Toggle sidebar

Oletko tyytyväinen itseesi/elämääsi ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdin täällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pohdin täällä

Vieras
Itse olen kohtalaisen tyytyväinen. Tiedän muiden ihmisten elämää seurattuani, että olisin voinut tehdä paljon huonompiakin valintoja aikanaan.

Toisaalta taas siihen en ole tyytyväinen, miten vähän olen lopulta saanut aikaan. Viimeiset 10 vuotta olleet melkein koko ajan samaa töihin-(harrastuksiin)-kotiin rutiinia. No tuntuu vaan siltä, että sitä olisi pitänyt saada paljon enemmän aikaiseksi. Kuten edetä uralla, ostaa oma asunto, matkustella, opiskella enemmän ja kaikkea muuta tällaista. (Ja lisäksi odottelen kiinnostuksella, että milloin minusta tulee se fiksu ja kypsä aikuinen, joka osaa ja tietää jotakuinkin kaiken)
 
Olen joo. Mulla on suunnilleen kaikki mitä olen hallunnutkin ja vähän enemmän. Ja varsinkin ikääni nähden. Mutta toki aina on jotain kesken tai saavuttamatta, ja jotain voisi olla paremminkin.
Välillä sorrun vertaamaan itseäni ja valintoja muihin, varsinki kiiltokuvamaisiin bloggareihin tms. suosiossa oleviin hahmoihin, mutta pääsen siitä nopeasti yli. Niillä on niiden elämä ja mulla on mun, ollaan varmasti kaikki omiimme yhtä tyytyväisiä, sekä ajoittain epätyytyväisiä..

Oon vähän sellainen "olet oman onnesi seppä" -ajattelija omalla (ja länsimaalaisen ihmisen) kohdalla, ja se mitä multa "puuttuu" nyt, on ihan mun omien valintojeni seurausta. Esim. tasapainoinen terveys, mutta sen voin vielä korjata. Ainakin yrittää.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Olen tyytyväinen elämääni mutta en itseeni. Elämässäni on nyt kaikki ja vähän enemmänkin, tunnen ääretöntä onnellisuutta aika-ajoin ja pakahdun rakkaudesta katsellessani pientä perhettäni.
Itseeni sitten en ole tyytyväinen ollenkaan, tuntuu kuin olisin vuosia ollut masentunut mutta esitän kaikille aivan muuta. Inhoan itseäni enkä jaksaisi olla omissa nahoissani, haluaisin osata olla myös sinut itseni kanssa mutta ajatuskin tuntuu aika utopistiselta. Inhoan itseäni myös siksi, että elämäni on juuri sellaista kuin haluankin sen olevan, ja vielä vähän enemmänkin (sitä ei vain voi korostaa tarpeeksi) ja silti tunnen näin.
 
Olen. Elämäni voisi olla erilaista monellakin tapaa, mutta se ei tekisi minusta onnellisempaa, koska onnellisuus on pitkälti oman ajattelun tulosta. Siihen onnellisuuteen olen nimeomaan tyytyväinen.
 
Olen onnellinen. Mulla on neljä ihanaa lasta ja ihana mieskin :) (kuka vois kyl välillä juida vähemmän..olen silloin lasten kanssa muualla tai hän kavereillaan kun juo mutta ei sentään joka päivä)
itse olen absolutisti enkä polta..
kohta piakkoin (ensi maanantaina) muutto isompaan kämppään ja paremmalle alueelle :)
viellä kun joku päivä onnistun kunnolla jonkun vertan laihduttamaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vs:
Olen onnellinen. Mulla on neljä ihanaa lasta ja ihana mieskin :) (kuka vois kyl välillä juida vähemmän..olen silloin lasten kanssa muualla tai hän kavereillaan kun juo mutta ei sentään joka päivä)
itse olen absolutisti enkä polta..
kohta piakkoin (ensi maanantaina) muutto isompaan kämppään ja paremmalle alueelle :)
viellä kun joku päivä onnistun kunnolla jonkun vertan laihduttamaan :)
Click to expand...

Tässähän kysyttiin tyytyväisyyttä? Itse oon onnellinen, mut en tyytyväinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipsterström;30134602:
En.
Click to expand...

Miksi?

Itse olen ja en ole - toisaalta olen saanut elämääni vaikka mitä ihanaa, toisaalta aina on jotain joka voisi olla paremmin. Parissa asiassa olen todella etuoikeutettu, minkä tiedostan itsekin. Olen myös saanut aikaan aika isoja juttuja ihan itse. Mutta aina vois olla vähän enemmän tahdonvoimaa (ne prkleen 5kg!), vähän parempi työpaikka, vähän pidempi pinna lasten (ja miehen...) kanssa jne.
 
