Olenko kohtuuton miestäni kohtaan?

[Pinja]

hei
Meillä on noin 6 viikon ikäinen mitä ihanin vauveli...
Olen kotona häntä hoitamassa, siis kotiäitinä. Mies tekee pitkää päivää samaten, mutta siis duunissa. Hän pelaa futista joka keskiviikko ilta (koko illan) ja ilmoittelee aina kun on menossa ulos iltaisin, ei kauheen usein, mutta kuitenkin. Nyt en pahemmin nukkunut kun vauva itki ja piti taas hereillä ja sain just kuulla että mieheni menee ulos illalla... tuli paha mieli, ja se johti riitaan... olen kuulemma kohtuuton ynnä muuta herjaa....aivan kauheeta huutoa ja kieltä (

Onko teillä muilla siis aivan OK että mies menee koska haluaa vaan, vaikka oisitte kuinka lopussa? Olenko kohtuuton ja täysin kamala tapaus? (

 

[Höpöt]

Et tietenkään ole kohtuuton. Yhteinen lapsi se on. Jos hoitovastuu on sinulla 24/7 on se vähän liikaa. En ymmärrä, mikä oikeus miehillä on mennä ulos, jos kotona tilanne ei sitä salli. Sinun väsymyksesi on hoidettava ensin pois, sitten vasta mies ulkoilemaan. Voimia!

 

[mopsis]

Olin niin väsynyt silloin, kun vauvani oli 6 viikkoinen, etten tuosta ajasta paljoa edes muista. Mieheni hoiti ensimmäiset kuukaudet työnsä, mutta muuten pysyi kotona. Hän tajusi tilanteen ja ymmärsi, ettei sitä loputtomiin kestä.

Et missään nimessä ole kohtuuton. Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään. Voimia myös täältä.

 

[Kr 76]

No et ole kohtuuton.Pitikö miehesi isyysvapaata ollenkaan ? Vauvanne on vielä niin pieni että kyllä luulisi nyt miehen pystyvän kotona olemaan pari viikkoa. Ja varsinkin jos tarve on. Ei se tarkoita että nainen saa vauvan että hän hoitaa sen kokonaan yksin, vaan yhdessä ne lapset tulisi hoitaa. Ja luulisi että jos nätisti pyydät ymmärrystä, ja selität niin ymmärtäisi. Miehillä tuntuu aina menevän maltti ja tulevat kuuroiksi jos nalkuttaa. Tsemppiä, minulla oli samoja ongelmia. Mies luuli että minä teen kaiken. Kerran sitten yritin järkevästi kysellä häneltä asiasta ja sanoikin että hänen mielestään nainen hoitaa lapsen! Kerroin että odotan kyllä hänen osallistuvan tähän ja on sitten vaihtelevalla menestyksellä niin tehnytkin. Yritän ajatella posiitiivisesti että pienestä se .... No nyt poika kohta 8 kk ja pikkuhiljaa mies alkaa lämmetä ja tykkää kyllä kovasti mutta ei osaa itse ´hoitaa´ pelkää ehkä tekevänsä jotain väärin. Senkin takia tärkeää että mies alusta asti mukana vauvan hoidossa. Välillä olin kateellinen kavereille joiden miehet tuntuivat olevan 100% mukana lapsen hoidossa. Mutta niin meitä on joka lähtöön ja itse sen isän valitsin ( oli tosin pieni yllätys 10 v jälkeenkin tämä ettei niin innolla sittenkään mukana vaikka oltiin lapsesta puhuttu paljon ).

 

[pompom]

Pidä puolesi Pinja! Vauvan hoito on työtä siinä missä miehesikin työ, ja tottakai olet väsynyt oman työpäiväsi jälkeen ja haluaisit että miehesi tulee kotiin. Meillä pian 8 viikkoinen vauva ja välillä olen iltaisin niin väsynyt että näköä haittaa. Meillä on sovittu niin että mies tulee töistä aina kotiin, toki on käynyt muutaman kerran ulkona poikien kanssa vauvan syntymän jälkeen, mutta asiasta on keskusteltu etukäteen.

Monesti tuntuu että miehet eivät ihan käsitä että kuinka raskasta vauvan hoito on kokopäivätyönä. Itse olen sitä mieltä että minä hoidan vauvan päivällä ja illalla ja viikonloppuisin hoidetaan yhdessä. Sitä mieltä on onneksi myös mieheni, vaikka joskus tuntuu että minä silti hoidan vauvaa enemmän. Toisaalta imetys aiheuttaa tietenkin epätasa-arvon siihen vanhemmuuteen koska useimmitenhän pieni vauva itkee kun sillä on nälkä, jolloin vaan äiti voi auttaa.

Mielestäni asioista kannnattaa jutella perusteellisesti ja yrittää olla syyllistämättä miestä ja 'nalkuttamatta', koska se ei johda oikein mihinkään. Mutta toki äidillä on oikeus vapaa-aikaan siinä missä isälläkin!!!

