Olenko sekaisin???

[taustalla]

Olen sekaisin,joo tiedän siis itsekin vastauksen...
Ollaan oltu miehen kanssa vajaat 8 vuotta yhdessä,asuttu yhdessä vajaa 4 vuotta ja kihloissa vajaa vuosi.Lapsia ei ole,yritystä kyllä...
Mieheni kärsi masennuksesta n.2 vuotta sitten. Mieheni käy nyt töissä,fyysisesti tosi rankkaa.Hän ei kuitenkaan voi olla yhtä kokonaista viikkoa töissä ilman rentoutumista kun vaan semmonen kohta löytyy.
Mieheni ei rentoudu alkoholin avulla,se ei sovi hänellen kovin agressiivinen..vaan muilla keinoilla...
Hän sai masennuksen ollessa pahimmillaan erillaisia kolmio-lääkkeitä.
Monet hänen kavereistaan ovat pilanneet elämänsä kaikilla aineilla ja he sitten jakavat kokemuksiaan kaikista aineista joilla pään saa sekaisin..
Mies valehtelee minulle,ettei ole ottanut mitään.Mutta näen sen kyllä hänestä ja hänen käytöksestään..Miehellä myös paha peliriippuvuus,jonka onneksi huomannut myös itse ja koettaa kovasti päästä siitä eroon..
Mieheni on todella ihana ja kultainen ja rakastan häntä kovin,mutta mitä ihmettä teen tuon valehtelemisen kanssa ja varsinkin niiden päihteiden ottamisen kanssa???
Mieheni lääkkeet ovat reseptilääkkeitä,jotka hän saa kahden viikon välein hakea..
Mieheni vanhemmat ovat kovin huolissaan ja minä joudun kuitenin elämään miehen kanssa saman katon alla..
Miehelläni on myös rahan käytön kanssa ongelma,jota ei itse tiedosta. Jos hän suunnittelee jotain hankkivansa,on se saatava heti oli rahatilanne mikä tahansa ja hinta mikä tahansa. Mies pyytää vanhemmiltaan helposti lainaan rahaa ja valehtelee sen käyttötarkoituksen,jonka kuulen hänen vanhemmiltaan kun tarkistavat menikö raha siihen ja siihen..
Mieheni raivostuu todella pienestä ja syyttää aina minua.Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa,vain minussa. On sanonut että parempi erota ja mä lähes säikähdän omaa reaktiotani;olen helpottunut kun hän niin sanoo..Kun sanon että ehkä niin on parempi, hän kääntää sen niin että minä olen se joka haluaa erota,eikä hän ainakaan halua!Mieheni ei osallistu kodinhoitoon.Minä pyykkään,siivoan,laitan ruoan,käyn kaupassa ja juoksutan koiraa pihalla.Mieheni ei ole kotona koskaan tarvinnut laittaa tikkua ristiin kodin eteen..jotenka siitä kai se johtuu?
Mieheni yritti myös itsemurhaa masennuksen ollessa pahimmillaan.
Hän on nyt hyvässä kunnossa,kun sai töitäkin.Ennen hän istui 3 vuotta kotona tekemättä mitään.
Mieheni väittää että vain hänen työnsä on raskasta ja hän saa rentoutua,mutta minun työ ei ole ollenkaan raskasta..teen tällä hetkellä kahta työtä..
Otimme yhteisen autolainan,mutta mies väittää auton olevan hänen!
Miehelläni on myös muita naisia..Hän tekstailee ja soittelee jne. "kavereidensa" kanssa..Siis näiden naisten..ovat vaan hyviä kavereita.Tiedän että molemmat heistä seurustelee,mutta silti!Mies on todella mustasukkainen ja väittää että minä petän jos juttelen hänenkin tuntemien,yleensä hänen kavereiden kanssa,mutta hän itse saa olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä.
Olen todella typerä,kun aina kun meillä on huonompi aika menossa (kun mies "rentoutuu") ajattelen,että nyt saa riittää jne. mutta kun taas selvä päivä koittaa,tuntuu että rakastun taas uudelleen mieheeni ja kaikki on paremmin kuin hyvin!!
Mitä ihmettä mä voin tehdä??!!!

 

[olet sekaisin]

... ja tiedät sen itsekin. Tai paremminkin: olet läheisriippuvainen. Maailma on väärällään kunniallisia miehiä - joiden kanssa perustaa perhe. Lähde, ja lujaa. Olen itse ollut vastaavassa liitossa, ja päivääkään en ole eroa katunut!
Miksi elää jonkun alistettavana, toisen oikkujen mukaan? Aika kasvaa aikuiseksi, ja ottaa oma elämä omiin käsiin! Voimia ja tuulta uusiin purjeisiin, pian olet vapaa, ja toivottavasti viisaampi.

