Olenko mie yliherkkä, vai voisko olla mahdollista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
että kyseessä ois jonkunlainen kiusaamistapaus?

Kyseessä siis tuo meitin esikoinen, 16v.
Hän oli tänään taas koulussa joululoman jälkeen, ja tuli kotiin... kännykkä rikki. Tai ei rikki, mutta akku hukassa.
Selitys oli, että känny tippui bussipysäkillä ja akku vaan katosi.
Kieltää sen, että kukaan / ketkään kiusaisi, mutta mua niin vaivaa, että jos pysäkillä on reilu kymmenkunta oppilasta ja yhdeltä tippuu känny, niin kukaan ei huomaa sitä ja ojenna pojalle... Joka kuulemma sitä siitä etsi.

Mulle tuli vaan mieleen, että ettei ois käynyt niin, että se on tarkoituksella potkittu jonnekin kauemmas / ojaan / tielle... :ashamed: , ellei peräti ois tippunut jonkun tönimisen tai muun seurauksena.

Tai sit se känny on vaan tipahtanut, ja se akku on jäänyt pojalta huomaamatta.
 
Vaikeahan sitä on tietää, ellei lapsi myönnä mitään. Onko hänellä kavereita kouluajan ulkopuolella? Mä varmaan itse yrittäisin mennä salapoliisiksi vähän kauemmaksi seuraamaan esim. sitä bussin odotusta pysäkillä, jos se vain olisi mahdollista B)
 
Luulisi sen akun puuttumisen huomaavan, ainakin mun puhelimesta tulee paljon kevyempi ilman akkua.. tiedä sitten näistä uudemmista malleista.. Mulle kyllä tulee tuosta samanlainen mieleen kuin sullekin.. toivottavasti näin ei ole!
 
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Onko ollut mitenkään omituinen? hiljainen? omissa oloissaan oleva? onko muita mahdollisia merkkejä, muistatko?

No kun en nyt muista, että ois ollut mitenkään "omituinen" ennen lomaa. Toisaalta tuo joulukuu oli aika kiireistä, ja meillä sairasteltiin jne, eli en oo välttämättä ollut ihan tarkkimmillanikaan.
 
vaikea sanoa kun ei tunneta poikaasi eikä taustoja.
sulla on varmaankin joku syy epäillä jotain tuollaista?
Tosin kyllä kai se voi tuoss iässä kadota, pitkät raajat ja kömpelyys ja paljon ihmisiä? ja kun kaikilla on omat jutut eikä poikasi ehkä sanonut, että auttaakaa etsimään, niin ei kukaan huomannut, tai ei ainakaan auttanut, jos joku ehkä huomasi.
 
Piti vielä kysyä, että mikä puhelin?

Mun nokialaisesta saa suorastaan kiskoa sitä akkua irti, et se irtoo. Tosin tietty, jos putoo vähintään metrin korkeudesta, saattaa irrota itsestään, mut ei silloinkaan aina ja luulis, et huomaa, mihin osat lentää, jos niin käy (kolahtaa kyllä kovaa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Vaikeahan sitä on tietää, ellei lapsi myönnä mitään. Onko hänellä kavereita kouluajan ulkopuolella? Mä varmaan itse yrittäisin mennä salapoliisiksi seuraamaan esim. sitä bussin odotusta pysäkillä, jos se vain olisi mahdollista B)

Ei oo koululta sellaisia kavereita, joita tapais kouluajan ulkopuolella, kun kaikki luokkalaiset asuu kaukana meistä.
Hitsi, kun ois mahis mennä... mutta kun sinne on matkaakin n. 40km ja koulu päättyy just pahaan aikaan siihennähden, mikä on päivärytmi kotona :ashamed:
Mutta pitänee tehdä niin, jos poika muuttuu jotenkin, tai noi tapaukset toistuu.
 
Kysy siltä suoraan! Miksi hän sitä sinulta salaisi? Mitä tässä nyt salapoliisiksi tarttee alkaa, kun menet suoraan, juttelet ja kysyt. Nykyään ei keskustella vanhempien ja lasten välillä mistään.
 
