Olenko mä teidän mielestä epätoivoinen?

[vaikeeta, on on.]

Olen ollut sinkkuna vuosia. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat kauheita. Olin silloin läheisriippuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä, alistuva, typerä nainen.

Nuo haavat on parsittu, luulen. Olen vahva, enkä enää kaipaa itsetunnon pönkitystä miehiltä.

Pitkään kaipasin rakkautta, etsin, olin etsimättä. Kunnes luovutin. Hyväksyin ajatuksen että ei tule ketään. Että olen loppuelämäni yksin, ilman rakkautta.

Olen kasvanut henkisesti, tiedän jo tarkkaan mitä en halua. Tiedän, millaista miestä en ikinä enää elämääni huoli. Kai voisi sitten sanoa että rima on korkealla.

Nyt minuun osoittaa mielenkiintoaan eräs mies. Hauska, mukava, huumorintajuinen, leppoisa. Mutta ulkonäöllisesti niin kaukana komeasta tai edes söpöstä miehestä kuin voi vaan olla. Olenko siis epätoivoinen, jos annan miehelle mahdollisuuden siitäkin huolimatta, ettei hänen ulkonäkönsä suuremmin miellytä minua? Onko tää vaan sitä, että mukava mies on kiinnostunut, ehkä, ja mä oon heti valmis ja avoin kaikelle? Epätoivoa? En halua olla epätoivoinen, en enää ikinä. Olin sitä ihan tarpeekseni nuorempana.

Tekeekö minusta epätoivoisen se, jos annan mahdollisuuden "ihan mukavalle" miehelle, joka ei kuitenkaan täysin vastaa unelmieni kumppania?

 

[mie]

Olen ollut sinkkuna vuosia. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat kauheita. Olin silloin läheisriippuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä, alistuva, typerä nainen.

Nuo haavat on parsittu, luulen. Olen vahva, enkä enää kaipaa itsetunnon pönkitystä miehiltä.

Pitkään kaipasin rakkautta, etsin, olin etsimättä. Kunnes luovutin. Hyväksyin ajatuksen että ei tule ketään. Että olen loppuelämäni yksin, ilman rakkautta.

Olen kasvanut henkisesti, tiedän jo tarkkaan mitä en halua. Tiedän, millaista miestä en ikinä enää elämääni huoli. Kai voisi sitten sanoa että rima on korkealla.

Nyt minuun osoittaa mielenkiintoaan eräs mies. Hauska, mukava, huumorintajuinen, leppoisa. Mutta ulkonäöllisesti niin kaukana komeasta tai edes söpöstä miehestä kuin voi vaan olla. Olenko siis epätoivoinen, jos annan miehelle mahdollisuuden siitäkin huolimatta, ettei hänen ulkonäkönsä suuremmin miellytä minua? Onko tää vaan sitä, että mukava mies on kiinnostunut, ehkä, ja mä oon heti valmis ja avoin kaikelle? Epätoivoa? En halua olla epätoivoinen, en enää ikinä. Olin sitä ihan tarpeekseni nuorempana.

Tekeekö minusta epätoivoisen se, jos annan mahdollisuuden "ihan mukavalle" miehelle, joka ei kuitenkaan täysin vastaa unelmieni kumppania?

et todellakaan ole epätoivoinen, vaan oikealla tiellä, ulkonäöllä ei ole niin merkitystä jos muut asiat ovat kunnossa. tsemppiä rakkauteen!

 

[d]

hei kumman haluat komean vai edellä kuvatun miehen. Komiakin muuttaa ulkonäköä ja mukava on aina mukava. olen iloinen puolestasi.

 

[vieras]

Oli se mies mikä adonis tahansa, niin hetken kuluttua et sitä enää näe. Sama juttu toistepäin. Tämän olen omasta kokemuksesta huomannut, sillä olen seurustellut sekä "huippukomean" kanssa että hyvinkin "mitättömän" näköisen kanssa. Oma katse tottuu toiseen väkisinkin sekä hyvässä että huonossa mielessä.

 

[ap]

Kiitos kommenteistanne.
Mistähän se siten johtuu, että mä pelkään olevani epätoivoinen jos annan mahdollisuuden.. tosin en ole edes varma, onko tuo mies kiinnostunut minusta missään mielessä, kunhan mietin ja epäilen..

 

[Ford Prefect]

Kyllä se sisin on, mitä pitemmän päälle tarvitsee =)

Tietty riippuu, kuinka pinnallinen ite on.

 

[vieras]

Kiitos kommenteistanne.
Mistähän se siten johtuu, että mä pelkään olevani epätoivoinen jos annan mahdollisuuden.. tosin en ole edes varma, onko tuo mies kiinnostunut minusta missään mielessä, kunhan mietin ja epäilen..

enemmänkin taidat ajatella sitä mitä muut ajattelee sinusta, että pitääkö muut sua epätoivoisena. mulla oli itellä aika lailla vastaava tilanne n vuosi sitten, annoin mahdollisuuden ja päivääkään en ole katunut, mieheni kaltaisia helmiä on harvassa, oli oikeastaan mun tuuria, että oli vielä vapaana

 

[ap]

Kyllä se sisin on, mitä pitemmän päälle tarvitsee =)

Tietty riippuu, kuinka pinnallinen ite on.