 

[voi ei]

sanonpa vaan sen että ÄLÄ VAAN TEE LAPSIA HÄNEN KANSSAAN: sen jälkeen vaan olet enemmän jumissa hänen kanssaan.
mun ei tarttis edes miettiä, mie jättäsin hänet.
en halua elämääni lääkkeillä tai huumeilla tai alkolla sekoilijaa.
aina saat pohtia syntyjä syviä ja varmaan kauhee ahdistus jatkuvasti päällä.
kuin te jaksatte olla tollaste hörhöjen kanssa kun maailmassa on niin paljon IHANIA miehiä jotka ei sekoile päihteiden kanssa.

 

[taustalla]

Vastauksen tiedät itsekin: LÄHDE!
Miehesi ei koe itsessään olevan vikaa/ongelmaa, muutosta tuskin tapahtuu, ainakaan ilman terapiaa. Miehelläsi on riippuvuuksia ja persoonakin vaikuttaa olevan aika epävakaa...

 

[taustalla]

Sanoit itsekkin tietäväsi mitä tehdä, lähde.
Ota ratkaiseva askel , ja oma elämä haltuusi.
Hanki asunto ja senjälkeen pakkaat tavarasi ja kerralla poistut.
Mies tosiaan osaa valittaa, anella ja painostaa uhkauksin sinua jäämään.
Jos annat mahdollisuuden itsesi alistamiseen, ei täältäkään kannata neuvoja kysellä.

 

[tuulituisku]

Lähde ja äkkiä, ennenkun lapsia on jaloissa. Pelasta oma elämäsi ja nopeasti :hug:

 

[taustalla]

Kiitos vastauksista..Jotkin loukkasi,vaikka ihan oikeessa olettekin.
En kai halua myöntää sitä täysin itselleni,että mieheni on sairas ja pian minäkin..en osaa selittää mitä tunnen..
Olen päättänyt hankkia apua,vastauksenne todellakin vahvisti asian..

Olen kyllä itsekin sitä mieltä että minun on lähdettävä ja äkkiä..Olen todellakin läheisriippuvainen,huomaan sen nyt kun tutustuin asioihin ja tuohon läheisriippuvuus-termiin.
Jos,lähden pelkään mieheni reaktiota.Hän ottaa kaiken niin raskaasti...ja kumminkin masennuksesta ei pääse koskaan kokonaan eroon ja se puhkeaa uudelleen pienistäkin asioista..
Pelkään siis sitä,että mitä mieheni tekee itselleen vai tekeekö mitään. On hän uhkaillut että jos jätän hänet,hän tappaa itsensä ja sanoo perään että se on vain mun syy.
Enhän voi ottaa vastuuta aikuisen ihmisen teoista ja hänen elämästään,omani on kumminkin itselleni tärkeämpi.Mutten kestä sitäkään jos mies todellakin erottuamme jotain itselleen tekee,kannan siitä syyllisyyttä loppuelämäni..
Mieheni on sanonut että jos aion lähteä,minun pitää lähteä samalla sekunnilla,tässä kämpässä en saa odotella uuden kämpän löytymistä jne..
Rakastan miestäni paljon,mutten jaksa hänen valehteluaan,lääkkeiden väärinkäyttöä,peliriippuvuutta,agressivisuutta,itsekkyyttä,rahan yltiöpäistä tuhlausta!!!!!!!
En tiedä mistä ja miten aloitan,mutta pakko aloittaa jostain..en jaksa!!!
Ja todellakin mitä lapsen hankkimiseen liittyy,olen tehnyt sen selväksi miehelle ja itselleni,että vauvaa ei tule ennenkuin ollaan selvillä asioista..Yli 3 vuotta ollaan kuitenkin vauvaa odoteltu,mutta saa mennä vaikka vielä toiset 3 vuotta!En kaipaa mitään hörhöä lapseni isäksi!!!
Mies sanoo haluavansa apua,mutta ei lähde minnekään keskustelemaan asioista,miten sitten meinaa apua saada?!

