Oletko kaukosuhteessa? Oletko joskus ollut?

[deeblyInLove]

En tiedä miten kestää välimatka. Kestääkö rakkaus? Välillämme on tuhansia kilometrejä.
Kertokaa kokemuksianne kaukosuhteista? myös siis ne einiinonnellisetloput-suhteet!

Epäusko tähän kaikkeen vaivaa ajottain.

 

["minä"]

Minulla ja miehelläni oli välimatka 1 000 kilometriä. Nähtiin 3-4 kuukauden välein. Nyt asutaan yhdessä ja hyvin menee =)

 

["NewYork"]

meillä kilometrit vaihteli sen mukaan missä mies palveli. Kaukaisin etäisyys oli ku mies oli Hawaiilla. Nyt asutaan yhdessä ja perhekin on. Olihan se aika outoa.

 

[deeblyInLove]

Kauanko teillä kesti tuo erossa/kaukana olo aika?

 

[faaraway]

Vuosi kaukosuhteessa, raskasta on ollut ja hankalaa, mutta kaikki sen arvoista. Syksyllä häämöttää yhteinen tulevaisuus samalla paikkakunnalla

Kaukosuhde on vain erilainen kuin "lähi"suhde. Omalla tavallaan raskaampi, mutta sitten taas toisilta kohdin helpompi. En jättäis kokeilematta!

 

[Mamma91]

Meillä oli välimatkaa "vain" n. 600km. Olihan se raskasta. Varsinkin aina se lähteminen, kun oltiin hetki saatu olla yhdessä. Noin vuosi sitä jaksettiin, sitten muutettiin yhteen. Ensi viikolla tulee 5 vuotta täyteen, niistä kaksi naimisissa. Kaksi lastakin on syntynyt.

Onhan se raskasta ja valitettavasti kaikki suhteet ei kestä sitä välimatkaa

 

["NewYork"]

meillä nyt on muutenki salamasuhde, joten 3kk. 6kk seurusteltiin ennen häitä ja 3.hääpäivä on ensi kuussa. missäs kaukaa sun rakas tällä hetkellä on? riippuu myös ihmisistä jaksaako elää "unelmaansa" ja odottaa vaiko antaako olla ja jatkaa johonkin helpompaa.

 

[miekin]

Me oltiin seurusteltu n. puolisen vuotta, kun minä muutin toisen maahan. Kaukosuhdetta kesti melkein vuoden, nähtiin keskimäärin kerran kuukaudessa. Olihan se tavallaan raskasta, mutta hyvinhän siitä selvisi

Mentiin naimisiin kun muutin takaisin Suomeen ja nyt on avioliitto takana jo reilut 10v, kolme muksu ja asuntolaina

 

[deeblyInLove]

Minun miekkonen on jenkeissä. Kovasti kyllä haluaisin muuttaa sinne, mutta tuntuu vielä liian suurelta muutokselta.Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat vaikeilta,kaikissa "mitä jos"-puolia, ehkä ajattelen liikaa järjellä enkä anna tunteiden viedä sinne missä haluan olla.

 

["NewYork"]

mun mies on amerikkalainen ja sinne muuttaminen alkoi ahdistaa liikaa (paperisodat,maksut yms.) Järjellä ajateltuna ei meistäkään olisi tullut pari. Onneksi mies suostui tulemaan tänne.

 

[Anatolia]

Joskus tuli sitäkin kokeiltua. Mun kohdalla homma menee kyllä niin, että poissa silmistä - poissa sydämestä.

Mieheni on ulkomaalainen ja hänen kotimaassaan tapasimme. Etäsuhteessa en suostunut koskaan elämään, pisin erossaoloaikamme on ollut 1 kk. Ei etäsuhde vaan toimi mun kohdalla, ei.

 

[7thHeaven]

Mies muutti kartanostamme parinsadan kilometrin päähän opiskelemaan n. tasan vuosi sitten. Ei tule opiskelemaan Helsinkiin tänäkään vuonna. Itse täytän syksyni työllä, opiskelulla ja lisätyöllä niin ei ehdi ajatella edes nukahtaessaan olevansa yksin.

Eniten tätä suhdetta on raapinu tää mun katkeruus pieneen, "huonompaan" asuntoon vaihtamisesta. Olin maailman onnellisin yhteisessä kartanossamme keskellä Helsinkiä ja yhtäkkiä back to square one..

 

["Satu"]

Olin kaukosuhteessa n. 4 vuotta, itse asun pääkaupunkiseudulla, ja mies asuu Vaasan lähellä.
Välimatkat rassasivat jonkun verran, mutta ero tuli miehen hölmöiltyä sukulaiseni juhlissa...

Ja jos toinen on tosi mustasukkainen, niin aika raastavaa se on sekin.

Hyviä puolia oli ehdottomasti se, että kun harvemmin näkee, niin sitten ei ihan pikkuasioista viitsinyt alkaa kinaamaan, vaan yhdessä oloaika meni "täysillä rakastamiseen".

Onnea suhteeseenne!

 

[astrolabe]

Meitä pitkään jarrutti tuo tietoisuus välimatkasta. Niin ettei sitten ees lähennytty kuin vasta tämän vuoden kevään lopulla. Kun sitten näytin vihreää valoa ajatukselle, että voitais asua samassa kaupungissa - välimatka sellaset 500 km - alkoi homma edetä vauhdilla. Ensimmäiseksi tapaamiskerraksi kaavailtu päivämäärä olikin sitten jo ensimmäinen yhteinen juhannus koko perheenä.

Sain työni siirrettyä minimivaivalla aivan toiselle suunnalle Suomea, lapsille uusi koulu yhdestä kontaktista uuden kotipaikkakunnan lähimmän koulun rehtoriin... todella helposti ja kivuttomasti mennyt. Tuolla nuo meitin "kaksoset" (tytöt, joilla ikäeroa 4 pv) höpöttävät tavoista hurmata poikia. Justiinsa mummilasta tulimme mansikkakakulta. Pojat tulevat sitten autolla mieheni kanssa. :heart:

 

[astrolabe]

Eli pointti oli: uskalla ottaa riski ja ruvetkaa olemaan yhdessä. Kyllä ne esteet voi voittaa, että vaan muuttaa yhteen.