olenko ihan kamala äiti? ; ( mikä mua vaivaa?

[piiiiip]

Olen vasta synnyttänyt äiti, ja olen nykyään tulipalo herkkä saamaan raivareita esikoiselle jos kaikki ei onnistu eikä usko. Nytkim päiväkotiin lähtiessä sanoin monta kertaa että pue mutta kun ei niin huudot ja väkisinpukemiset oli eessä.

Tuntuu niin kamalalta aina jälkeenpäin. Ja harmittaa ja kaduttaa ku huudan. Lisäksi kielenkäyttöni ihan kauheaa, kiroilen huomaamatta oon vaan hermona kokoajan vaikka ihanat lapset ja ihana mies. Vauvastakin olen niin onnellinen!

 

[Ken guru]

Synnytyksen jälkeen mulla ainakin on hormonit vähän sekaisin vielä, ja hermot kireällä.

 

[piiiiiip]

Musta vaan tuntuu niin pahalta esikoisen puolesta :'( en haluais huutaa.

 

[Myös]

Mulla oli ihan sama tilanne ja on osittain vieläkin, vaikka vauva on jo 10kk! En tiedä, mikä auttaisi!

 

[piiiiiip]

Jääköhän esikolle jotai traumoja? Välillä tuntuu et tulee kovakouranenki oltua ku hermot menee. Just ku pukee tms

 

[Just tuon takia]

Liikaa olen nähnyt sitä, miten yhtäkkiä siitä pienestä esikoisesta pitäis yhdessä yössä muuttua omatoiminen, hiljainen huomaamaton ISO pieni lapsi joka vaan ei vahingossakaan ois enää mammalle vaivaksi kun mammalla on uusi vauva.
Ihan varmasti jää jonkinlaisia traumoja päivittäisestä huutamisesta ja kovakouraisuudesta, mieti nyt itekin.

 

[piiiiip]

Eskari ikäinen ja ei joka aamu tälläistä. Mut oikeassa oot, pakko yrittää hilli itseä. Eikä esikosta vaivaa, paljo syleilen ja halittelen kuitenki

 

[piiiiiip]

Ja pyydän kyl aina anteeksi käytöstäni mut silti tietty jää pahamieli

 

[Ken guru]

Pyydäpä perhetyöntekijää neuvolan kautta avuksesi. Kyllä se siitä varmasti helpottaa kun vauva kasvaa.

Yritä ulkoistaa itsesi isomman raivareista, ettet mene niihin itse mukaan (niin, helppo sanoa), ja yritä ajatella että isompi varmasti reagoi vauvaan negatiivisesti koska se vie häneltä tilaa vanhempien suhteen.

Ja pyydä eskaria aloittamaan pukeminen reilusti ajoissa, ettei teille tule kiireitä.

 

[piiiiip]

ei meillä siis kokoajan tälläistä ole, joskus vain, mutta harmittaa kun ei tarvis olla koskaan yleensä meillä päivisin tosi kivaa ja yhdessä leikitään ja touhutaan ja esikoinenkin tykkää vauvaa hoitaa, eikä koskaan ole sanonut että vauvasta ei tykkäisi. yleensä siis kaikki hyvin ja ihanaa yhdessä mutta joskus kun tuntuu ettei lapsella korvia ollenkaan ja pitää useasti pyytää tekemään jotain niin hermot menee =(

 

[minnee]

Tää kuulostaa vähän lässyttämiseltä, mutta jos sen huutamisen sijaan sanot lapselle, että sua suututtaa. "Mua suututtaa, kun vaan temppuilet etkä usko, että nyt pitää pukea/lähteä/totella jne." Se voi auttaa siihen, ettei tarvi alkaa karjumaan ja kiroilemaan. Tuon ikäinen ymmärtää ja kestää sen, että äitiä suututtaa, kunhan äiti on turvallinen. Tunteita ei tarvi pelätä eikä potea syyllisyyttä siitä, että olet ihminen etkä robotti.

