Olenko nyt sitten huono äiti? Miehen mielestä ainakin täysin väärässä.

["Tiituli"]

1 vuotiaalla lapsellamme on tullut ongelmaa nukahtamisesta ja haluaisi nukahtaa syliin (tähän asti nukahtanut sänkyyn), mutta sylissä taas alkaa pelaaminen ja nukahtamisessa kestää pahimmillaan yli 2h. Itse olisin kokeilemass huudattamista, sillä lapsella on muutenkin alkanut oma tahto tulla pintaan ja kiukuttelee aina kun ei saa tahtoaan periksi (heittäytyy esim. veltoksi lattialle huutamaan ja kierimään)ja minusta tuntuu, että tässäkin asiassa lapsi kokeilee rajojaan.

Miehen mielestä olen nyt sitten huono äiti kun en vietä iltojani lasta sylissä nukuttamassa ja aina kun yritän huudattaa menee hän sittenja ottaa lapsen syliin nukkumaan. Itse kuitenkin käyn töissä, teen kaikki kotityöt ja iltaisin haluisin hetken hengähtää, mutta kun ei onnistu kun pitää ilta istua lasta nukuttamassa.

Nuo illat kuitenkin vielä kestäisin, mutta kun en saa edes yöllä nukkua kun lapsukainen aloittaa konsertin ja rauhoittuu aina kun menen hänen luokseen, mutta kun itse saan pääni tyynyyn alkaa uusi huuto (jos jään vaikka huoneeseen seisonmaan on kaikki hyvin). Lopulta mieskin herää ja hänen pitää saada nukkua (ainakin omasta mielestään vaikka hän saa aamuisinkin nukkua pidempään ja viikonloppuisin juuri niin pitkään kun tahtoo koska minä herään lapsen kanssa, eikä hän yleensä öisin edes herää lapsen itkuun) niin hän ottaa lapsen meidän väliin. Hän nukahtaa, mutta minä en sillä lapsi ei nuku kunnolla vaan touhuaa omiaan ja mm. raapii minua saadakseen pidettyä minut hereillä. Lopulta lapsi on ihan väsynyt ja koittaa nukahtaa, muttei pysty ja minä siirrän hänet omaan sänkyyn, jossa nukahtaa samantien.

Olenko siis huono äiti jos haluan kokeilla huudattamista, jotta saan itsekkin levätä?

 

["vieras"]

Täysin oikeassa mies on huudattamisen suhteen. Otappa googleen sanat akuutti tassutus, tulee ohjeet tassuunikouluun.

 

[kookosta]

Jos lapsen nykyinen nukkumiskäyttäytyminen selkeästi häiristee sun öitäsi, niin pitää siihen saada muutos. jos mies on vakaasti sitä meiltä, että mitään muutosta ei tarvita, alkakoon hän hoitaa yöhulinat/nukuttamiset.

Huudatus unikoulu ei vältämättä ole ainoa ratkaisu, lempeämpiäkin tapoja voi löytyä (tassuttelu tms). Mutta kannattaisi varmasti jotain yrittää, että koko perhe saisi nukuttua kunnolla.

 

["vieras"]

Et ole. Miehesi sen sijaan on äärimmäisen huono aviomies. Kummatkin käyvät töissä ja sinä teet KAIKKI kotityöt, heräät sekä arkiaamuisin että viikonloppuisin aikasemmin ja ymmärtääkseni nukutat lapsen tavallisesti. Ei kovin järkevää, paitsi tietenkin miehesi kannalta

Laita mies tekemään 50 % kotitöistä, heräämään vkl:nä joko la tai su lapsen kanssa ja hoitamaan iltanukuttamiset. Katso muuttuuko miehesi mieli silloin unikoulusta?

Älä herrran tähden ole miehesi palvelija vaan tasavertainen kumppani!

 

[Anatolia]

Huudattaminen on aina väärä ja typerä ratkaisu mun mielestä. Pientä lasta nyt vaan ei jätetä itkemään yksin.

Tassuttelu, vieressä olo, tms...tai isä nukuttaa syliin jos se onnistuu. Jotain tuollaista kokeilisin.

 

["madame"]

[QUOTE="Tiituli";25345788]1 vuotiaalla lapsellamme on tullut ongelmaa nukahtamisesta ja haluaisi nukahtaa syliin (tähän asti nukahtanut sänkyyn), mutta sylissä taas alkaa pelaaminen ja nukahtamisessa kestää pahimmillaan yli 2h. Itse olisin kokeilemass huudattamista, sillä lapsella on muutenkin alkanut oma tahto tulla pintaan ja kiukuttelee aina kun ei saa tahtoaan periksi (heittäytyy esim. veltoksi lattialle huutamaan ja kierimään)ja minusta tuntuu, että tässäkin asiassa lapsi kokeilee rajojaan.

