihen. Ei komentaa ja antaa asian olla vai oikeasti vähän ärähtää ja sitten kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei...????

Komentamisessa on kyse juuri sellaisesta, mitä ei saa tehdä. Siitä että ei oikeasti kiusata toista. Vai pitääkö tämä sitten sallia. Trauman olen siis jo varmaan aiheuttanut, joten antaa olla komennuksen ja eläköönsä kuin pellossa sitten.

 

[endie2]

no eihän se huutaminen auta kuten olet huomannut. elämänne on vaan jatkuvaa huutamista.

minkä ikäisestä on kyse ? auttaisiko jäähylle vieminen ? hyvän käytöksen palkitseminen ( "porkkanaa,ei keppiä"-ajatusmalli ) ?

 

["NIIN"]

Omasta mielestä komentaa saa.. Kunhan rauhallisena pysyis ja selittäis kunnolla... Mut helpommin sanottu kuin tehty.. Monella äidillä hermot menee ja huutoa tulee.. harva sen vaan myöntää..

 

[kikka89]

Meillä on tuollainen vajaa 2v uhmis jolle tulee lähes päivittäin korotettua ääntä.
MUTTA eipä meillä tuo äänen korottaminenkaan yleensä auta, vaan pahanteko vaan yltyy ja lapsi vielä nauraa päälle.
Mitenkään ylpeä en ole tästä, mutta ihan oikeasti ihmisiä me äidit, ja miksei isätkin, olemme ja toisinaan menee hermo.
Sitä en hyväksy että lapselle kokoajan huudetaan, tai kiroillaan ( kiroilua en hyväksy ollenkaan )
Tai että lasta haukutaan tai muuten nujerretaan, ja kyllä aikuisenkin ihmisen täytyy osata pyytää lapselta anteeksi jos hermo menee.
Itse en usko että se pelkkä toisinaan huutamin/ äänen korottamin, ja komentyaminen, mitään hirveän pahaa vahinkoa saa aikaan, mutta sellainen lapsen mollaaminen tekee kyllä pahaa jälkeä, ja tosiaan korostan sitä että ihmisillä toisinaan menee hermo, mutta virheensä pitää tiedostaa ja koittaa ottaa oppia niistä ja osata pyytää anteeksi ja selittää lapselle.

Ja kyllä minä tasantarkaan huudan kurkkusuorana jos lapseni vaikka on juoksemassa auton alle, mielummin kuin että anna juosta, sitten voin myöhemmin selittää lapselle miksi huusin.

 

[elekee huutaa]

Mieheni on kans sanonut että häntä ahdistaa kun joku huutaa, tekis mieli pötkiä pakoon tai vaikka lyödä hiljaiseksi.. Hänelle huudettu lapsena paljon..

 

["Nea"]

Minusta vanhempien pitäisi yrittää oppia pois huutamisesta, sillä se ei oikeastaan ole kovin tehokasta "kurinpitoa" ja luo levotonta ilmapiiriä, mahdollisesti turvattomuuttakin lapsessa. Saman asian voi sanoa päättäväisesti ja rauhallisesti ääntään korottamatta. Jos uhmaikäinen lapsi ei esim. tule kutsusta pukeutumaan vaikka varmasti kuulee, niin tuskin hän huutamallakaan tulee. Täytyy vaan mennä ja noutaa lapsi. Lapsella on turvallisempi olo, jos vanhempi ei mene aivan tolaltaan hänen tempuistaan, vaan jatkaa määrätietoisesti ja rauhallisesti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="ALOITTAJA";23743852]No ei täällä sentään mitään fyysistä kuritusta käytetä! Huh.

Niin jos lapselle on sanottu about 100 kertaa että pienemmän sisaren edestä ei paiskasta ovea kiinni (voi jäädä sormet väliin), ei tönitä tmv. Niin miten sitä pitäisi sitten suhtautua siihen. Ei komentaa ja antaa asian olla vai oikeasti vähän ärähtää ja sitten kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei...????

Komentamisessa on kyse juuri sellaisesta, mitä ei saa tehdä. Siitä että ei oikeasti kiusata toista. Vai pitääkö tämä sitten sallia. Trauman olen siis jo varmaan aiheuttanut, joten antaa olla komennuksen ja eläköönsä kuin pellossa sitten.[/QUOTE]

No tuskin siitä mitään traumoja on tullut. Ok, joillekin ilmeisesti huutamisestakin on traumoja aiheutunut, mutta useimmille varmaan ei. Mutta en usko, että ärjyminen olisi mitenkään hyvä rangaistuksen asemassa. Jos ymmärsin oikein tuosta, huudat sitten, kun lapsi tekee tietoisesti pahojaan? Onko teillä joku virallinen rangaistusmenetelmä käytössä, suosisin mielummin sellaista sikäli kun mahdollista.