[QUOTE="Jenis";30134621]Miksi?

Itse olen ja en ole - toisaalta olen saanut elämääni vaikka mitä ihanaa, toisaalta aina on jotain joka voisi olla paremmin. Parissa asiassa olen todella etuoikeutettu, minkä tiedostan itsekin. Olen myös saanut aikaan aika isoja juttuja ihan itse. Mutta aina vois olla vähän enemmän tahdonvoimaa (ne prkleen 5kg!), vähän parempi työpaikka, vähän pidempi pinna lasten (ja miehen...) kanssa jne.[/QUOTE]

Menneisyyteen en oo tyytyväinen, vaikka ystäväni sanoi mulle, että jos virheistä oppi jotain, niin silloin ne kannatti. Alemmuudentunne muitten seurassa ja menneisyyden häpeä.
 
Olen! Ja se ei paljoakaan riipu siitä, millaista elämä on vaan siitä miten itse ajattelee. Jos ei nyt ihan keskitysleirin pohjilla ole, kaikenlaisissa elämäntilanteissa voi nähdä hyviä puolia. Semmoinen ärsyttävän positiivinen ja toiveikas suhtautumistapa vaan rutiinisti kaikkeen.
 
  • Tykkää
Reactions: ihana kamala akka
Alkuperäinen kirjoittaja hipsterström;30134628:
Menneisyyteen en oo tyytyväinen, vaikka ystäväni sanoi mulle, että jos virheistä oppi jotain, niin silloin ne kannatti. Alemmuudentunne muitten seurassa ja menneisyyden häpeä.
Click to expand...

Okei... ystäväsi on oikeassa, kyllä :)
 
Onnellinen.. No joo kyllä mä olen. Tyytyväinen? En kaikkeen.. Koulu ja työt löytyy. Hyväpalkka. Ihanat lapset, vielä ihanampi mies.. Kiva asunto. Uusia seikkailuja tulossa, mutta.. Ystäviä ei ole. Enkä oikein enää osaa edes niitä tehdä. Eikä sukua.. Mulla on vain mun perhe, joten en ole tyytyväinen elämään, kun en voi jakaa sitä kenenkään kanssa..
 
en ole, vanha talo joka kaipais paljon remppaa. ei ole varaa tehdä mitään kun olen kotona lasten kanssa. en kehtaa pyytää kavereita kylään kun talo on niin kamala.
 
Kyllä, vaikka on tiettyjä asioita jotka ajoittain painaa mieltä. Menneisyydelleni en kuitenkaan mitään voi, enkä varsinkaan muiden minuun vaikuttaneille valinnoille. Olen onnellinen siitä, että osaan käsitellä hetkittäiset surun tunteet nykyään - ja ammennan niistä itselleni sisua ja voimaa. Ja olen onnellinen siitä ymmärryksestä, että kaikkea ei edes voi saada.

Jos ongelman voi ratkaista, miksi murehtia sitä? Ja jos ongelmaa ei voi ratkaista, murehtiminen ei auta. Siinä yksi elämäni ohjenuora.
 
Olen. Ei ole mitään syytä olla tyytymätön tai onneton. Mulla on ihana perhe, aivan mahtava aviomies ja 3 tervettä lasta. On oma koti ja raha-asiat hyvällä mallilla. Olen saanut olla vuosia lasten kanssa kotona ja nyt palaan töihin. Työni on välillä vähän liian stressaava ja joudun ponnistelemaan pärjätäkseni siinä, mutta meinaan nyt pari vuotta katsoa vieläkö jaksan, vai olisiko aika katsella muuta alaa. Sukulaisiin välit kunnossa. Mulla on mielekkäitä harrastuksia ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Että joo, koen olevani onnekas ja tyytyväinen. Toki monenlaisia pieniä tavoitteita pitää elämässä olla, ja haluan saavuttaa vielä monenlaista. Ne ovat kuitenkin haaveita ja tavoitteita, enkä luhistu jos en niitä heti saa tai ne jäisivät pelkiksi haaveiksi.
 
Erittäin tyytyväinen. Minulla on ihana perhe, ja muutkin puitteet kunnossa. Lisäksi saan jatkaa itseni kehittämistä edelleen, tarkoittaen että en joudu tyytymään pelkkään perhe-elämään. Tai miten sen nyt sanoisi. Eli elämäni on perheestä ja pienistä lapsista huolimatta monipuolista. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen että perheemme on riidaton ja toimii hyvin.
 
En ole! En rakasta miestäni, olen työtön kun töitä ei yksinkertaisesti ole, asun omakotitalossa josta velkaa, laskut erääntyy ja murkkuikäinen lapsi kiristää hermoja.
Ainoa, mikä auttaa minua jaksamaan, on toinen mies.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa