Olenkohan yksin lopun elämääni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen lähes kolmekymppinen yh (ei montaa lasta). Olen viime aikoina suoraan sanottuna rupsahtanut, tiedostan sen varsin hyvin itsekin. Nuorempana ja vielä pari vuotta takaperin olisin saanut kenet tahansa (tajuan sen nyt), ikävä kyllä olin parisuhteessa, johon nyt koen tuhlanneeni ne "parhaat vuoteni". Kukaan ei enää edes katso minuun päin, niinkuin ennen :(
Minkä ikäisenä olette löytäneet "sen oikean"? Onko teillä ollut lapsia ennestään, vai oletteko voineet aloittaa puhtaalta pöydältä?
Tsempatkaas vähän, sanokaa, ettei elämäni ole vielä ohi.
 
[QUOTE="vieras";28699142]Olen lähes kolmekymppinen yh (ei montaa lasta). Olen viime aikoina suoraan sanottuna rupsahtanut, tiedostan sen varsin hyvin itsekin. Nuorempana ja vielä pari vuotta takaperin olisin saanut kenet tahansa (tajuan sen nyt), ikävä kyllä olin parisuhteessa, johon nyt koen tuhlanneeni ne "parhaat vuoteni". Kukaan ei enää edes katso minuun päin, niinkuin ennen :(
Minkä ikäisenä olette löytäneet "sen oikean"? Onko teillä ollut lapsia ennestään, vai oletteko voineet aloittaa puhtaalta pöydältä?
Tsempatkaas vähän, sanokaa, ettei elämäni ole vielä ohi.[/QUOTE]

Tuossa on nyt pari virhettä. Kukaan ei ole sellainen, että saisi kenet tahansa, etkä sinä varmaankaan ole alle kolmenkympin iässä vielä rupsahtanut, ehkä vähän väsähtänyt. :)
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Se nyt mittään ohi ole, sun elos, höpö höpöä :hug: :)

Ensinnäkin - hyväksy se, että elämä on sinua muuttanut ja jättänyt jälkiäkin. Kaikilla meillä niitä on :).

Toisekseen - jos sua itsessäsi joku erityisesti nyppii, niin suuntaudu siihen asiaan ja tee sille jotain. Jos housut kirraa ja askel ei rivakasti nouse, niin lisää liikuntaa ja tsekkaa hiukan syömisiä. Jos taas hiukset masentavat, niin hae pientä piristystä vaikka sävyteväristä tai sitten marssi rinta rottingilla kampaajalle ja hemmottelet itseäsi kunnolla! Pienillä asioilla saa jo ihmeitä aikaiseksi sekä sitä hyvää mielentilaa, itseluottamusta, mikä näkyy kauas.

Ja kolmannekseen - muutat ajattelutapaasi! Ei mitään huokailuja ja synkistelyjä "..mä en kelpaa ennää ikinäkoskaankellekään.." vaan ryhdyt arvostamaan itseäsi. Aina, kun ulko- oven aukaiset, on mahdollisuus tavata uusi ihminen. Rakasta itseäsi, kanna itseäsi ylväänä ja nauti elämästäsi :)!

..ja kukapa tietää, jos vaikka kohtaatkin Sen Jonkun pikemmin kuin luuletkaan :)! Elämä ei ole kolmekymppisenä ohi, eikä lastenkaan kera - usko ja luota itseesi!

Lykkyä!
 
Tuskin se nyt ulkonäöstä niin suuresti riippuu. Et sä aiemminkaan olisi suhteeseen saanut "ketä vaan", vaikka nätti olitkin :D

Sä oot vielä nuori, et voi olla niin rupsahtanut että mummolta näyttäisit. (ja mun täti löysi uuden 70-v:nä..)
 
Mä löysin täydellisen aviomiehen päälle kolmekymppisenä, päälle satakiloisena ja siihen aikaan vielä kohtuullisen nuupahtaneen näköisenä. Mutta eipä siinä ulkonäköä kyselty kun kemiat, ajatukset ja arvot osuivat juuri kohdalleen. Yllättävää kyllä vientiäkin olisi ollut jos olisi sellaiseen kokenut sen vuoden aikana tarvetta kun sinkkuna ehti olla.