 

[taustalla]

Miehesi uhkailu itsemurhalla jos lähdet, on tyypillistä vallankäyttöä pitää ihminen itsellään ja hallita tätä. Mies osaa käyttää erilaisia keinoja hyväkseen, kun huomannut että olet riippuvainen hänestä. Miehesi ei todellakaan käyttäydy aikuisen vastuullisen ihmisen tavoin, vaikuttaa narsistiselta tai epävakaalta persoonalta. Aiheesta löytyy varmasti lisää netistä.

Voimia sinulle ottaa oma elämäsi haltuusi, mieti haluatko jatkaa elämääsi onnettomana vai onnellisena. Onni tuntuu nyt varmaan kaukaiselta asialta, mutta usko pois, siellä se odottelee...

 

[mami]

Lähde toki hyvän sään aikana äläkä missään nimessä tee lapsia !!!!!!! Ero on aina vaikea, vaikka suhde olisi tosi sairas, mutta jos on lapsia se on vielä repivämpi etkä koskaan pääse kokonaan eroon ko. miehestä. Koska olet tietoinen omasta riippuvaisuudestasi ja miehesi ongelmista eikä teillä Luojan kiitos ole lapsia, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä irti kaikesta ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tsemppiä !!

 

[Anna]

Kuulostaa aika tutulta etenkin valehtelun, syyttelyn ja kotitöiden tekemättömyyden osalta...

 

[Anna]

Ja vielä :hug:

Voimia! Itse alan olla itsenäinen monen vuoden alistumisen jälkeen. Eroajatuskaan ei enää tunnu kovin pahalta. Olisi vain niin ihana elää ilman syyttelyä, raivoa ja piikomista. Voihan olla että kohta elänkin. Tuskin tähän muutosta tulee, kun ei ole tullut viiteen vuoteen. Paitsi huonompaan päin.

 

[Anna]

Ja vielä :hug:

Voimia! Itse alan olla itsenäinen monen vuoden alistumisen jälkeen. Eroajatuskaan ei enää tunnu kovin pahalta. Olisi vain niin ihana elää ilman syyttelyä, raivoa ja piikomista. Voihan olla että kohta elänkin. Tuskin tähän muutosta tulee, kun ei ole tullut viiteen vuoteen. Paitsi huonompaan päin.

 

[Anna]

Ja vielä :hug:

Voimia! Itse alan olla itsenäinen monen vuoden alistumisen jälkeen. Eroajatuskaan ei enää tunnu kovin pahalta. Olisi vain niin ihana elää ilman syyttelyä, raivoa ja piikomista. Voihan olla että kohta elänkin. Tuskin tähän muutosta tulee, kun ei ole tullut viiteen vuoteen. Paitsi huonompaan päin.

 

[Anna]

Ja vielä :hug:

Voimia! Itse alan olla itsenäinen monen vuoden alistumisen jälkeen. Eroajatuskaan ei enää tunnu kovin pahalta. Olisi vain niin ihana elää ilman syyttelyä, raivoa ja piikomista. Voihan olla että kohta elänkin. Tuskin tähän muutosta tulee, kun ei ole tullut viiteen vuoteen. Paitsi huonompaan päin.

 

[äityli]

Kuulostaa vähän tutulta mutta ihan erinlaiselta..mieheni oli ollut n.2.v työttämänä minä kävin kyllä toissä vakituiseen hän sossussa.Hänellä oli resepti kolmio lääkkeisiin parin viikon välein söimmene aina puoliksi ja muutama olut pääle hommittiin lääkkeitä myös välillä kavereilta ja tuli oltua aika paljon sekaisin samalla yritimme lasta..mieheni petti minua lääkepäissään mikä on silloin niin helppoa vaikken itse ole häntä pettänyt niin kun on lääkkeiden alaisena tiedän että kaikki estot lähtevät pois ja elät vain siinä hetkessä etkä pysty luottamaan edes itseesi ja saatika sitten muistat tekemisiäsi tai puheitasi myöhemmin.. no tulin raskaaksi annoin anteeksi mieheni erehdyksen mitä hän katuu vieläkin.. Revimme reseptit sovimme että meidän polkumme eroaa jos lääkkeitä vielä napostellaan sillä tahdon olla hyvä äiti ja lapseni kasvavan turvallisessa ja ihanassa kodissa.. Siitä päivästä lähtien minä enkä mieheni ole lääkkeitä syönyt ja meillä on ihana terve lapsonen ja miehelläni on työpaikka.. elämme onnellista perhe elämää. Meillä kummallakaan ei kyllä ole mitään peli ongelmaa eikä salaisuuksia sekä koti työt hoidamme yhdessä ja olemme aina kunnioittaneet toinen toistamme.