R
Rukkaset?
Vieras
Olemme seurustelleet puoli vuotta ja asumme vielä eri osoitteissa (ja eri paikkakunnilla), yhteenmuutosta on puhuttu tyyliin "tässä joskus lähiaikoina".
Mies muuttaisi minun luokseni.
Toukokuusta lähtien mies on ollut töissä 400km päässä ja olemme päässeet tapailemaan n. viikon välein. Reilu viikko sitten mies tuli sieltä kuukauden lomalle ja iloitsin jo kun saamme olla pitkään yhdessä.
Mies sanoi, että hänen täytyy käydä kotonakin, katsomassa postit jne. Aluksi hänen piti olla siellä vain yksi yö ja minun oli tarkoitus hakea hänet ja hänen television oli tarkoitus muuttaa ensimmäiseksi yhteiseen kotiimme. Mies itse otti asian puheeksi.
No, sitten kotonakäynti venyi ensin kahdeksi päiväksi, sitten kolmeksi ja eilen kun juttelin miehen kanssa puhelimessa, hän sanoi, ettei varmaan tule vielä torstainakaan, ehkä perjantaina sitten. Syyksi sanoi rahapulan ja ettei halua tulla "elätikseni nurkkiini pyörimään".
Sanoin, että hän on paljon minunkin menoja kustantanut, että nyt vuorostaan näin. Sanoin myös, että mitäs sitten kun asumme yhdessä ja toisella on rahat loppu.
Mies vähän suutahti ja sanoi, että taasko mun piti tämä yhteenmuuttoasia ottaa puheeksi.
No kysyin sitten, että tulenko hakemaan perjantaina, että saadaan se televisio tuotua. Mies ei osannut vastata siihen oikein mitään ja kysyinkin sitten, että mitä hän on oikein ajatellut sen television suhteen, niin tiuskisi vain että älä kysele, ei hän oo miettinyt.
Alkaa pahasti vaikuttaa siltä, ettei mies haluakaan muuttaa yhteen?? Jo tuo kun sanoi, ettei aio tulla rahattomana nurkkiini pyörimään, puoltaa asian puolesta.
Mies pitää minua itsekkäänä ja sanoi, että asiat täytyy mennä aina niin kuin minä haluan. Mutta onko kohtuutonta suuttua/ loukkaantua, jos mies antaa vaikutelman, että on perumassa puheitaan. Mies tietää, että yhteenmuutto on itselleni tärkeä asia.
Mies muuttaisi minun luokseni.
Toukokuusta lähtien mies on ollut töissä 400km päässä ja olemme päässeet tapailemaan n. viikon välein. Reilu viikko sitten mies tuli sieltä kuukauden lomalle ja iloitsin jo kun saamme olla pitkään yhdessä.
Mies sanoi, että hänen täytyy käydä kotonakin, katsomassa postit jne. Aluksi hänen piti olla siellä vain yksi yö ja minun oli tarkoitus hakea hänet ja hänen television oli tarkoitus muuttaa ensimmäiseksi yhteiseen kotiimme. Mies itse otti asian puheeksi.
No, sitten kotonakäynti venyi ensin kahdeksi päiväksi, sitten kolmeksi ja eilen kun juttelin miehen kanssa puhelimessa, hän sanoi, ettei varmaan tule vielä torstainakaan, ehkä perjantaina sitten. Syyksi sanoi rahapulan ja ettei halua tulla "elätikseni nurkkiini pyörimään".
Sanoin, että hän on paljon minunkin menoja kustantanut, että nyt vuorostaan näin. Sanoin myös, että mitäs sitten kun asumme yhdessä ja toisella on rahat loppu.
Mies vähän suutahti ja sanoi, että taasko mun piti tämä yhteenmuuttoasia ottaa puheeksi.
No kysyin sitten, että tulenko hakemaan perjantaina, että saadaan se televisio tuotua. Mies ei osannut vastata siihen oikein mitään ja kysyinkin sitten, että mitä hän on oikein ajatellut sen television suhteen, niin tiuskisi vain että älä kysele, ei hän oo miettinyt.
Alkaa pahasti vaikuttaa siltä, ettei mies haluakaan muuttaa yhteen?? Jo tuo kun sanoi, ettei aio tulla rahattomana nurkkiini pyörimään, puoltaa asian puolesta.
Mies pitää minua itsekkäänä ja sanoi, että asiat täytyy mennä aina niin kuin minä haluan. Mutta onko kohtuutonta suuttua/ loukkaantua, jos mies antaa vaikutelman, että on perumassa puheitaan. Mies tietää, että yhteenmuutto on itselleni tärkeä asia.
Voihan olla, ettei mies todellakaan ole miettinyt perääntymistä, mutta tuntee, että häntä painostetaan ja lähtee "pakoon", kun kysellään hänen toimistaan. Miehet ovat yleensäottaen yksinkertaisia otuksia, minun neuvoni olisikin, että älä ajattele liikaa, ei se mieskään tee. Anna aikaa ja anna hänen itse tulla sinun luoksesi ilman syyttelyä.
