K
kaikki vit..ttaa
Vieras
Minulla on päällisin puolin kaikki mukavasti. On ihana koti, mies ja lapset. Aineellisesti ei puutu mitään, sillä on myös työpaikka.
Vuosi sitten työpaikalla esiintyi kiusaamista, jonka seurauksena vetäytyin kuoreeni. Työmotivaationi on täysin nollassa. En kestä nähdä silmissäni sitä työpaikan haahkaa. Lusmuilen aina kun voin. Haluan näin 'kostaa' kiusaajalleni.
Kotona illan menivät talvella TV:tä tuijottaessa. Tein vain pakolliset kotityöt. Onneksi mies tekee ruokaa, muuten lapset ovat saaneet tyytyä einesruokaan. Rakastan lapsiani, mutta pinnani palaa herkästi ja huudan heille. En jaksa kuunnella sitä jatkuvaa riitelyä ja vinkumista.
Yritän harrastaa jotain edes kerran viikossa. Itse harrastus on mukavaa, mutta sinne lähteminen on aina kovin vaikeaa. Tekisi mieli möllöttää vain kotona. Jos saisin valita, niin loikoilisin kaikki päivät lepotuolissa lehtiä lukien.
Masennus ei ole ennen juolahtanut mieleenikään, sillä olen mielestäni loppupeleissä positiivinen ihminen. En anna pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan ajattelen aina asioiden valoisia puolia ja tähyän parempaan tulevaisuuteen. Sukujuhlien jälkeen sairaanhoitaja-tätini kysyin äidiltäni, olenko kenteis masentunut. En tiedä, mistä hän niin päätteli. Ei selitellyt kysymystään tarkemmin.
Olenko mielestänne masentunut vai vain laiska? Mistä tietää, että on masentunut?
Vuosi sitten työpaikalla esiintyi kiusaamista, jonka seurauksena vetäytyin kuoreeni. Työmotivaationi on täysin nollassa. En kestä nähdä silmissäni sitä työpaikan haahkaa. Lusmuilen aina kun voin. Haluan näin 'kostaa' kiusaajalleni.
Kotona illan menivät talvella TV:tä tuijottaessa. Tein vain pakolliset kotityöt. Onneksi mies tekee ruokaa, muuten lapset ovat saaneet tyytyä einesruokaan. Rakastan lapsiani, mutta pinnani palaa herkästi ja huudan heille. En jaksa kuunnella sitä jatkuvaa riitelyä ja vinkumista.
Yritän harrastaa jotain edes kerran viikossa. Itse harrastus on mukavaa, mutta sinne lähteminen on aina kovin vaikeaa. Tekisi mieli möllöttää vain kotona. Jos saisin valita, niin loikoilisin kaikki päivät lepotuolissa lehtiä lukien.
Masennus ei ole ennen juolahtanut mieleenikään, sillä olen mielestäni loppupeleissä positiivinen ihminen. En anna pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan ajattelen aina asioiden valoisia puolia ja tähyän parempaan tulevaisuuteen. Sukujuhlien jälkeen sairaanhoitaja-tätini kysyin äidiltäni, olenko kenteis masentunut. En tiedä, mistä hän niin päätteli. Ei selitellyt kysymystään tarkemmin.
Olenko mielestänne masentunut vai vain laiska? Mistä tietää, että on masentunut?