Olenko omituinen nainen?

[Nopper]

Olen kolmikymppinen nainen ja olisi kiva kuulla mielipiteitä olenko mielestänne omituinen, kun kerron ajatuksistani ja elämäntyylistäni.

Elämän lähtökohdat: Ainainen rahapula ja taloudelliset katastrofit. Luottotiedoton. Asuu vuokra-asunnossa. Hajanainen koulutus. Avoliitossa. Stressi ja hermot kireällä. Uupumus, masennus.

Tunnen ulkopuolisuutta yhteiskuntaa kohtaan. Sekä huonommuutta edellämainittujen tekijöiden johdosta. Minulle on tullut elämäntyyli, jossa vetäydyn omaan pieneen maailmaani. Jatkuvasti pelkään mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu. Elän ns. katastrofien pelossa. On kait jäänyt pelko mieleen, kun on kokenut kaikenlaista. Jatkuva pelkääminen tekee stressin ja vie voimat. Samalla on tullut välinpitämättömyys lähes kaikkea kohtaan. Onko syynä väsymys?

Käyn töissä omassa pienessä yrityksessä. Sen menestys on huonoa rahallisesti. En saa siitä elantoani ja työtä on kovasti. Se vie lähes kaiken aikani. Kuitenkaan en osaa/uskalla sitä lopettaa, koska en tiedä mitä sitten tekisin? En saa mistään töitä, koska koulutus on olematon. Minulla ei edes ole mitään "työhistoriaa", jolla voisin itseäni markkinoida. Nauraisivat pihalle, kun kertoisin että ikävuodet 20-30 olen ollut vain yrittäjänä/ työttömänä. Ja tuo työttömyys, välillä monta vuotta oli oma valintani, koska halusin vetäytyä yhteiskunnasta. Olin kotona monta vuotta. Se oli aikaa jolloin en edes tiennyt mitä haluaisin työskennellä / opiskella.

Nykyään en enää edes viitsisi tai jaksaisi mitään alkaa opiskelemaan, enkä keksi mitään mikä kiinnostaisi niin kovasti että sitä alkaisi opiskelemaan. Tuntuu helpommalle vain taistella eteenpäin ja pitää oma yritykseni, onhan se edes jonkinlainen "suoja" minulla, vaikkakin vie voimiani ja rahojani vain. Jotenkin olen nykyään niin väsynyt että elän puoliksi jossakin mielikuvitusmaailmassa ts. en halua ajatella todellisuutta vaan haaveilen ja olen omissa maailmoissani.

Oikeasti haaveilen siitä, että minulla olisi rahaa sen verran, ettei siitä tarvitsisi aina olla huolissaan. Haluaisin, että minulla olisi ihana koti, ehkä puutalo jossakin rauhallisella paikalla ja voisin käyttää aikani sen hoitamiseen ja sisustamiseen kauniisti. Olisin vain ihan kotona ja tekisin omia harrastuksiani. Lukisin kirjoja. Kiertelisin hankkimassa kauniita esineitä ja sistusta sinne taloon. Tekisin retkiä luontoon. En menisi ihmisten ilmoille jos en haluaisi. Haluaisin, että elämäni olisi siinä kotipiirissä. Koen, että olen jo ollut elämässäni sellaisissa myllytyksissä, että haluasin mielelläni vetäytyä rauhaan koko teennäisestä ja kiireisestä maailmasta. Haluaisin kauniin maalaisromanttisen kodin, jota voisin ajan kanssa laittaa.

Olisi ihanaa tuntea olevansa lähes riippumaton kaikesta hyörinästä. Luonnon hiljaisuudessa ja omissa ajatuksissaan. Silloin tällöin voisi repäistä, lähteä ihmisten pariin ja vaikka humaltua kunnolla, saada kokemuksia, joita jälleen sulatella rauhassa siellä metsässä.

Mutta. Taidan olla ajtuksineni hyvin yksin. Nykyajan ihmisethän haluavat olla kiireisiä, urakeskeisiä ja sosiaalisia.

