Toggle sidebar

Olenpa haukannut ison läjän p*skaa! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nolona tunnustan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nolona tunnustan

Vieras
Mieheni on muuttunut jotenkin nössöksi tossukaksi, tai sitten on aina sitä ollutkin.
Olen aina ollut voimakastahtoinen ja yleensä sitten ollaan menty minun mielipiteiden mukaan.
Nyt kun haluaisin vähän siirtää vastuuta miehenkin suuntaan, niin tämä on ihan pallo hukassa.

Meillä talon huoltokin on minun kontollani ja näin univelkaisena en vaan jaksa tehdä mitään, jokainen päivä on minulle yhtä selviytymistä.
Kiva juttu, että minulla on omien terveyteen liittyvien ongelmien lisäksi täällä lasten lisäksi huollettavana iso mies. :(

Ja kuvitella, työssään mies on johtoasemassa ja siellä sillä menee tosi lujaa.

Kotiin tullessaan mies muuttuu tohvelisankariksi.

Minua väsyttää ja kyllästyttää tämä kuvio, kun minun pitäisi pitää kaikki narut käsissä. :'(
Tyhmä mikä tyhmä! Minä siis. :headwall:
 
tuttu tilanne. Äijä on ihan avuton. Yksinkertaiset, pienet asiat eivät onnistu. Kuten vaipan vaihto, vetkuttaa ja vetkuttaa. Pyykkit koneessa, koska mies ei muistanut!
 
Meillekin on ero tulossa, se on vaan ajan kysymys milloin.

Mies on itse tunnustanut, ettei uskalla oikein mitään sanoa minulle kun kuulemma hermostun ihan kaikesta.

MILLAINEN PARISUHDE SE SELLAINEN ON, ETTEI KOTONAAN USKALLA TEHDÄ/SANOA YHTÄÄN MITÄÄN?????

Eikä se auta mitään, että minä yritän muuttua. Tämä meidän perhe on pilattu ja minä olen siihen syyllinen.
Tunnen olevani joku julma kuningatar, jota koko hovi nöyristelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillekin on ero tulossa, se on vaan ajan kysymys milloin.

Mies on itse tunnustanut, ettei uskalla oikein mitään sanoa minulle kun kuulemma hermostun ihan kaikesta.

MILLAINEN PARISUHDE SE SELLAINEN ON, ETTEI KOTONAAN USKALLA TEHDÄ/SANOA YHTÄÄN MITÄÄN?????

Eikä se auta mitään, että minä yritän muuttua. Tämä meidän perhe on pilattu ja minä olen siihen syyllinen.
Tunnen olevani joku julma kuningatar, jota koko hovi nöyristelee.
Click to expand...

meinasinkin sanoa että pitäiskö sun katsoa peiliin ja miettiä myös omaa käytöstäs...mutta ilmeisesti oletkin sen jo tajunnut että vika ei ole välttämättä pelkästään miehessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillekin on ero tulossa, se on vaan ajan kysymys milloin.

Mies on itse tunnustanut, ettei uskalla oikein mitään sanoa minulle kun kuulemma hermostun ihan kaikesta.

MILLAINEN PARISUHDE SE SELLAINEN ON, ETTEI KOTONAAN USKALLA TEHDÄ/SANOA YHTÄÄN MITÄÄN?????

Eikä se auta mitään, että minä yritän muuttua. Tämä meidän perhe on pilattu ja minä olen siihen syyllinen.
Tunnen olevani joku julma kuningatar, jota koko hovi nöyristelee.
Click to expand...

:D Nii-ih?

Tosin mä vaihtaisin tohon nöyristelyyn oitis.

Ikävämpää on, kun pienestäkin kritiikistä oletkin ilmaa ainakin muutaman päivän.

 
Niinhän se on, että sitä saa mitä tilaa. Vastuunottaminen on aina helpompaa kuin sen palauttaminen, kun toinen on tottunut helpolle päiville. Jos mies on yhtään fiksu, niin vähemmällähän hän ymmärtää pääsevänsä kun sinä hääräät ja huolehdit.

(Meillä helpoilla päivillä olen minä :saint: . Ja jos miehen mielestä en osaa siivota, niin siivotkoon täältä maailman tappiin. Viime vuosina hän on jo yrittänyt joskus mainita, että voihan olla, että olisin oppinut siivoamaan noin sivumennen, kirjekurssityyppisesti)
 
Uusien tapojen oppiminen ei ole helppoa, mutta oienin askelein ja keskustelemalla voidan perheen työnjako kyllä saada uusiksi. Mutta ei voi olettaa, että kaikki menee heti uusiksi, pitää aloittaa jostain tyyliin "huolehdi sinä nurmikosta" ja siltikin aluun kysyä, onko nurmikko leikattu tai vihjasta että sekin varmaan pitäisn leikata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No onneksi se peiliin katsominen auttoi. Kai sitä voisi ensin parisuhdeneuvontaan mennä, mutta tuskin muuta pääsyä pois on kuin ero. :/
Click to expand...