En koe olevani ollenkaan pinnallinen, enkä itsekään pinnallista miestä elämääni haluaisi.

 

[ap]

Kiitos kommenteistanne.
Mistähän se siten johtuu, että mä pelkään olevani epätoivoinen jos annan mahdollisuuden.. tosin en ole edes varma, onko tuo mies kiinnostunut minusta missään mielessä, kunhan mietin ja epäilen..

enemmänkin taidat ajatella sitä mitä muut ajattelee sinusta, että pitääkö muut sua epätoivoisena. mulla oli itellä aika lailla vastaava tilanne n vuosi sitten, annoin mahdollisuuden ja päivääkään en ole katunut, mieheni kaltaisia helmiä on harvassa, oli oikeastaan mun tuuria, että oli vielä vapaana

Hei, sulla on tosi hyvä pointti. En tullut ajatelleeksikaan, mutta näinhän se varmastikin menee.
Eli sittenkin mulla on edelleen huono itsetunto? Voi ei..

 

[vieras]

Kiitos kommenteistanne.
Mistähän se siten johtuu, että mä pelkään olevani epätoivoinen jos annan mahdollisuuden.. tosin en ole edes varma, onko tuo mies kiinnostunut minusta missään mielessä, kunhan mietin ja epäilen..

enemmänkin taidat ajatella sitä mitä muut ajattelee sinusta, että pitääkö muut sua epätoivoisena. mulla oli itellä aika lailla vastaava tilanne n vuosi sitten, annoin mahdollisuuden ja päivääkään en ole katunut, mieheni kaltaisia helmiä on harvassa, oli oikeastaan mun tuuria, että oli vielä vapaana

Hei, sulla on tosi hyvä pointti. En tullut ajatelleeksikaan, mutta näinhän se varmastikin menee.
Eli sittenkin mulla on edelleen huono itsetunto? Voi ei..

älä välitä siitä mitä muut ajattelee, ystävillesi ja perheellesi on tärkeintä se, että SINÄ voit hyvin ja olet onnellinen, oli miehesi komistus tai ei

 

[Unelma Sirpaleena]

-

 

[Saraldo]

Jos voit miehen ulkonäöstä huolimatta kuvitella rakastelevasi hänen kanssaan, niin siinä tapauksessa anna mennä. Mutta jos mies on mukava ja ihana ja herttainen ja huumorintajuinen, muttet voisi kuvitellakaan edes suutelevasi häntä, niin unohda mies.

 

[Ford Prefect]

Kyllä se sisin on, mitä pitemmän päälle tarvitsee =)

Tietty riippuu, kuinka pinnallinen ite on.

En koe olevani ollenkaan pinnallinen, enkä itsekään pinnallista miestä elämääni haluaisi.

No hyvä. Ite tunnen yhden toooosi mukavan, perhekeskeisen, lapsirakkaan, huumorintajuisen, hyvätuoloisen sinkkumiehen (lapsen kummi)

Mutta ulkonäöltään ei oo mikään erityinen, esim no Kari Salmelaisen nuorempi versio tai vaikka öh äh no vastaava siis ei oikeasti sen näköinen, mutta tajuatte pointin :/ :xmas:

 

[vieras]

Olen ollut sinkkuna vuosia. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat kauheita. Olin silloin läheisriippuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä, alistuva, typerä nainen.

Nuo haavat on parsittu, luulen. Olen vahva, enkä enää kaipaa itsetunnon pönkitystä miehiltä.

Pitkään kaipasin rakkautta, etsin, olin etsimättä. Kunnes luovutin. Hyväksyin ajatuksen että ei tule ketään. Että olen loppuelämäni yksin, ilman rakkautta.

Olen kasvanut henkisesti, tiedän jo tarkkaan mitä en halua. Tiedän, millaista miestä en ikinä enää elämääni huoli. Kai voisi sitten sanoa että rima on korkealla.

Nyt minuun osoittaa mielenkiintoaan eräs mies. Hauska, mukava, huumorintajuinen, leppoisa. Mutta ulkonäöllisesti niin kaukana komeasta tai edes söpöstä miehestä kuin voi vaan olla/. Olenko siis epätoivoinen, jos annan miehelle mahdollisuuden siitäkin huolimatta, ettei hänen ulkonäkönsä suuremmin miellytä minua? Onko tää vaan sitä, että mukava mies on kiinnostunut, ehkä, ja mä oon heti valmis ja avoin kaikelle? Epätoivoa? En halua olla epätoivoinen, en enää ikinä. Olin sitä ihan tarpeekseni nuorempana.