Miehen mielestä olen nyt sitten huono äiti kun en vietä iltojani lasta sylissä nukuttamassa ja aina kun yritän huudattaa menee hän sittenja ottaa lapsen syliin nukkumaan. Itse kuitenkin käyn töissä, teen kaikki kotityöt ja iltaisin haluisin hetken hengähtää, mutta kun ei onnistu kun pitää ilta istua lasta nukuttamassa.

Nuo illat kuitenkin vielä kestäisin, mutta kun en saa edes yöllä nukkua kun lapsukainen aloittaa konsertin ja rauhoittuu aina kun menen hänen luokseen, mutta kun itse saan pääni tyynyyn alkaa uusi huuto (jos jään vaikka huoneeseen seisonmaan on kaikki hyvin). Lopulta mieskin herää ja hänen pitää saada nukkua (ainakin omasta mielestään vaikka hän saa aamuisinkin nukkua pidempään ja viikonloppuisin juuri niin pitkään kun tahtoo koska minä herään lapsen kanssa, eikä hän yleensä öisin edes herää lapsen itkuun) niin hän ottaa lapsen meidän väliin. Hän nukahtaa, mutta minä en sillä lapsi ei nuku kunnolla vaan touhuaa omiaan ja mm. raapii minua saadakseen pidettyä minut hereillä. Lopulta lapsi on ihan väsynyt ja koittaa nukahtaa, muttei pysty ja minä siirrän hänet omaan sänkyyn, jossa nukahtaa samantien.

Olenko siis huono äiti jos haluan kokeilla huudattamista, jotta saan itsekkin levätä?[/QUOTE]

Kyllä olet huono äiti jos jätät tuon ikäisen yksin huutamaan,siinä miehesi on oikeassa! meillä on kaikki vauvat tuon ikäisenä vielä syönyt tissä,kyllä yölläkin ja ovat nukkuneet vieressä.

Mutta miehesi kyllä kuuluisi antaa sinunkin nukkua ja hoitaa oma osuutensa,siinä hän tekee väärin. Lisäksi lapsen kanssa pitäisi molempien vanhempien toimia suht samnalailla,jotta se lapsi oppii tietyt rutiinit(ja sen että toiselta ei saa periksi sitä minkä toinen kieltää,tosin vauvana voi kyllä mennä vauvan mukaan).

 

["vieras"]

Jakakaa nukuttamis- ja yövuorot puoliksi. Kyllä alkaa pian miestäsikin kiinnostamaan nukahtamisongelman ratkaiseminen.

Huudattaminen ei kuitenkaan kuulosta järkevältä tai lapsiystävälliseltä keinolta ratkaista ongelmanne. Netistä ja neuvolasta saa vinkejä lempeämpiin unikouluihin.

 

[vrs]

Miehes on oikeessa ja sinä olet erittäin väärässä, kun edes harkitset huudattamista.

Tuon takia ne hoidetaan kotona ainakin 3v. Nyt sitten vaan järkkäämään kaikki kotityöt ja lastenhoidot tasan puoliks. Onnea vaan valitsemallanne tiellä.

 

["minna"]

no meillä "huudatettiin", pikkasen itkeskeli, muutaman yön ja tajusi lopulta että pitää täs kai vaan nukkua. Ovi oli auki ja meihin nälöyhteyttäkin, mutta ei vaan syliin otettu. joskus laitettiin alas ja siliteltiin hetki.

 

["tiituli"]

meillä on tuota tassuttelua oitettu, vaan ei ole onnistunut kun ei rauhoitu kun vierellä on joku sillä hän yrittää tehdä kaikkensa ettei tarvitse nukahtaa ja heti kun poistut alkaa taas huuto.

Huudattamisella tarkoitan lähinnä sitä, että laitan hänet sänkyyn siitä huolimatta, että alkaa huutamaan ja poistun huoneesta. Palaan ja laitan uudestaan makuulle ja poistun, palaan ja poistun, mutta huutaa siis siinä välissä pienen hetken (ei mitään minuuttitolkulla).

