Oletko sinä saanut tilaisuuden näyttää lähipiirillesi, että mihin sinusta on jos he ovat epäilleet kykyäsi?

["jepjep"]

Onko lähipiirisi/ tuttavasi joskus epäilleet sinua ja sinun kykyjäsi jonkun asian suhteen? Ovatko he olleet aivan varmoja, että kyseisestä jutusta ei tulisi mitään sinun kohdallasi?

Entä, oletko saanut näytettyä, että sinusta todellakin on siihen juttuun vaikka muut ovat vakuuttuneita, ettei ole? Olisi mukava kuulla tällaisia kertomuksia =)


Itse olin aikoinani raskaana ja pääsin kouluun. Lähipiiri ja ystävät olivat jo silloin sitä mieltä, että ensin opiskelu ja sitten vasta lapsi sillä muuten opiskeluista ei kohdallani tulisi mitään. Opiskelut alkoivat ja kuukausi tämän jälkeen synnytin kaksoset. Mies petti ja lähti kävelemään. Itse olin aivan lopussa.

Noooh, tuosta selvinneenä totaali yksinhuoltajana hoidin koulun loppuun ja huolehdin myös lapsistani. Kyllä oli monttu monella auki lähipiiristäni. Sain kyllä siitä erittäin paljon voimaa pusertaa viimeisillä voimillani kouluhommat loppuun kun kaikki hokivat vieressä "ei sinusta ole siihen. siinäs näit että et saanut koulua loppuun kun lapsia piti alkaa hankkia".

Mitä tästä opimme: Sinnikkyys vie läpi harmaan kiven!

 

[tjaah]

Mun lähipiirini ei ole varmaan ikinä epäillyt mun kykyjäni minkään asian suhteen. Päinvastoin olen kasvanut ja elänyt roolissa että osaan ja uskallan ja pärjään missä vain.

Itse kyllä vähän epäilin kykyäni asentaa tvhen kanavat avioeroni jälkeen, kun eksä oli sen aina tehnyt. Mutta onnistuihan sekin, kun luki ohjekirjaa ja teki vaan.

 

[ap.]

Mun lähipiirini ei ole varmaan ikinä epäillyt mun kykyjäni minkään asian suhteen. Päinvastoin olen kasvanut ja elänyt roolissa että osaan ja uskallan ja pärjään missä vain.

Itse kyllä vähän epäilin kykyäni asentaa tvhen kanavat avioeroni jälkeen, kun eksä oli sen aina tehnyt. Mutta onnistuihan sekin, kun luki ohjekirjaa ja teki vaan.

Sinun lähipiirisi kuulostaa ihanalta. Minulla on hirmuisen negatiivispainotteinen suku jostain kumman syystä. Ihan sama mitä meinaan alkaa tehdä niin minusta ei siihen olisi. Sitten kun teen sen mitä olen suunnitellut niin lähipiiri sanoo: "Nojoo, kaikkihan tuohon kykenevät. Eipä tuo hirmuisia ponnistuksia vaatinutkaan".

 

[tjaah]

Sinun lähipiirisi kuulostaa ihanalta. Minulla on hirmuisen negatiivispainotteinen suku jostain kumman syystä. Ihan sama mitä meinaan alkaa tehdä niin minusta ei siihen olisi. Sitten kun teen sen mitä olen suunnitellut niin lähipiiri sanoo: "Nojoo, kaikkihan tuohon kykenevät. Eipä tuo hirmuisia ponnistuksia vaatinutkaan".

Juu ihanalta kuulostaa ja ihaniahan he ovatkin.

Mutta on siinä puolensa siinäkin, että esikoistyttären roolissani olen siis todella ollut aina se maailman tappi ja luotettavin ja osaavin yksilö, oppinut sitten ottamaan vastuuta aikuisenakin ja päätynyt vastuullisiin tehtäviin ja töihin.

Kantapään kautta ja hitaasti vasta saanut oppia että minäkin se joskus tarvitsen apua ja minulla on sitä oikeus myös pyytää ja saada. Ei sen oppiminen ole ihan helppoa ollut.

Historiamme meistä muodostaa sitä mitä olemme, mutta onneksi aikuisena sitä historiaansa voi tarkastella ja muokata itseään vielä vähän lisää.