oletetaan että lapsesi ei kuuntelisi mitään,ei noudattaisi mitään sääntöjä,ja joutuisit vahtimaan häntä vielä 7vuotiaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ms nobody
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

ms nobody

Vieras
mitä tekisit??

en tarkota mitään väliaikaista uhmaamista. vaan sellaista että lapsella on ensinnäkin vaikeaa noudattaa sääntöi(ADHD,lievä kromosomi poikkeavuus), toisekseen ei mitään halua siihen.

hänestä on hauskaa ärsyttää toisia,hauskaa kun aikuinen suuttuu, ei välitä seuraamuksista. jos ois palkkiota luvassa en tiedä ei toimi sekään,ei toimi johdonmukaisuus,jäähy, kotiaresti,positiivinen huomio, yhdessä tekeminen,ei oo mitään hyötyä puhua tunteista. ollaan luettu kasvatuskirjallisuutta rutkasti, ollaan koetettu vaikka kuinka montaa juttua,mikään ei toimi.

vaikeaksi asian tekee se että pienenpi lapsi matkii tätä isompaa ja soppa on valmis, minä en enään kykene nauttimaan arjesta yhtään, koska tää on ollut ihan älytöntä jo kauan(kukaan ei osaa kertoa mitään uutta, ja joku tlee nyt mainostamaan perheneuvolaa,hyödytön paikka!!!)

no mitä sinä tekisit jos sinun lapsesi olisi tälläinen?
 
Yrittäisin vaan ymmärtää lasta. Jos kaikki olisi todella uupuneita tilanteeseen, eikä mistään tulisi enää mitään, niin pyytäisin lähetteen jonnekin neurologille tai psykiatrille, jolloin lääkitys voisi tulla kyseeseen ja toivonmukaan siitä saisi sitten avun tilanteeseen.
 
Varmistaisin, että lapsi kuulee. Omalla lapsellani oli ns. valikoiva kuulo. Lopulta selvisi, että hänellä on vaikea kuulovamma. Näin pääsi käymään, vaikka lapsen syntymästä saakka oli käyty säännöllisesti sairaalan tutkimuksissa.
 
Hakisin välittömästi tukiperhettä, sellaista joka suostuisi ottamaan vammaisen.
Keskittyisin nuorempaan lapseen aina kun isompi olisi poissa ja vahvistaisin hänen normaalia käytöstä.
Vaatisin sossusta tukea arkeen ja jos muu ei auttaisi tekisin itsestäni lastensuojeluilmoituksen.
 
Meillä vähän samaa, lapsi kyllä välillä aidosti katuu mutta usein hihittää vaikka torutaan ym. Ja just kun ei ole katsomassa niin tekee, ja sitten sanoo että teki kun ajatteli ettei jää kiinni, palkitseminen ja rankaiseminen ei useinkaan tunnu kamalasti auttavan.Uskon osittain et kaikilla lapsilla on tuota, meidän lapsella ehkä jotain erityistaipumusta (lähipiiristä ammattilainen joskus vilautellut aspergeriä ym, mutta kun lapsi pärjää ok, ei ole mihinkään tutkimuksiin menty).
Mun neuvo joka meillä toimii, on se, että osin vahdin enemmän, pienemmille selitän sanallisesti mikä on ok, ja joskus sanon että vaikka X tekee noin, ei se ole kivaa ja niin ei saa tehdä. Pienmmille meillä menee puhe paremmin perille ja niin olen saanut matkimisen aika hyvin kitkettyä huonon käytöksen suhteen.
Lapselta en odota tunteikasta katumusta tai muuta vastaavaa, HYYYVIN yksinkertaisesti totean asioista että näin ei ole lupa tehdä, siitä seuraa tätä ja ikäänkuin "opetan" normaalia sosiaalista käytöstä, ilman että lapsen aina tarvitsee itse miettiä miksi niin tehdään(kun se ei mielessä pysy minuuttia kauempaa vaikka kuinka puhuttaisiin tunti tai kaksi). Joutuu hyvittämään ikäviä temppuja sisaruksilleen, toisaalta saa yhteistä aikaa vanhempien kanssa ja mukavaa tekemistä samalla lailla kun sisaruksetkin, eli ei aina rankaista niiden menetyksellä, muuten olisi kivat aika vähissä.
Meillä tosin koulu menee ok, siellä jaksaa panostaa ja tottelee ok ja samanikäisten kavereiden kanssa sujuu aika hyvin, kotona enemmän sit on itsehillinnän puutetta, en tiedä auttaisiko mun linja jos olisi kaikkialla ongelmat pahoja.
Ai niin, ja vältän muutamia asioita jotka vievät lapsen ylikierroksille, silloin ei meinaa mistään tulla mitään moneen päivään.
Ja meillä siis monta lasta ja eron "normaaliin" temperamenttiin ja tottelemattomuuteen kyllä huomaa, lapsi on kuitenkin ihana, ja olen opetellut ajattelemaan että vaikka pienemmät joskus matkii, ei he niitä ongelmia "saa tartuntana" kun muistaa selittää mikä on ok ja mikä ei pitkin matkaa.=)
 

Yhteistyössä