 

[Ilmeisesti huono äiti myös]

Minusta et ole huono äiti. Jokainen tuntee lapsensa ja tietää milloin mikäkin on parasta, tai ainakin mitä voisi kokeilla. Aina, kun lapsi alkaa kunnolla itkeä, niin käyt vain rauhoittelemassa ja toivotat hyvää yötä, ja jatkat samaa kunnes nukahtaa. Jätät vaikka ovea raolleen niin että valoa näkyy huoneeseen ja lapsi kuulee että vanhemmat ovat lähellä.
Ja on eri asia oikeasti huudattaa lasta ja jättää kokonaan yksin nukahtamaan, kuin "huudattaa" ja käydä tarvittaessa rauhoittelemassa ja kertomassa että nyt on yö ja nyt nukutaan, hyvää yötä.
Ei minua ainakaan neuvolassa moitittu sen takia että opetin 1v lapsen nukahtamaan yksin pikku itkun kanssa. Parin huutoillan jälkeen koko perhe on nukkunut paremmin kuin koskaan (lapsen aikana siis) ja yöheräilytkin jäivät pois.

 

["annika"]

sun tarviii nyt ihan aluksi hyväksyä että se on tosi pieni lapsi vielä ja tarvii sun läheisyyttä vielä(ja tarvii sitä vielä pitkään) ja jos ei sitä päivällä saa kun oot töissä niin vaatii sitä yöllä.
siirtäkää pinnasänky sun nukkumapaikan viereen niin saat ehkä paremmin nukuttua ja lapsikin nukkuu paremmin kun huomaa yöllä että oot lähellä. lapsella on kova ikävä sua päivällä, ei se ilkeyttään sua pidä hereillä.

älä jätä lasta huutamaan vaan tarjoa sitä läheisyyttä. laita lapsi sänkyynsä ja makoile vieressä leikkien nukkuvaa. jos itkee niin tassuttele pinnanraosta tai jos ei se auta niin ota syliin ja sitten kun on rauhoittunut niin uusi yritys. tätä täytyy tietysti aluksi toistaa useaan kertaan.

sittenkun tilanne rauhoittuu niin voit siirtää pinnasänkyä pikkuhiljaa kauemmas sun nukkumapaikasta ja lopulta omaan huoneeseen jos se omassa huoneessa nukkuminen on teille tärkeää.

 

["Kristiina"]

Oman vuosikkaan kanssa juoduttiin käymään äiti-lapsi taistelu. Taistelu tarkoitti sitä että lapsi laitettiin iltarutiinien jälkeen omaan pinnikseen ja äiti otti tuolin pinniksen viereen. Joka kerta kun lapsi pyrki ylös, hänet laitettiin takaisin makuuasentoon ja äiti istui sängyn vieressä. Ensimmäisenä yönä kesti kaksi tuntia saada lapsi nukuhtamaan mutta jo viikon jälkeen äidin tuoli oli siirtynyt huoneen ovelle. Kaksi viikkoa ja lapsi nukkui 12h yöunet omassa sängyssä. Nukahtaa itsekseen, yövalo huoneessa. kannatti läpikäydä tuollainen unikoulumalli vaikka ensimmäisenä yönä itki sekä äiti että lapsi. Ohjeet sain keskussairaalan lastenosastolta jonne lapsi olisii päässyt unikouluun mutta en halunnut jättää lasta öiksi osastolle.

 

["pilke"]

hmm..tapoja näyttää olevan monia. en sano mikä olis oikea, ainoastaan sen puolesta että ehdottomasti mies hoitelemaan hommat puoliksi. meillä on hoideltu nukutushommat aina puoliksi, milloin niin että joka toinen ilta minä ja jokat oinen ilta mies tai sitten pari iltaa jne tai vuoroviikoin.Väsymys on kamalaa ja sun pitää saada myös nukkua.Huudattamista en kannata enkä näe vällttämättä syytä miksi yksi vuotias pitäs nukkua omassa huoneessa yksin jos tuntee turvattomuutta.lapset on hyivn erilaisia näissä asioissa herkkyydeltään. meillä toimii se että lapsi nukkuu edelleen samassa huoneessa omassa sängyssä, jos pelottaa tai haluaa niin tulee myös väliin. pojan sänky on vielä likellä meitä, joten silloin kun pienempänä heräili enempi niin ei ollut meillä vanhemmillankaan pitkä matka lohdutella, joten meikin saimme kuitenkin mukuttua suht hyvin.kaikki on tyytyväisiä.poika on jo 4v enkä väkisin aiokaan siirtää yksikseen nukkumaan. Kaikki asiat on poisopeteltu
( potat, tutit+mutt vauvajutut) siten että skidi on jotenkin ilmaissut olevansa valmis opettelemaan omatoimisuutta ja hyvin on mennyt ja ns. "kehitysaikataulussa" pysytty. kuulostaa oudolta että 1v raapisi sua pitääkseen hereillä ja muutenkin että tuon ikänen ikäänkuin "pompottaisi" hereilläololla vanhempiaan. tuntuu siltä että kyse on enemmänkin siitä että kokee jotenkin turvattomuutta joko päiväsaikaan tai /ja öisin ja tarvitsee siihen jeesiä. kasvaessaan lapsi haluaa kyllä irtaantua jos läheisyys ja turvantunne on tyydytetty, kukin omassa tahdissaan. lapset on näissä tosi erilaisia ja jos sä olet kovin väsynyt niin voi olla että sulla ei ole energiaa "kuunnella" ja olla herkkä sille miten oma lapsi saisi turvan tunteen.
Mies siis mukaan jotta saat levätä ja sitten kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Tsemppiä!