Useimmat miehet kun eivät katso elämänkumppanin valinnassa niin sitä ulkomuotoa vaan ihmistä ihan itsenään, ajatuksineen ja kokemuksineen. kyllähän sillä ulkonäöllä aina vuoteenlämmittäjän hetkeksi saa mutta hyvä mies löytyy sitten kun on löytyäkseen ja ihan muilla "meriiteillä". Ja välillä käy sääliksi fiksua, hoikkaa ja kaunista kaveria, joka kyllä saa miehiä ravintolasta ja muualta vaikka kuinka mutta yksikään suhde ei ole kestänyt vaan ukot ovat joko olleet toipumassa erosta ja palanneet takaisin, olleet sarjaihastujia tai pettäjiä. Muutama todella kahelikin on joukkoon eksynyt. Ilmeisesti oikeasti hyvät miehet eivät uskalla tulla iskemään kun muita pörrää ympärillä liiaksi...

Joten sääli pois, vähän kohennusta ulkonäköön, ala nauttia vapaudesta olla ja mennä sekä keskity nauttimaan kesästä lasten kanssa. Alat rohkeasti ihmisten kanssa juttusille ilman mitään taka-ajatuksia ja kyllä se mies sieltä löytyy :)
 
[QUOTE="anis";28699373]Mä löysin täydellisen aviomiehen päälle kolmekymppisenä, päälle satakiloisena ja siihen aikaan vielä kohtuullisen nuupahtaneen näköisenä. Mutta eipä siinä ulkonäköä kyselty kun kemiat, ajatukset ja arvot osuivat juuri kohdalleen. Yllättävää kyllä vientiäkin olisi ollut jos olisi sellaiseen kokenut sen vuoden aikana tarvetta kun sinkkuna ehti olla.

Useimmat miehet kun eivät katso elämänkumppanin valinnassa niin sitä ulkomuotoa vaan ihmistä ihan itsenään, ajatuksineen ja kokemuksineen. kyllähän sillä ulkonäöllä aina vuoteenlämmittäjän hetkeksi saa mutta hyvä mies löytyy sitten kun on löytyäkseen ja ihan muilla "meriiteillä". Ja välillä käy sääliksi fiksua, hoikkaa ja kaunista kaveria, joka kyllä saa miehiä ravintolasta ja muualta vaikka kuinka mutta yksikään suhde ei ole kestänyt vaan ukot ovat joko olleet toipumassa erosta ja palanneet takaisin, olleet sarjaihastujia tai pettäjiä. Muutama todella kahelikin on joukkoon eksynyt. Ilmeisesti oikeasti hyvät miehet eivät uskalla tulla iskemään kun muita pörrää ympärillä liiaksi...

Joten sääli pois, vähän kohennusta ulkonäköön, ala nauttia vapaudesta olla ja mennä sekä keskity nauttimaan kesästä lasten kanssa. Alat rohkeasti ihmisten kanssa juttusille ilman mitään taka-ajatuksia ja kyllä se mies sieltä löytyy :)[/QUOTE]

Ihana, hymyn toi :)
 
On niitä muitakin yksin:)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forewick_Holm
Forewick Holm tai Forvik on saari Shetlandinsaarilla, Britanniassa. Saaren pinta-ala on yksi hehtaari ja sen asukasluku on yksi. Forewick Holm sijaitsee Papa Stourin saaren ja Sandnessin niemimaan välillä.

21. kesäkuuta 2008 saaren omistaja ja ainoa asukas, 65-vuotias englantilainen Stuart Hill, julisti saaren itsenäiseksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Jehnny Tightlips
[QUOTE="vieras";28699429]Paljonko sinulla ap o pituus/paino?[/QUOTE]

Ai että kuinka paljon olen ylipainoinen? :D
Vähän. Olen pyöreä, pullea, mutta en "läski" (ruma sana).
 

Yhteistyössä