 

[been there, done that]

Hei, sinä olet äitiysLOMALLA, mikä ihmeen kiire sinulla on pukata se esikoinen sinne päiväkotiin?! Rentoudu, syökää valmisruokaa ja hillukaa vaikka yövaatteissa muutama kuukausi. Tehkää jotain kivaa yhdessä silloin kun vauva nukkuu! Älä stressaa! Ja sanon tämän kolmen lapsen kokemuksella, kaikella rakkaudella. Tsemppiä!

 

[Ken guru]

ei meillä siis kokoajan tälläistä ole, joskus vain, mutta harmittaa kun ei tarvis olla koskaan yleensä meillä päivisin tosi kivaa ja yhdessä leikitään ja touhutaan ja esikoinenkin tykkää vauvaa hoitaa, eikä koskaan ole sanonut että vauvasta ei tykkäisi. yleensä siis kaikki hyvin ja ihanaa yhdessä mutta joskus kun tuntuu ettei lapsella korvia ollenkaan ja pitää useasti pyytää tekemään jotain niin hermot menee =(

No, aika monessa perheessä menee joskus hermot lapsiin...tuo nyt ei kuulostanut mitenkään pahalta.

 

[Ken guru]

Hei, sinä olet äitiysLOMALLA, mikä ihmeen kiire sinulla on pukata se esikoinen sinne päiväkotiin?! Rentoudu, syökää valmisruokaa ja hillukaa vaikka yövaatteissa muutama kuukausi. Tehkää jotain kivaa yhdessä silloin kun vauva nukkuu! Älä stressaa! Ja sanon tämän kolmen lapsen kokemuksella, kaikella rakkaudella. Tsemppiä!

Eikös lapsi ollut eskarissa?

 

[yksi äiti]

Kaikilla menee hermot joskus ja minusta tuntuu, että eskarilaisilla on sellainen ikä, että kokeilevat enemmän vanhempien hermoja. Meidän eskari hakkaa kantapäitä lattiaan, kun joku asia ei mene mielen mukaan ja voi että mua sieppaa tuo tapa. Olenpa tainnut siitä joskus jotain sanoakin, krr...

 

[ikkkk]

Minä taas koen, että miksi olen taas tullut niin ärtyiselle mielelle, kun vauva on lähtenyt todenteolla liikkelle ja mielellään - tietenkin - haluaa tonkia ja penkoa paikkoja? Mielessäni sitten kiristelen hampaita, että joko taas olet siellä tai tuolla jotain "kiellettyä" tekemässä. Oikein harmittaa, kun pitäisi nauttia vauvasta ja sitten olen kuitenkin taas näin äksähtävällä päällä . Tosin pyrin kyllä olemaan vauvalle hyväntuulinen.

Tätä samaa se oli aikanaan ekankin kanssa. Ja jotenkin mielialani parani vasta sitten, kun hän oli jo yli 2v.

 

[Ken guru]

Minä taas koen, että miksi olen taas tullut niin ärtyiselle mielelle, kun vauva on lähtenyt todenteolla liikkelle ja mielellään - tietenkin - haluaa tonkia ja penkoa paikkoja? Mielessäni sitten kiristelen hampaita, että joko taas olet siellä tai tuolla jotain "kiellettyä" tekemässä. Oikein harmittaa, kun pitäisi nauttia vauvasta ja sitten olen kuitenkin taas näin äksähtävällä päällä . Tosin pyrin kyllä olemaan vauvalle hyväntuulinen.

Tätä samaa se oli aikanaan ekankin kanssa. Ja jotenkin mielialani parani vasta sitten, kun hän oli jo yli 2v.

Mä vastaan nyt tuhannenen kerran tähän ketjuun, yritän tän jälkeen antaa muillekin tilaa.

Mutta mun mielestä lapset onkin enimmäkseen aika raskaita alle 1,5 vuotiaina. Jatkuvasti juokset perässä tai hikoilet nostamisen ja kantamisen kanssa, lisäksi tulee pukeminen ja kaiken puolinen 100% avustettavuus.