 

["..."]

Lapsi samaan huoneeseen vanhempien kanssa nukkumaan?

 

[asiak]

[QUOTE="...";25346398]Lapsi samaan huoneeseen vanhempien kanssa nukkumaan?[/QUOTE]

Tätä mäkin ehdottaisin.. et onko mahdollista et siirtäisitte lapsen sängyn teidän huoneeseen?

 

[Siobhan42]

[QUOTE="tiituli";25346045]Huudattamisella tarkoitan lähinnä sitä, että laitan hänet sänkyyn siitä huolimatta, että alkaa huutamaan ja poistun huoneesta. Palaan ja laitan uudestaan makuulle ja poistun, palaan ja poistun, mutta huutaa siis siinä välissä pienen hetken (ei mitään minuuttitolkulla).[/QUOTE]

No, mäkin olen tosi huono äiti. Tässä tapauksessa 5-kuiselle.

Monella lapsella nukahtamiseen kuuluu ns uni-itku. Ei sitä kauaa kestä, parisen minuuttia ehkä. Se nyt luulisi olevan ok. Jos itkua kestää kauemmin, menen hakemaan syliin tai laitan tissin suuhun (kokoimetän edelleen).

Mä päätin joskus teininä kun mun äiti teki kaikki kotityöt ja 40 tunnin työviikkoa ja isä ei tehnyt kotona paskaakaan, ja opettajana huomattavasti lyhyempää työviikkoa, että jos mä koskaan saan lapsia niin olen äiti tasan niin monelle lapselle kuin mitä olen tähän maailmaan synnyttänyt, en todellakaan yhdelle aikuiselle ylimääräiselle. Onneksi löysin miehen joka tekee 50% kotitöistä. Eihän me samoja juttuja tehdä vaan kumpikin on "erikoistunut", mutta on kuitenkin sellainen olo, että aikas lailla puoliksi menee. Eli ei muuta kuin se mies kotitöihin. Et kai sä sen piika ole?

 

["minä"]

Ilta on töiden jälkeen kovin lyhyt ja yksivuotias kovin pieni vielä. Et millään saa tyydytettyä pienen läheisyydentarvetta parissa tunnissa. Tuon ikäinen tarvitsisi vielä oman äidin turvaa aina kun sitä haluaa. Nyt sitten ihmettelet kun pieni lapsesi haluaa nukkua sylissäsi? Haluat omaa aikaa, vaikka olet työpäivän verran erossa lapsestasi joka päivä?

Itse tekisin tilanteessasi niin, että ottaisin lapsen kainaloon ja menisin hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Aamulla jos heräisin aikaisemmin niin ottaisin oman ajan silloin. Saisi pieni tankata läheisyyttä koko pitkän yön ja oma väsymys helpottaisi.

 

["Vieras"]

Äidin ja äidin läheisyyttä, miksei yhtälailla muka isän? Ap, miehes on alettava osallistua yhteisen perheen hoitoon.

 

[Dr Dick]

Huudattaminen on aina väärä ja typerä ratkaisu mun mielestä. Pientä lasta nyt vaan ei jätetä itkemään yksin.

Tassuttelu, vieressä olo, tms...tai isä nukuttaa syliin jos se onnistuu. Jotain tuollaista kokeilisin.

Kuten aina, mielipide on vähän kuin persereikä, jokaisella on semmoinen!

Sitten taas jos haluaa uusinta tutkittua tietoa, niin kannattaa luottaa muuhunkin kun tämän palstan besserwisser narttuihin!

Prevalence, Stability, and Outcomes of Cry-Fuss and Sleep Problems in the First 2 Years of Life: Prospective Community-Based Study

 

[Kerpele]

Mä olen myös sitä mieltä että mies vois lakata louskuttamasta leukojaan ja osallistua nukuttamiseen. fifty-fifty.