 

[Erimieltä]

Tuosta katastrofin pelosta en tiedä, mistä se voi ihmisellä johtua. Se sinun pitäisi järkeillä ihan itse, että onko järkeä "väpättää" henkisesti olemattoien asioiden vuoksi.
Mitä tarkoitat katastrofeilla? henkilökohtaisia vai maailman? Jos pelkäät että kiina hyökkää suomeen, tai ilmastonmuutosta ja sellaista pelkäät, niin suosittelen katsomaan esimerkiksi vaihtoehtoisten mielipiteiden omaavien saitteja, niistä kun ollaan montaa mieltä.
Jos taas raha-asioidesi tai terveytesi takia pelkäät, niin se nyt on vielä turhempaa. Luottotiedot on menneet jo, joten suremalla se ei muutu. voisit olla jopa onnellinen että sen enempää päin persettä ei voi niissä asioissa paljon mennäkään

On muuten virhepäätelmä, että millaisia "ihmiset" haluavat olla.
Tuossa on kyse vain siitä, että keneltä olet asiaa kysynyt.

Hanki sitä omaa maailmankuvaasi varmistavaa tietoa enemmän, äläkä kuuntele juri niitä puusilmiä jotka sinulle ovat vahingoksi.

Urat sun muut ovat mun mielestäni täysin turhia asioita, loputa kyse on jokaisella vain siitä mitä ovat päättänee ttehdä, mitä osaavat ja mikä kiinnostaa.

Jollain kiinnostaa maallinen mammona, ja juoksevat sen perässä jopa töihin joista eivät pidä ollenkaan. Luulevat että sitten vanhana eläkkeellä voivat hengähtää.

Sulla on hyvä tilanne, olet itsesi herra ja kukaan ei käske ja komenna. Haistata pitkät mokomille surkumietteille. Niin minäkin teen, ja nukun yöni hyvin.

 

[yes]

olet

 

[NO]

Et ole omituinen, olet vain masentunut.

Aloita kuntoilu, se auttaa sinua.

 

[khj]

Tuo kuvailemasi unelmaelämä vastaa tällä hetkellä omaa elämääni. Onnistuin saamaan raha-asiani siihen järjestykseen, että saatoin jäädä kotiin alle nelikymppisenä.
Voin olla hyvällä omallatunnolla se pullantuoksuinen äiti lapsilleni, koskaan ei tarvi tulla koulusta tyhjään kotiin.
Ei unelmasi ole lainkaan outo tai kummallinen, verkkainen elämä luonnonhelmassa sopii joillekin meistä. Jos nyt satun nauttimaan siitä, että saan kuopsuttaa kukkapenkkiäni viikkotolkulla, ei se ole ollenkaan huonompaa kuin shoppailu tai bailaaminen aamusta iltaan.

Eikä mikään ole ihanampaa kuin kesäilta, riippukeinu, hyvä kirja, syvä hiljaisuus ja oma rauha.

 

[Kotona kotona]

Hyvähän on, että haluat sosialisoida edes täällä netissä. Ei se ole sen säälittävämpää!

Itse olen vähän ihmiskammoinen, säikky, mietin taka-ajatuksia toisten puheissa... En pelkää katastrofeja, mutta pelkään epäonnistumista ja häpeää. Kuitenkin opiskelen, koska saan siitä välineitä ymmärtää itseäni ja muita. Teen opintoni pääosin kotoa ja tenttimällä ja saan sitä kautta onnistumisenkokemuksia ja oivalluksia, itsetuntoa.

En tiedä miten sijoitun työelämään, koska tunnen että jään jalkoihin. Ne työkokemukset, joita minulla on, ovat sellaisia että minua käytetään hyväksi enkä osaa sanoa ei... En ole uraihminen ja pelkään hukkuvani työhön ja työpaikan ihmissuhdesotkuihin kun menen työmarkkinoille. Minulla ei myöskään cv ole juuri karttunut, etenkään omalta alalta, vaikka olen kolmikymppinen.

Unelma-ammattini olisi joku kirjailija, runoilija tai kuvittaja, joka vaikka kädestä suuhun eläen saisi elää vapaata elämää pikkukodissaan... Harmi vain, että mitään taiteellisia kykyjä ei minulle ole siunaantunut. Ehkä tulevaisuuden ammattini onkin tutkija, ja kirjoittelen tieteellisiä katsaus-artikkeleita kotoani kuin runoilija ikään.

"Haluaisin, että minulla olisi ihana koti, ehkä puutalo jossakin rauhallisella paikalla ja voisin käyttää aikani sen hoitamiseen ja sisustamiseen kauniisti. Olisin vain ihan kotona ja tekisin omia harrastuksiani. Lukisin kirjoja. Kiertelisin hankkimassa kauniita esineitä ja sistusta sinne taloon. Tekisin retkiä luontoon. En menisi ihmisten ilmoille jos en haluaisi. Haluaisin, että elämäni olisi siinä kotipiirissä."

