Olenko mä kauhea äiti?

["vieras"]

Kun alan hermostua tohon, että 20 v poikani asuskelee yhä vaan kotona. Ei halua opiskella mitään.
Sitä kiinnostaa vaan raksahommat. Oli töissä viime kesänä yhdellä työnantajalla, joka lupasi sille vakituista työtäkin, koska tekee hommansa hyvin.
Poika ei vaan ole päässyt vielä töihin, kun sillä murtui jalka.

Nyt meillä on sitten asustanut pojan tyttökaverikin, kesäkuusta lähtien. Ja sekin on työtön.
Eli, ne nukkuvat noin kello kahteen. Sitten vääntäytyvät ylös.
Noi ovat kyllä tosi kivoja muuten. Kuskaavat pienempää poikaani jalkapalloharkoissa, laittavat ruokaakin.

Mutta, olenko kamala äiti jos sanon pojalleni, että sitten kun hän saa vakituisen työpaikan niin haluaisin, että hän katselee itselleen oman kämpän?

 

[ieras]

Eiköhän se poika ole lähdössä ihan itsekin, kun on kerran työtäkin luvassa. Miksi siis koet, että sinun ptää ottaa asia puheeksi?

 

[Hoomoilanen]

Et ole kauhea äiti. Sitä ihmettelen, miksi tyttöystäväkin asuu teillä? Tai siis, jos siitä teille ei ole haittaa, niin tietysti asia on ok, mutta jos se teitä häiritsee, kannattaisi siitä mielestäni puhua pojan kanssa.

 

[isoäiti mölykylästä]

eiköhän nuo lähde ihan käskemättä kun aika tulee. kun on työ ja tyttöystävä, tuskin haluaa venyä vanhempien silmien alla loppuikäänsä

 

["jep"]

Olet. Eikös tuon ikäistä pitäisi vielä imettääkin?

eikun. Minusta on selvää, että ei-opiskeleva, kokopäivätöissä (pl. kesätyöt) käyvä täysi-ikäinen voi vähän maksaa ylöspidostaan kotiin. Asian voisi varmaan ottaa puheeksi hyvässä hengessä - "nyt kun olet menossa vakitöihin, olette varmaan katselemassa omaa kämppää. Minusta olisi kohtuullista, että siihen asti osallistuisit asumis- ja ruokakuluihin pienellä summalla, vaikkapa XXX eurolla".

Veli maksoi joitain vuosia sitten noin 150 euroa vanhemmilleni kuussa. Ei olisi ollut rahallista pakkoa ottaa, mutta oli eräänlainen "itsenäistämisaskel" enemmänkin se. Eikä veli nurissut, koki sen itsekin reiluna.