Mutta huudattamaan en lasta lähtisi.

 

[Siobhan42]

Kuten aina, mielipide on vähän kuin persereikä, jokaisella on semmoinen!

Sitten taas jos haluaa uusinta tutkittua tietoa, niin kannattaa luottaa muuhunkin kun tämän palstan besserwisser narttuihin!

Prevalence, Stability, and Outcomes of Cry-Fuss and Sleep Problems in the First 2 Years of Life: Prospective Community-Based Study

Dr Dick, ja mitäs tuo tutkimus sitten sanoi? Eihän siinä niitä vauvoja seurattu kuin 2 vuotiaiksi, eli ei ole mitään tietoa josko itkeminen/itkettäminen aiheutti pitemmän päälle henkisiä ongelmia. Ja joskin täällä on kyseenalaistettu se, josko äiti, jonka tarvii nukkua on siihen oikeutettu, ei ole mikään uusi tieto tuokaan että univelkaiset vanhemmat masentuvat.

Lue keskustelu ja vastaukset ennenkuin rupeat v**maan besserwisser nartuista, senkin looseri. Tuon tutkimuksen tiivistelmä ei auttanut kysymykseen pätkän vertaa.

 

[Kaikki yhdessä]

Läheisyyden puutetta veikkaan minäkin. Lapsen kanssa oleminen on vaan kaikkein tärkeintä ja 1-vuotias on vielä ihan hirmuisen pieni ja tarvitsee läheisyyttä TODELLA PALJON. Ensiapua tilanteeseen: Lapsi teidän kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, sänky viereen niin, että yletät koskettamaan, jos lapsi yöllä herää. Mieluummin pinnasängystä laita pois ja teidän sänkyyn kiinni niin että lapsi pääsee vaikka kierähtämään kainaloon. Yön aikana saatu läheisyys auttaa pientä päivälläkin. Karsi kotityöt minimiin ja ehdottomasti mies myös hommiin - sekä kotitöihin että lapsen hoitoon.

Meidän kohta 2-v. saa nukahtaa äidin tai isin ollessa koko ajan vieressä. Nukuttamiseen kuluva aika vaihtelee 5 min. ja 45 min. välillä, yleensä n. 15 min. ja kun iltalaulut ja sylittelyt on hoidettu voi siinä itse rauhassa pohdiskella kaikkia omia juttuja - vaikka miettiä seuraavan päivän kauppalistaa, niin ei tunnu että aika menisi jotenkin "hukkaan" . Eikä se aika oikeasti mene hukkaan, vaan on kultaakin kalliimpaa läheisyyspääomaa pienelle ihmiselle. Meidän pieni nukkuu yönsä tosi levollisesti vaikka siitä vierestä sitten häivymmekin moneksi tunniksi. Nukumme siis kaikki samassa huoneessa, mutta me vanhemmat käymme paljon myöhemmin yöpuulle. Lapsi tietää, että olemme jossain ihan lähellä, viereisessä huoneessa ja heti paikalla, jos tarvitaan, mutta harvemmin tarvitaan. Aamulla on ihan parasta herätä pienen käden paijaukseen siinä vieressä <3 (nyt sitten painun minäkin ihanan pikkuihmisen viereen

 

[Dr Dick]

Dr Dick, ja mitäs tuo tutkimus sitten sanoi? Eihän siinä niitä vauvoja seurattu kuin 2 vuotiaiksi, eli ei ole mitään tietoa josko itkeminen/itkettäminen aiheutti pitemmän päälle henkisiä ongelmia. Ja joskin täällä on kyseenalaistettu se, josko äiti, jonka tarvii nukkua on siihen oikeutettu, ei ole mikään uusi tieto tuokaan että univelkaiset vanhemmat masentuvat.

Lue keskustelu ja vastaukset ennenkuin rupeat v**maan besserwisser nartuista, senkin looseri. Tuon tutkimuksen tiivistelmä ei auttanut kysymykseen pätkän vertaa.

Eli toisin sanoen ei ole myöskään tietoa että se aiheuttaisi mitään henkisiä ongelmia myöhemmällä -> mielipide. Kun taas besserwisser narttu teesin todistit sinäkin todeksi. Aamen.

 

["..."]

Huudattaminen on aina väärä ja typerä ratkaisu mun mielestä. Pientä lasta nyt vaan ei jätetä itkemään yksin.

Aivan täysin näin. Mies voisi katsoa peiliin ja osallistua lapsen ja kodin hoitoon enemmän.