Mitä sinä harrastat, voisiko niistä saada ammattia? Voisitko alkaa pitämään sisustusliikettä netissä, ostaa ja myydä pientä tavaraa ja sisustussilmääsi? Miten voisit yhdistää sinulle mieluiset asiat ja työnteon mukavasti?

 

[boycottt]

Tuossa sinun näkemyksessäsi on jonkinlainen ylemmyydentunto sitä kohtaan, että sinä ymmärrät olla välittämättä rahasta, kun taas muut ovat mammonan orjia. Toisaalta kuitenkin haluaisit rahaa, jotta saisit sillä hankittua haluamasi asiat.

Minusta on ihan turha ajatella, mitä muut haluavat, koska sinä et tarkalleen ottaen voi ollenkaan tietää, mitä naapurisi, sukulaisesti, entiset koulukaverisi tms. haluavat elämältä. Luulenpa, että on monia, jotka tekevät paljon töitä, mutta ymmärtävät lopulta tavalla tai toisella, että mikä elämässä on tärkeintä. Ehkä joku arvostaa materiaa, rahaa, matkoja ja kaikkea, mitä rahalla saa, mutta se olkoon hänen asiansa. Moni kuitenkin mielestäni ymmärtää ihan hyvin sen, että raha on nyky-yhteiskunnassa välttämätön pakko ja jotta jossakin vaiheessa pääsisi taloudellisesti helpommalla (esim. voisi ottaa vuorotteluvapaata, tehdä 6 tuntista työpäivää tai jäädä eläkkeelle aikaisemmin), niin sitä tehdään työtä sillä periaatteella, että talous saadaan kuntoon, jotta sitten pääsee niiden elämän tärkeiden asioiden äärelle ennemmin tai myöhemmin.

Ihminen saa sitä, mitä hän todella haluaa. Sinun pitää vain päättää, mitä haluat ja toimia sen päämäärän hyväksi. Muistan, kun tv:stä tuli joitakin vuosia sitten juttu naisesta, joka muistaakseni Espoosta muutti Lappiin. Tämä nainen eli keskellä korpea itserakennetussa talossa osana luontoa ilman työtä ja lähes kokonaan ilman rahaa. Hän pystyi elämään sellaista elämää, jonka hän itse oli valinnut. Kyllä omavaraisuus jossakin määrin on mahdollista, mutta ei se elämä tule helpolla ja itsestään.

Minusta sinulle voisi sopia hyvin oppisopimuskoulutustyyppinen opiskelu, jossa oppisit työn ja saisit samalla työkokemusta sekä palkkaa. Sinun pitäisi vain itsesi päättää, että mikä on se ala, mitä haluaisit tehdä. Itse esimerkiksi aikoinani mietin kovasti omista harrastuksistani, että haluaisinko ammatiksi jotakin sellaista, joka on minulle tärkeää (esim. luen paljon -> kirjastonhoitaja, harrastan liikuntaa -> liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti, haaveilen matkailusta -> matkaopas, matkatoimistovirkailija, pidän historiasta -> historian opiskelua yliopistossa). Lopulta päätin, että haluan pitää rakkaat harrastukset itselläni vapaa-aikaan liittyvinä ja työura onkin sitten hyvin bisneshenkistä ja ihan toisenlaista kuin mitä oma mielenkiintoni on.

Luulen, että välinpitämättömyytesi kaikkia ja kaikkea kohtaan on psykologinen reaktio, jolla suojelet itseäsi. Pelkäät ulkoapäin tulevaa pahaa. Kuitenkin sinun pitäisi ehkä osata jäsentää ongelmasi, että mistä ne johtuvat. Jos olet rahapulassa, niin tietysti sitä oppii pelkäämään, että mitä karhukirjeitä tulee postiluukusta tai että onko puhelinsoitto tai ovikellon kilahdus ulosotosta tai perintätoimistosta. Mikäli näin tosiaan on, niin ymmärrät varmasti itsekin, että tuollaiset soitot, kirjeet yms. loppuvat sitä mukaa, kun saat taloudellisen tilanteesi kuntoon.