 

[SporttisMama]

Luultavasti lapsesi suodattaa sun huudot, eli ei tunnu enää missään. Eilisellä Ben Furmanin luennolla olleena hänen "älänkääntö" oli ihan loistava, eli vältetään turhaa kieltämistä ja sanotaan mitä haluaisit että lapsi tekee. Eli ei "älä juokse" vaan "kävele!" tai ei "älä huuda" vaan "puhu kauniisti". Monestihan siitä seuraa uhmaiässä semmoinen oravanpyörä että äiti huutaa ja lapset vinkuu, se voi helposti jäädä päälle ja yhtäkkiä kymmenen vuoden päästä huomaa ettei vieläkään kukaan osaa puhua toiselle nätillä äänensävyllä.
Mutta tosiaan, ei se lapsi siitä rikki mene jos välillä korotat ääntäsi. Itselleenkin siitä saa huonon olon joten kannattaisi alkaa ehkä muuttamaan asennoitumista?

 

[SporttisMama]

[QUOTE="ALOITTAJA";23743852]No ei täällä sentään mitään fyysistä kuritusta käytetä! Huh.

Niin jos lapselle on sanottu about 100 kertaa että pienemmän sisaren edestä ei paiskasta ovea kiinni (voi jäädä sormet väliin), ei tönitä tmv. Niin miten sitä pitäisi sitten suhtautua siihen. Ei komentaa ja antaa asian olla vai oikeasti vähän ärähtää ja sitten kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei...????

Komentamisessa on kyse juuri sellaisesta, mitä ei saa tehdä. Siitä että ei oikeasti kiusata toista. Vai pitääkö tämä sitten sallia. Trauman olen siis jo varmaan aiheuttanut, joten antaa olla komennuksen ja eläköönsä kuin pellossa sitten.[/QUOTE]

No eihän asia nyt noin mustavalkoinen ole. Jos olet sanonut sata kertaa eikö se ole merkki siitä ettei sanomasi mene tuollaisenaan perille? Jotain muutosta siis täytyy tehdä koska lapsesi on alkanut jo suodattamaan komenteluasi ihan selvästi. Jos kyse on pojasta niin usko pois, sitten kun hän on teini, hän on mestari valikoivassa kuulossa

 

[?]

Kysyisinkin nyt. Miten opettaa itselleen paremmat hermot? Voiko jostain "hakea apua", kun menee vanhemmalla yli lyönniksi huutaminen yms tilanteet?

 

[SporttisMama]

[QUOTE="Nea";23743945]Minusta vanhempien pitäisi yrittää oppia pois huutamisesta, sillä se ei oikeastaan ole kovin tehokasta "kurinpitoa" ja luo levotonta ilmapiiriä, mahdollisesti turvattomuuttakin lapsessa. Saman asian voi sanoa päättäväisesti ja rauhallisesti ääntään korottamatta. Jos uhmaikäinen lapsi ei esim. tule kutsusta pukeutumaan vaikka varmasti kuulee, niin tuskin hän huutamallakaan tulee. Täytyy vaan mennä ja noutaa lapsi. Lapsella on turvallisempi olo, jos vanhempi ei mene aivan tolaltaan hänen tempuistaan, vaan jatkaa määrätietoisesti ja rauhallisesti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.[/QUOTE]

Olipa fiksu kirjoitus! Täysin samaa mieltä!

 

[Jehnny Tightlips]

Kysyisinkin nyt. Miten opettaa itselleen paremmat hermot? Voiko jostain "hakea apua", kun menee vanhemmalla yli lyönniksi huutaminen yms tilanteet?

Kotikonstina voi kokeilla vaikka hyräillä jotain. Omaan omituiseen huumorintajuun sopii parhaiten joku Eppujen Hipit rautaa, jossa jo vähän vanhempien lasten äiti valittelee maailman pilalle menoa. Sitten sitä huomaa, ettei se nyt ehkä niin pilalla olekaan, vaikka joku kenkkuaa.

 

[SporttisMama]

Kysyisinkin nyt. Miten opettaa itselleen paremmat hermot? Voiko jostain "hakea apua", kun menee vanhemmalla yli lyönniksi huutaminen yms tilanteet?

No vanhemman pitää ensin tiedostaa että hänellä on ongelma. Sitten ihan perusjutut kuntoon; tarpeeksi unta, ulkoilua ja myös omia harrastuksia/rentoutumistapoja. Päivän aikana pitää pitää huoli siitä ettei verensokeri laske liian alas, siis säännölliset ruokailuvälit. Vähän samat jutut kuin ehkäisisi lapsen raivareita. Sitten jos edelleen hermo menee heti, olisi ehkä hyvä käydä juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa, esim perheneuvolassa. Ei se raivoaminen tee hyvää kenellekään, ei lapselle kuin sille raivoajallekaan. Myös seinänaapurit saattavat olla aika kypsänä jos elämä on pelkkää huutoa.

 

[Oisku]

Kyllä mä korotan ääntäni tarvittaessa, välillä useemman kerran päivässä. Mä olen aina ollut helposti tulistuva ja olen edelleen. Se on semmonen luonteenpiirre kun toisilla on lehmänhermot. Joten kun toi 3-v oikein vetää tiukille niin kyllä vaan desibelit nousee. : /

itse olen ratkaissut asian niin että ekan kerran sanon nätisti, toisen kerran tiukasti ja sen jälkeen en enää sano. Eli sitten mennään jäähylle tai kannan autoon tms, riippuen nyt vähän tilanteesta. Silloin on helpompi pitää hermot hallinnassa kun on selkeä "suunnitelma" miten toimii.