Tekeekö minusta epätoivoisen se, jos annan mahdollisuuden "ihan mukavalle" miehelle, joka ei kuitenkaan täysin vastaa unelmieni kumppania?

Ulkonäkökö on ainoa kriteerisi unelmien kumppanille? Eikö se rakkaus ole tärkeintä?

 

[ap]

Olen ollut sinkkuna vuosia. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat kauheita. Olin silloin läheisriippuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä, alistuva, typerä nainen.

Nuo haavat on parsittu, luulen. Olen vahva, enkä enää kaipaa itsetunnon pönkitystä miehiltä.

Pitkään kaipasin rakkautta, etsin, olin etsimättä. Kunnes luovutin. Hyväksyin ajatuksen että ei tule ketään. Että olen loppuelämäni yksin, ilman rakkautta.

Olen kasvanut henkisesti, tiedän jo tarkkaan mitä en halua. Tiedän, millaista miestä en ikinä enää elämääni huoli. Kai voisi sitten sanoa että rima on korkealla.

Nyt minuun osoittaa mielenkiintoaan eräs mies. Hauska, mukava, huumorintajuinen, leppoisa. Mutta ulkonäöllisesti niin kaukana komeasta tai edes söpöstä miehestä kuin voi vaan olla/. Olenko siis epätoivoinen, jos annan miehelle mahdollisuuden siitäkin huolimatta, ettei hänen ulkonäkönsä suuremmin miellytä minua? Onko tää vaan sitä, että mukava mies on kiinnostunut, ehkä, ja mä oon heti valmis ja avoin kaikelle? Epätoivoa? En halua olla epätoivoinen, en enää ikinä. Olin sitä ihan tarpeekseni nuorempana.

Tekeekö minusta epätoivoisen se, jos annan mahdollisuuden "ihan mukavalle" miehelle, joka ei kuitenkaan täysin vastaa unelmieni kumppania?

Ulkonäkökö on ainoa kriteerisi unelmien kumppanille? Eikö se rakkaus ole tärkeintä?

Missä kohtaa mä sanon, että ulkonäkö on AINOA kriteeri mun unelmieni miehelle?

Sä luet ja ymmärrät sen, mitä sä haluat lukea ja ymmärtää. Mun unelmieni miehessä ulkonäkö on se pienin juttu, mutta tottakai toivon että se mies olisi söpö ja suloinen. Kukapa ei moista toivoisi?

Se kyseinen mies ei ole komea eikä söpö. Ehkä enemmänkin tavallinen. Mutta ei tumma eikä sulosilmäinen, treenattukroppainen adonis, joka olisi lähes joka naisen unelma. Enemmänkin tavallinen naapurinpojan näköinen, sellainen jota ei kahta kertaa katsoisi ihmisvilinässä.

Ei mitenkään kauhea, mutta ei myöskään sellainen, johon baarissa tms. kiinnittäisin huomioni.

 

[ap]

Kyllä se sisin on, mitä pitemmän päälle tarvitsee =)

Tietty riippuu, kuinka pinnallinen ite on.

En koe olevani ollenkaan pinnallinen, enkä itsekään pinnallista miestä elämääni haluaisi.

No hyvä. Ite tunnen yhden toooosi mukavan, perhekeskeisen, lapsirakkaan, huumorintajuisen, hyvätuoloisen sinkkumiehen (lapsen kummi)

Mutta ulkonäöltään ei oo mikään erityinen, esim no Kari Salmelaisen nuorempi versio tai vaikka öh äh no vastaava siis ei oikeasti sen näköinen, mutta tajuatte pointin :/ :xmas:

Jos sillä on viikset, niin mun on ihan pakko sanoa että ei kiitos. En voi mitään, mutta tuuheat viikset (tai viikset ylipäänsä ilman partaa) on mulle niin totaalinen turn off, etten pahempaa voi kuvitella..

 

[Ford Prefect]

Kyllä se sisin on, mitä pitemmän päälle tarvitsee =)

Tietty riippuu, kuinka pinnallinen ite on.

En koe olevani ollenkaan pinnallinen, enkä itsekään pinnallista miestä elämääni haluaisi.

No hyvä. Ite tunnen yhden toooosi mukavan, perhekeskeisen, lapsirakkaan, huumorintajuisen, hyvätuoloisen sinkkumiehen (lapsen kummi)

Mutta ulkonäöltään ei oo mikään erityinen, esim no Kari Salmelaisen nuorempi versio tai vaikka öh äh no vastaava siis ei oikeasti sen näköinen, mutta tajuatte pointin :/ :xmas:

Jos sillä on viikset, niin mun on ihan pakko sanoa että ei kiitos. En voi mitään, mutta tuuheat viikset (tai viikset ylipäänsä ilman partaa) on mulle niin totaalinen turn off, etten pahempaa voi kuvitella..

No ei oo sentä