On ihan selvää, että yritystoiminnan lopettaminen olisi raskasta, koska se kuitenkin on tuttua. Siksihän moni jumittuu tylsään työpaikkaansa vuosikymmeniksi, koska pelkää muutosta ja takertuu siksi vanhaan, vaikka sitä inhoaakin. Vanhasta irrottautuminen avaa kuitenkin uusia ovia, joiden myötä pääsee kokeilemaan jotain toisenlaista. Olisiko sinulla mahdollisuus yrityksen osalta joko laittaa sitä jäihin esimerkiksi vuodeksi, jotta voit kokeilla jotain muuta tai onko toisaalta mahdollisuus laajentaa yrityksen toimialaa, jotta se työllistäisi paremmin tai vaihtoehtoisesti voisitko muuttaa hinnoitteluasi kannattavammaksi? Itse tunnen erään toimistotyöntekijän, joka lama-aikana oli valtavissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta hän lopetti turhilla koulutuksissa juoksemisen, perusti siivousfirman ja tällä hetkellä työllistää itsensä ja kaksi muuta siivoojaa. Taloudellinen tilannekin on parempi kuin ikinä ja hän suunnittelee vanhusten hoivapalvelujen aloittamista.

Opiskelujakin on avoimessa yliopistossa, aikuislukiossa, ammattikorkeakoulujen aikuislinjoilla (ilta- ja etäopetusta).

Haaveet ovat tärkeitä ja mielestäni jokaisella pitää olla unelmia. Sinun itsesi päätettävissä on, että haluatko, että ne ovat vain haaveita vai haluatko tehdä kaikkesi, jotta saisit sen, mistä haaveilet. Välttämättä haaveet eivät aina ole kovin realistisiakaan toteutuessaan (esim. omakotitalossa asuminen tarkoittaisi polttopuiden pilkkomista, nurmikon leikkausta, kitkentää, talon maalaamista ja remontointia yms. jatkuvaa puuhaa), joten jos aikoo haaveet toteuttaa, kannattaa ainakin ottaa asiasta selvää.

Taloudellisen tilanteen osalta voisit miettiä, olisiko tilapäisesti soluasuminen tms. väliaikaisesti talouden kohentamisen kannalta paras vaihtoehto, voisitko tehdä lisää töitä tai mikä olisi se askel, ettei sinun ainakaan tarvitsisi pelätä sitä, että karhuajia on koko ajan niskassasi.

Minusta ei kannata vähätellä yrittäjyyttä. Kyse on sinun markkinoimisestasi. Yrittäjyys voi olla loistava asia, sillä olet ainakin tottunut hoitamaan itsenäisesti asioita, osaat tarttua mihin tahansa asiaan kiinni jne. Voithan CV:hen suoraan laittaa, että mitkä vuodet olet ollut yrittäjänä ja mitkä vuodet työttömänä. Ei niitä tarvitse häpeillä. Voit hakea niillä papereilla työtä ja katsoa, mihin ne riittävät. Toki koulutushistoria antaa kuvaa pitkäjänteisyydestäsi (esim. jos et ole saanut yhtään koulua loppuun asti), joten toki voisi olla hyvä myös itsetuntosi kannalta, että saisit jonkunlaisen perustutkinnon suoritetttua.

Ehkä työvoimatoimistosta voisit varata ajan psykologille, joka kartoittaisi sen, mihin lahjasi viittaavat, jos sitä kautta saisit varmuutta siihen, että mitä haluat elämässäsi tehdä.

Ihmiskammosi voi olla suojautumista ja sekin eräs tapa suojata itseäsi toisten ilkeydeltä. Jos et halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin nykyäänhän nettikaupan pitäminen tms. voisi olla tapa hankkia elanto, jota voi harjoittaa mistä tahansa käsin. Sinua ja taipumuksiasi tuntematta on vaikea antaa tarkempaa infoa asiasta.

Minä teen toimistohommia. En rakasta niitä, en myöskään rakasta työkavereitani, mutta siedän tilannetta. Minulle työ on keino saada rahaa, jolla puolestani saan turvallisen vapaa-ajan, koska palkkarahoilla lyhennän pikkuruisen asuntoni asuntolainaa. Minulle oma asunto on kuin oma pesä, turvasatama, joka on sitä, mitä haluan. Teen työn tehokkaasti, en juurikaan tee ylitöitä, osaan hommani ja sitten vapaa-ajalla harrastan niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Totta kai välillä ahdistaa se, että työ kyllästyttää ja eläkevuosiin on aikaa ja työ tuntuu joskus turhalta, mutta asetan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jonka jälkeen työ taas menettelee. Itselläni liikunta helpottaa stressiä.

 

[yrittää,]

maailman 3. kovin verotus masentaa itse kutakin. Ulkoilu auttaa, näkee että kuuluu universumiin, joka on paljon mahtavampi ja suurempi kuin sosialistinen sekatalous suomi.

Suosittelen palkkaduunia, jää jotain käteen ja muuta elämää on mahdollista harrastaa klo 17-7.