olenko tehnyt jotain väärin lasten kanssa kun kukaan ei jää koskaan itkemään perääni?

["minä"]

minulla on kolme lasta. kun olen heitä vuosien mittaan jättänyt mm. kerhoon, eskariin jne. niin kukaan ei ole jäänyt itkemään perääni, vaikka jotkut lapset jää itkemään äidin/isän perään vielä eskarissakin. mitä olen tehnyt väärin?

 

["vieras"]

omalla kokemuksella von sanoo, et uskoisin lapsen sillon olevan luottavainen ympäristöön, ja siihe et äiti tulee hakeen en olis huolissani ollenkaan

 

["äippä"]

No mun mielestä et ole! Mulla tuli itsellä mieleen, että sinulla ja lapsillasi on hyvä ja luottava suhde. On äidille ja lapsille mukavaa kun voi jättää/jäädä hoitoon luottavin mielin. Toinen lapsistani aloittaa hoidon ensiviikolla ja minua jännittää. On kuitenkin kyse niin pienestä viellä. (1v.)

 

["äiti"]

Esikoinen ei ikinä itkenyt mun perään, kuopuksellakin meni eka vuosi ettei itkenyt perään vasta tänä syksynä on alkanut itkemään perään.

 

["aave"]

Ei ole minunkaan lapset itkeneet ja oma äitini sanoi luottavät siihen että äiti tulee hakeen. Eli kaikki on silloin erittäin hyvin lapsillasi

 

[Rieputarallaa]

Jospa sä olet vaan onnistunut luomaan lapsillesi vahvan perusluottamuksen. Ne luottavat siihen, että sä tulet takaisin.

 

["nella"]

Meillä ei kukaan kolmesta itke. Joskus meidän keskimmäinen draamaqueen saattaa sanoa jotai että "äiti ei saa mennä" mutta kun sanon että ok, jään mielelläni niin äkkiä sanotaan että "huijasin".
Meillä lapset kyllä paljon tapaavat uusia ihmisiä ja aikuisia joten yleensä pitävät ja viihtyvät oudommissakin piireissä. Ja multa puuttuu se mustasukkaisuus sitä kohtaan että lapseni viihtyy jonkun muunkin kanssa kuin itseni joten ehkä se heijastuu sitten lapsiinkin.