hei kuule, ei oo se ero ainoa ratkasu :hug:

sie oot nytten tiedostanu ongelman, ja se on AINA askel parempaan. siittä alakaa paraneminen. joten ei muutaku nytten puhumaan vaan parisuheneuvontaan, sie voit mennä yksinki aluksi niitä omia käytöskuvioita sinne selevittämään.

kyllä se siittä, kriisejä tullee ne on väistämättömiä, nytten ko sie oot sanonu ääneen että mikä on ongelma niin siitä alakaa se teiän kriisin selvittely. kuhan sie vaan ite jaksat siihen ruljanssiin alakaa.

ja anna sille miehelles enemmän vastuuta. anna sen tehä ne asiat niinko se ite tekee ja elä puutu siihen, elä rupea oikasemaan ja sanomaan että hän tekkee väärin. vaan luota siihen että mieheskin osaa tehä. jos hän kerta johtoasemassa on niin ei hän mikään täys tumppu oo!

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No onneksi se peiliin katsominen auttoi. Kai sitä voisi ensin parisuhdeneuvontaan mennä, mutta tuskin muuta pääsyä pois on kuin ero. :/
Click to expand...


hei kuule, ei oo se ero ainoa ratkasu :hug:

sie oot nytten tiedostanu ongelman, ja se on AINA askel parempaan. siittä alakaa paraneminen. joten ei muutaku nytten puhumaan vaan parisuheneuvontaan, sie voit mennä yksinki aluksi niitä omia käytöskuvioita sinne selevittämään.

kyllä se siittä, kriisejä tullee ne on väistämättömiä, nytten ko sie oot sanonu ääneen että mikä on ongelma niin siitä alakaa se teiän kriisin selvittely. kuhan sie vaan ite jaksat siihen ruljanssiin alakaa.

ja anna sille miehelles enemmän vastuuta. anna sen tehä ne asiat niinko se ite tekee ja elä puutu siihen, elä rupea oikasemaan ja sanomaan että hän tekkee väärin. vaan luota siihen että mieheskin osaa tehä. jos hän kerta johtoasemassa on niin ei hän mikään täys tumppu oo!

:hug:
Click to expand...

Juu, totta. Vaikka mä tuolla sanoin, että hioenotunteisesti vihjailla siitä uudesta työnjaosta ja muistuttaa, mikä miehen vastuulla nyt on, tyyliin "oletko muistanut" niin kun se tekee, ei saa neuvoa. Tee vaikka salaa uusiksi kun mies on poissa, jos ei jälki kelpaa, mutta ei saa vahtia sen työskentelyä.
 
... mä en sano miestäni tossukaksi, mutta hommat jää häneltä tekemättä usein sen takia, että minä ehdin kuulemma aina ensin :) Hänellä vaatii tietyn ärsytyskynnyksen, ennen kuin ryhtyy toimeen (siis ei että minä ärsyttäisin, vaan että esim. pyykkikori tursuu yli) mutta sitten tapahtuu. Mies ei myöskään ole sellainen vie mennessäs, tuo tullessas - tyyppi, vaan tekee kaiken kerralla sitten, kun koti on totaalisen räjähtänyt. Kyse on ehkä toimintatapojen eroista. Mulla on ollut hirveä opettelu siinä, että osaan pitää mölyt mahassani, enkä huomauttele kaikesta, mitä mies tekee (mun mielestä väärin) - tekee kuitenkin, ja jälki on ihan ok, joskaan ei mun mielestä täydellistä.

Se vaan on niin, että jos oot kotona lasten kanssa, olet ikään kuin sen oman valtakuntasi kuningatar - siihen on vaikee toisen hypätä töistä tullessaan kyytiin ja alkaa suvereenisti touhuamaan - semminkin kun on työpäivä takana. Töissä mies on kingi, kotona sinä...
 
On muuten ihan täydellistä ja ollaan onnellisia yms. MUTTA mies on tosiaan niin mielipiteetön ja ohjattavissa, että hermoon käy.Ollaan persooniltamme just kun yö ja päivä.minä nopea ja tehokas hän hidas ja jotenkin tarmoton.Oon yrittäny siirtää vastuuta ukolle, mutta hän kun ei huomaa ongelmaa ei siitä tahdo tulla mitään.Ukko kyllä hoitaa lapsia ja tekee kotona aivan samoja juttuja kun minä, MUTTA ei juurikaan koskaan niin etten ensin sanoisi että joku juttu pitä tehdä.Ollaan yritetty puhua ja minä olla hiljaa ja oottanu et mies hokaa ite asioita...no jos mie nukun päiksyt niin hän tulee viekkuun =) tms.
Asia ei niinkään vaivaa kokoajan, mutta silloin kun on itse väsynyt kaipaisi toiseltakin hieman aloitekykyä.Myös henkinen tuki on mitätöntä ja se surettaa kovasti.
Mitenkäs muut on saanu miehen tajuamaan asian?Ja onko se pariterapia ainoa vaihtoehto?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa