Oletko onnellinen?
- Viestiketjun aloittaja MetsänPeikko
- Ensimmäinen viesti
kyllä tällä hetkellä mielestäni olen onnellinen.Sain 2kk työttömyyden jälkeen taas töitä puoleksi vuodeksi,siinä yksi ilonaihe ainakin. 
Mä olen ainakin ihan hirvittävän onnellinen tällä hetkellä =)
Ei tarvitse stressata kenenkään tekemisistä pätkän vertaa vaan saan elää ja tuhlata kaiken energiani vain ja ainoastaa poikaan (2v4kk), itseeni ja masussa kasvavaan vauvaan (rv 35+6).
Meillä on ihana koti, mulla ja pojalla ihania ystäviä ja masukaveri kasvaa kovaa vauhtia. Äitiysloman jälkeen mua odottaa opiskelut, joista tykkään kans ihan mielettömän paljon.
Nautin elämästäni tällä hetkellä aivan mielettömän paljon!!! :heart: :heart:
Ei tarvitse stressata kenenkään tekemisistä pätkän vertaa vaan saan elää ja tuhlata kaiken energiani vain ja ainoastaa poikaan (2v4kk), itseeni ja masussa kasvavaan vauvaan (rv 35+6).
Meillä on ihana koti, mulla ja pojalla ihania ystäviä ja masukaveri kasvaa kovaa vauhtia. Äitiysloman jälkeen mua odottaa opiskelut, joista tykkään kans ihan mielettömän paljon.
Nautin elämästäni tällä hetkellä aivan mielettömän paljon!!! :heart: :heart:
Yksäiti84 Uteliaisuuttani kyselen, että miksi erosit lastesi isästä? Miten uskalsit tehdä päätöksen, kun olet raskaanakin? En pahalla tätä utele. =)
MetsänPeikko
Katsos kun en oo aikasemmin huomannu käydä vastaamassa. =)
Esikoisen isällä on pahoja päihde- ja mielenterveysongelmia. Siksi erosimme kun poika oli 9kk. Hyvissä väleissä kyllä ollaan ja hän aina kuntonsa ja mahdollisuuksiensa mukaan näkee poikaa. Jos näitä ongelmia ei olisi niin emme olisi varmasti eronneet...
Tämä masukaveri sai alkunsa lyhyestä suhteesta, jonka toinen osapuoli ei ollut tarpeeksi kypsä perhe-elämään...ja nyt hänestä ei sit olekkaan kuulunut yhtään mitään. Itse tein eropäätöksen,koska hän ei suostunut esim.hakeen töitä jne...et olis vaan kotona ja pelais nettipokeria...ei kiitos.Ja suuttu kun en heti plussan jälkeen ollut valmis muuttamaan yhteen. En halunnut siis kolmatta lasta huollettavaksi ja passattavaksi =) näin meillä...ja ajattelin silloin että paremmin jaksan raskaus ajankin kun ei ole toista huollettavana niinkuin esikoisen odotus aikaan...oli tosi raskasta silloin. Ja hyvin olen jaksanutkin
Katsos kun en oo aikasemmin huomannu käydä vastaamassa. =)
Esikoisen isällä on pahoja päihde- ja mielenterveysongelmia. Siksi erosimme kun poika oli 9kk. Hyvissä väleissä kyllä ollaan ja hän aina kuntonsa ja mahdollisuuksiensa mukaan näkee poikaa. Jos näitä ongelmia ei olisi niin emme olisi varmasti eronneet...
Tämä masukaveri sai alkunsa lyhyestä suhteesta, jonka toinen osapuoli ei ollut tarpeeksi kypsä perhe-elämään...ja nyt hänestä ei sit olekkaan kuulunut yhtään mitään. Itse tein eropäätöksen,koska hän ei suostunut esim.hakeen töitä jne...et olis vaan kotona ja pelais nettipokeria...ei kiitos.Ja suuttu kun en heti plussan jälkeen ollut valmis muuttamaan yhteen. En halunnut siis kolmatta lasta huollettavaksi ja passattavaksi =) näin meillä...ja ajattelin silloin että paremmin jaksan raskaus ajankin kun ei ole toista huollettavana niinkuin esikoisen odotus aikaan...oli tosi raskasta silloin. Ja hyvin olen jaksanutkin
.... olen ihan samoja sanoja käyttänyt kuin Yksäiti - ei samalla kertaa toista lasta huollettavaksi.
Minunkin vauva masussa on saanut alkunsa lyhyestä seurustelusuhteesta , jonka sitten 2 viikkoa raskausdiagnoosin jälkeen päätin.
Mies ei pitänyt lupauksiaan, sopimuksia - ja halusi vapautta. Vapautensa sai. Isyys nyt kyllä ainakin paperille napsahtaa...
Tarinan oon jo keronut muualla - mutta summasummarum , mä ainakin koen , että jäämällä moisen narsisti-mielipuolen kans olisi mun ja vauvan terveys vaarantunut - jo suurin osa odotuksesta on näin ollut onnelisempaa. Moni eri tavoin.
Ei ole tarvinnut surra koko aikaa sitä miksei miestä kiinnosta vauva/raskaus.
Ei ole ollut taloushuolia - miehen sössimisistä.
Ei pahaa mieltä - kun mies ei osallistu vauvahankintoihin (kun sitä ei edes odota).
yms yms ...
Myöhemmin tää mies paljastui vielä ihan paatuneeksi auervaaraksi , joten uskollisuudesta ei olisi ollut pelkoa . Pikemminkin ois vaan voinut veikkailla meneillään olevien muijaviritysten ja valehtelujen määrää ...
Vastaavasti tällä omalla mentaliteetilla voisi kysyä joltain kurjasssa tai kurjahkossa suhteessa rimpuilevalta - miten voit ja jaksat jäädä ? Oletko onnellinen kynnysmattona ?
Toki ylläoleva on kärjistystä
Anyway - ehyt olo tai suht tasapainoinen elo ei välttämättä synny miehestä.
Kauniita unia...
papu & masuvauva rv 36
Minunkin vauva masussa on saanut alkunsa lyhyestä seurustelusuhteesta , jonka sitten 2 viikkoa raskausdiagnoosin jälkeen päätin.
Mies ei pitänyt lupauksiaan, sopimuksia - ja halusi vapautta. Vapautensa sai. Isyys nyt kyllä ainakin paperille napsahtaa...
Tarinan oon jo keronut muualla - mutta summasummarum , mä ainakin koen , että jäämällä moisen narsisti-mielipuolen kans olisi mun ja vauvan terveys vaarantunut - jo suurin osa odotuksesta on näin ollut onnelisempaa. Moni eri tavoin.
Ei ole tarvinnut surra koko aikaa sitä miksei miestä kiinnosta vauva/raskaus.
Ei ole ollut taloushuolia - miehen sössimisistä.
Ei pahaa mieltä - kun mies ei osallistu vauvahankintoihin (kun sitä ei edes odota).
yms yms ...
Myöhemmin tää mies paljastui vielä ihan paatuneeksi auervaaraksi , joten uskollisuudesta ei olisi ollut pelkoa . Pikemminkin ois vaan voinut veikkailla meneillään olevien muijaviritysten ja valehtelujen määrää ...
Vastaavasti tällä omalla mentaliteetilla voisi kysyä joltain kurjasssa tai kurjahkossa suhteessa rimpuilevalta - miten voit ja jaksat jäädä ? Oletko onnellinen kynnysmattona ?
Toki ylläoleva on kärjistystä
Anyway - ehyt olo tai suht tasapainoinen elo ei välttämättä synny miehestä.
Kauniita unia...
papu & masuvauva rv 36
Alkuperäinen kirjoittaja yksäiti84:MetsänPeikko
Katsos kun en oo aikasemmin huomannu käydä vastaamassa. =)
Esikoisen isällä on pahoja päihde- ja mielenterveysongelmia. Siksi erosimme kun poika oli 9kk. Hyvissä väleissä kyllä ollaan ja hän aina kuntonsa ja mahdollisuuksiensa mukaan näkee poikaa. Jos näitä ongelmia ei olisi niin emme olisi varmasti eronneet...
Tämä masukaveri sai alkunsa lyhyestä suhteesta, jonka toinen osapuoli ei ollut tarpeeksi kypsä perhe-elämään...ja nyt hänestä ei sit olekkaan kuulunut yhtään mitään. Itse tein eropäätöksen,koska hän ei suostunut esim.hakeen töitä jne...et olis vaan kotona ja pelais nettipokeria...ei kiitos.Ja suuttu kun en heti plussan jälkeen ollut valmis muuttamaan yhteen. En halunnut siis kolmatta lasta huollettavaksi ja passattavaksi =) näin meillä...ja ajattelin silloin että paremmin jaksan raskaus ajankin kun ei ole toista huollettavana niinkuin esikoisen odotus aikaan...oli tosi raskasta silloin. Ja hyvin olen jaksanutkin
Ihana kuulla! Ihan liikutus tuli :hug:
Mulla oli kans raskas raskaus justiisa ongelmaisen isän takia. Nyt ollaan pojan 4kk kans omillaan ja onnellinen olo on ja toivon et jatkuu yhtä hyvin. Mä pelkäsin tätä tilannetta kauheesti, mut mahtavaa on. Ja paremmaks muuttuu kun elämä selkiytyy vielä ja tulee omia juttuja ja opiskelupaikkaakin haen viimestään ens syksyksi, ehkä jo keväällä alkaa jos natsaa. Mut on kypsyttäny tää itsenäistyminen ja aikuiseksi kasvaminen pienessä ajassa kokonaisvaltaisesti elämän kaikkia osa- aluieita ja itsetuntemusta.
Mäkin pelkäsin lähteä omilleni kolmen lapsen kanssa pitkästä,sairaasta avioliitosta.
Kun päätöksen tein,astuin uuteen tyhjään maailmaan huomasinkin miten paljon siellä oli minulle,lapsille uusia asioita ja miten hyvä arki meillä on neljästään ja me pärjärään kaikesta huolimatta hyvin!.
Elämä on ihanaa,syksy on mahtava ja talvi lähestyy,sydän sykkii lämpöä ja onnellisuutta! :attn: :heart:
Kun päätöksen tein,astuin uuteen tyhjään maailmaan huomasinkin miten paljon siellä oli minulle,lapsille uusia asioita ja miten hyvä arki meillä on neljästään ja me pärjärään kaikesta huolimatta hyvin!.
Elämä on ihanaa,syksy on mahtava ja talvi lähestyy,sydän sykkii lämpöä ja onnellisuutta! :attn: :heart:
...olen miekii.Tammikuussa hain eron miehestäni,joka sairastui psyykkisesti viime vuonna,tosin ensi oireet alkaneet jo varmaankin vuosia sitten.Raha-asiat ja yksin neljästä lapsesta vastuussa oleminen oli pelottava ajatus,mutta vielä kauhuleffamaisempaa olisi ollut jäädä tuleen makaamaan.
Alkukankeuksien ja suossarämpimisen jälkeen on elämä voittanut ja asettunut uomilleen.Lopullisen eron sain syyskuussa ja tämä on ollut tuottavaakin ja kantanut hedelmää.Miulla ja lapsilla on ollut kotirauha ja lapsillakin parempi isä kun asuu itsekseen,on lääkityksellä ja on enemmän lapsille läsnä kuin ikinä,silloin kun tapaa heitä.
Onneksi järjen ääni voitti tunteet ja tajusin,että joskus on parempi vain antaa periksi ja luovuttaa.Alkoi uusi lehti elämässä
Alkukankeuksien ja suossarämpimisen jälkeen on elämä voittanut ja asettunut uomilleen.Lopullisen eron sain syyskuussa ja tämä on ollut tuottavaakin ja kantanut hedelmää.Miulla ja lapsilla on ollut kotirauha ja lapsillakin parempi isä kun asuu itsekseen,on lääkityksellä ja on enemmän lapsille läsnä kuin ikinä,silloin kun tapaa heitä.
Onneksi järjen ääni voitti tunteet ja tajusin,että joskus on parempi vain antaa periksi ja luovuttaa.Alkoi uusi lehti elämässä
onnellinen olen =) vaikka erosta on vasta parisen kuukautta ja jäin kolmen lapsen kans yksin niin parempi olla lasten kans keskenään,ku huonossa suhteesa.
K
Keittiönoita
Vieras
Siinäpä oli mukava joukko naisia jotka ovat sisäistäneet kaksi tärkeää asiaa: pitää uskoa itseään jos tuntuu että nyt ollaan vaarassa, joko henkisesti tai ruumiillisesti ja ei kannata odottaa että alkoholisti parantuisi, varsinkaan jos ei näe muutoksen tarvetta! Ei kannata yrittää sulautua tapettiin, vaan lähteä jos ei ole hyvä olla
Se on paras. Ihan kaikille...
Se on paras. Ihan kaikille...
Similar threads
- vierailija
- Aihe vapaa
- onni kotivalo
- Perhe-elämä