olenko läheisriippuvainen

[Yks surullinen]

Isäni joi, kun olin pieni lapsi. Hän lopetti sitten kun meinasi kuolla. Sen jälkeen hän ei voinut juoda yhtäkään olutpulloa. Siitähän se juominen olisi alkanut uudelleen. Pääasiassa lapsuuteni on ollut onnellinen. Tunteita ei kyllä hirveästi näytetty, vanhemmat tekivät paljon töitä. Siskoni alkoi voida huonosti murrosiässä. Humalapäissään hän teki kaikenlaista. Minun piti pitää huolta hänestä. Pahimmat tilanteet olivat, kun hän viilteli ranteitaan peilinpalasella ja 18-vuotiaana meinasi lähteä ajamaan autolla päissään, mutta minä piilotin avaimet. Sisko rauhottui kun aikuistui.

Mielestäni minulla oli hyvä parisuhde. Rakastimme toisiamme, perustimme perheen. Olimme monta vuotta onnellisia. Sitten sain uuden työpaikan, joka vei paljon aikaani. Yritin silti hoitaa mahdollisimman paljon kaikenlaisia perheen käytännön asioita, niin kuin ennenkin. Kyllä mieskin huolehti lapsista.

Nyt parisuhteessa on todella vaikeaa. Mieheni petti minua. Hän itki... ei halua menettää minua, ei ymmärrä mitä on mennyt tekemään.. Minun olisi pitänyt heti pakata kassit ja ottaa lapset mukaan ja lähteä heti kun se valkeni minulle. Mutta en voinut. Olin shokissa. Menin silti töihin vaikka en muista siitä ajasta mitään. Kriisin aikana tunsin olevani hirveän ruma ja epäonnistunut, vaikka en ole. Rakensin muurin sydämeni ympärille. Jatkoimme yhteistä polkua, vaikka se repii minua hajalle. Jättääkää en voi, kun en voi kuvitella elämää ilman miestäni. Tajuan että yritän miellyttää miestäni ja ajattelen epäterveesti. Rakastan häntä silti, vaikka hän satutti minua pahasti.

Tiedän että toipumiseen voi mennä pitkään, tapahtuneesta on alle vuosi. Mutta rupesin kelaamaan taaksepäin elämääni, että onko minulla aina ollut sellaisia oireita niinkuin läheisriippuvaisilla... Ja miten niistä pääsee eroon? Olemme käyneet muutaman kerran parisuhdeterapiassa, mutta ei siitä kovin paljon ole ollut hyötyä.

 

[minäkin l-riippuvainen]

"Tiedän että toipumiseen voi mennä pitkään, tapahtuneesta on alle vuosi. Mutta rupesin kelaamaan taaksepäin elämääni, että onko minulla aina ollut sellaisia oireita niinkuin läheisriippuvaisilla... Ja miten niistä pääsee eroon? Olemme käyneet muutaman kerran parisuhdeterapiassa, mutta ei siitä kovin paljon ole ollut hyötyä."

Olen hölissyt Elleissä läheisriippuvuudesta hyvin monessa viestiketjussa.
Voit lukea Hae-toiminolla vanhoja ketjuja. Samat asiat niissä aina nousevat esille.

Jos haluat miettiä isäsi vaikutusta elämääsi, Al-Anon ohjelmasta on apua.
Ryhmiä löytyy myös alkoholistien aikuisille lapsille.

Netissäkin voi jutella suljetussa virtuaaliryhmässä.

Läheisriippuvuutta on niin monenlaista. Napanuoraa tuskin koskaan voi täysin katkaista lapsiinsa. Puolisoonkin jää kiinni, vaikka suhde katkeaa. En minä ainakaan ole exästäni eroon päässyt.

Siteeraan tänään netistä lukemaani. Jutussa haastateltiin avioeroavaa julkkua. Hän sanoi ettei tärkeää ole olla rakastettu vaan rakastaa.

Minä ainakin aion rakastaa koko sydämestäni. Kohde voi olla vaikka koko avaruudessa kelluva Tellus. Siinä sitä onkin työmaata, kun jotkut eivät välitä maapallon hyvinvoinnista tuon taivaallista.

Voit helpottaa oloasi soittamalla kriisipalveluun. Minua ainakin kovasti helpotti puhelu puhelimessa kauan aikaa sitten.

Nettikirjoittelu on myös hyvä apu. Kannattaa myös kirjoitella ajatuksiaan ruutuvihkoon. Niitä on sitten mukava lueskella vuosien päästä. Ainakin minä olen kovasti ihastunut ajatuksiini, jotka kirjoitin vuosien saatossa Avoimeen kirjaan.

Joskus luen juttujani näillä Ellien sivuilla ja jotkut Ellit nostavat vanhoja ketjuja.

Eräs ketju on erittäin suosittu. Kuulema tuosta aiheesta ei ole keskustelupalstoja missään ammattiauttajienkaan sivuilla.

Suomi on pieni maa ja resulssit ovat olemattomat. Eipä ihme, että Dr. Phil on niin suosittu ohjelma telkussa.

Tuolla miehelläkin on kuulema nykyään vaikeaa liitossaan.
Suutarin lapsillakaan ei aina ole kenkiä.

Hymyä huuleen ap. Läheisriippuvuutta voi sairastaa myös netissä.
Minä olen jo vuosia yrittänyt päätä nettikoulusta eroon huonolla menestyksellä.

Nyt jatkan töitä. Kiitos seurasta.