Niin siis juu, takakansi on tallessa ja simkortti. Ne kuulemma löytyi + se itse puhelin, vaan akku on hukassa. Malli on joku Nokian vanhempi malli... 6070 tai joku sellainen. Täällä meillä ei kyllä oo juuri mitään lunta, etten sit tiiä... lumen alla...

Niin, kun tuo jäppinen on vähän arka ja hiljainen... ja häntä on ennenkin kiusattu, kun on ikäisekseen vielä pienehkö kokoinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Niin siis juu, takakansi on tallessa ja simkortti. Ne kuulemma löytyi + se itse puhelin, vaan akku on hukassa. Malli on joku Nokian vanhempi malli... 6070 tai joku sellainen. Täällä meillä ei kyllä oo juuri mitään lunta, etten sit tiiä... lumen alla...

Niin, kun tuo jäppinen on vähän arka ja hiljainen... ja häntä on ennenkin kiusattu, kun on ikäisekseen vielä pienehkö kokoinen.

Pahoin pelkään sit et on ollut jotain kiusaamista :'(

Oisko sulla mahdollisuus tehdä pojan kanssa kaksin jotain? Jos vaikka avautuis paremmin kun kotioloissa?
 
No jos ei ole kiusaamista niin akku painaa paljon eli liukkaassa maassa saattaa luisua todella kauas.
Ja saattaahan se olla että vaikka muut ois yrittäneetkin auttaa niin riittäähän se että siellä on ollut yksi "varas", painanut vaan jalan päälle jne...

Toivottavasti ei kiusata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja !!!:
Kysy siltä suoraan! Miksi hän sitä sinulta salaisi? Mitä tässä nyt salapoliisiksi tarttee alkaa, kun menet suoraan, juttelet ja kysyt. Nykyään ei keskustella vanhempien ja lasten välillä mistään.

Mie kysyin, mutta ei tuo myönnä.
Vaan eipä myöntänyt aiemminkaan ennenkun vasta sitten, kun olin yhteydessä opettajaan, yläasteaikana, ja sain kuulla opettajalta vähän tietoa pojan yksinäisyydestä. Opettajakaan ei tiennyt itse kiusaamisesta, ennenkun sitten kun pidettiin yhteispalavereita.
Nyt poika on ammattikoulun ekalla luokalla, ja mie en kyllä tunne, saatika edes tiedä kunnolla pojan opettajiakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Vaikeahan sitä on tietää, ellei lapsi myönnä mitään. Onko hänellä kavereita kouluajan ulkopuolella? Mä varmaan itse yrittäisin mennä salapoliisiksi seuraamaan esim. sitä bussin odotusta pysäkillä, jos se vain olisi mahdollista B)

Ei oo koululta sellaisia kavereita, joita tapais kouluajan ulkopuolella, kun kaikki luokkalaiset asuu kaukana meistä.
Hitsi, kun ois mahis mennä... mutta kun sinne on matkaakin n. 40km ja koulu päättyy just pahaan aikaan siihennähden, mikä on päivärytmi kotona :ashamed:
Mutta pitänee tehdä niin, jos poika muuttuu jotenkin, tai noi tapaukset toistuu.

Äidin vaisto tuppaa tässä tapauksessa valitettavasti olemaan oikeassa :/ Siltikin toivon sun vain ylireagoivan. Puhelehan vähän enemmän pojan kanssa sopivassa tilanteessa.
Oma esikoiseni myönsi kiusaamisen, kun siitä useampaan kertaan puhuttiin. Alkuun se ei häntä kuulemma haitannut ("vain" haukkumista), mutta jonkin aikaa seurattuani otin opeen yhteyttä ja kiusaaminen loppui ihme kyllä aika lyhyeen, kun (mies)ope jutusteli luokan kanssa yleisesti kiusaamisesta. Myös luokkaretki taisi olla luokkahengelle hyvää tekevä juttu. Nyt poika on hyvä kaveri sen aiemman kiusaajan kanssa.
 

Yhteistyössä