 

[määh]

et ole yhtään kohtuuton! miehesi pitäisi ymmärtää olla kotona kun on pieni vauvakin, yhdessä olette sen saaneet. mies voi mennä rientoihinsa sitten myöhemmin kun vauva on isompi ja ei vaadi niin paljoa kaikkea. olen itsekkin mieheni kanssa vähän ottanut yhteen menojen ja pienen vauvan hoidon suhteen mutta olen saanut hänet ymmärtämään ettei hän voi vaan mennä yhtämittaa. puhu hänen kanssa ja selitä faktat ja koita saada ymmärtämään oma puolesi asiassa. juu älä syyllistä mutta puhu järjellä, niin että mieskin ymmärtää

 

[Meiju]

Et ole kohtuuton. Miehesi ei vain vielä käsitä millainen vastuu lapsen tulo tuo. Perheessä on kaksi aikuista ja toisen vähintään pitää jaksaa tiukatkin paikat. Jos sinä et nyt jaksa, miehesi jaksaa.

Minua ihmetyttää, miksi miesten tai äitien pitää päästä "ulos" niin pian vauvan syntymän jälkeen. Vauva on niin hetken pieni, etten malta siitä ajasta hukata mihinkään turhaan poissaoloon. (etenkin kun krapula päivä vielä lasketaan poissaoloksi) Kun vanhin lapsistani on murrosiässä alkaa olla näkökulma jo toinen ; ) ja ny jo uskon että todellakin ravintoloissa voi pörrätä vielä 50 vuotta kun lapset on jo isompia, jos vaan haluaa.

 

[pompom]

Sama täällä, minäkään en oikein ymmärrä miksi sinne baareihin on päästävä pörräämään vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen vasta... Kyllä minun mielestäni on silloin ihanaa olla vaan kotona ja nautiskella perhe-elämästä. Tai eihän sitä neljän seinän sisällä tarvitse istua, voihan sitä perheenkin kanssa lähteä liikkeelle.

Ehkä naisille se on niin paljon konkreettisempaa alussa se vauvassa kiinniolo tuon imetyksen takia. Tai vaikka ei imettäisikään niin onhan se äidin ja lapsen suhde valmiiksi jo läheisempi kun äiti on lastaan kantanut 9 kuukautta vatsassaan. Mutta kyllä isä on aivan yhtä tärkeä lapselle sitten myöhemmin, ja tärkeää on mielestäni luoda hyvä ja luottamuksellinen suhde lapseen heti alusta alkaen! Se ei onnistu niin hyvin jos mies on ikäänkuin vain joku kakkoshoitaja lapselle vapaa-aikanakin.

Tärkeä asia on tietysti myös äidin jaksaminen. Siitä on pidettävä huolta koska vauvan hoito on todella rankkaa kun omat tarpeet jäävät taka-alalle: itse huomaan välillä että en ole esim ehtinyt syödä kunnolla koko päivänä!

 

[jonna_85]

"mutta ei osaa itse ´hoitaa´ pelkää ehkä tekevänsä jotain väärin. Senkin takia tärkeää että mies alusta asti mukana vauvan hoidossa."

näin juuri. Odotamme esikoista mieheni kanssa, ja kaikki on uutta ja paljon on opeteltavaa, minulla kuin myös miehellä. Sen takia mieheni itse sanoi että haluaa alusta asti olla mukana lapsen hoidossa ja opppimassa, sekä tasavertaisena vanhempana. Ja näin sen pitäisi olla minun mielestäni. En ymmärrä äitejä, jotka eivät uskalla jättää lapsiansa lasten isän kanssa yksin. Eivät muka pärjää tai osaa hoitaa oikein. Jos alusta asti ollaan mukana nii eiköhän se onnistu jokaiselta ukolta. Kaksistaan niistä ollaan vastuussa yhdessähän ne on tehtykkin..

 

[sasha]

sain miehelleni puhuttua samaisesta asiasta ja aika alusta lähtien minulla on ollut lauantai täysin vapaapäivä. imettäessä oli niin,että aamulla imetin ja annoin miehelle,joka hoiti muut toimet, minä sain jatkaa unia. eli silloin imetin vaan ja kaikki muut toimet teki isä. nyt kun lapsi on jo vanhempi, niin isä hoitaa kokonaan päivän pyllypesut, syöttämiset ym. minä saan puuhata omiani, siivota,jos haluan. ruuan kyllä laitan.
no tää järjestely on ollut aivan mahtavaa ja on isäkin saanut tutustua lapseensa heti alusta pitäen ja kasvattaa luottamusta lapseensa.
vastaavasti isällä on sitten sunnuntai vapaapäivä, ja yleensä kuitenkin silloinkin leikkii ja oleskelee lapsensa kanssa, minä vaan hoidan nää "likaisemmat" hommat.
arki-illat hoidetaan sitten yhdessä, jos mulla on ollut rankkapäivä,känkkäränkän kanssa, isä hoitaa kokonaan illan ja minä saan otta hieman rennommin.
tässä vaan yksi järjestely esimerkki.
menoista sovitaan etukäteen ja jos tulee äkkinäisiä menoja,miteitään kyllä tarkkaan. alkuun miehenikin meni ja harrasti arki-iltaisin,mutta puhuttuani asiasta vähensi niitä.