Oletko ylpeä jos synnytät isokokoisen vauvan..

[simpu]

Mä oon ainakin onnellinen, ettei lapset olleet kovin isoja syntyessään. Ennemmin oon ylpeä siitä, etten revenny :saint:

 

[neljän äiti]

olen ylpeä jokaisesta synnyttämästäni lapsesta. koot vaihdelleet 3 280g-4 130 g:n välillä. ja juu, alateitse tuli se isoinkin vauva, tosin pää ei ollut hänellä iso. hyvin meni sekin synnytys, ei tullut paljonkaan repeämiä, ei sen enempää kuin muissakaan.

 

[jenni87]

Ihan yhtä ylpeä olen niistä just nelikiloisista mitkä oon synnyttänyt ja sit siitä melkeen viis kiloisesta.

Olen ylpeä siitä että ylipäätään olen ja saan olla äiti.

 

[pieni ja siro]

helpompi ehdottomasti synnyttää pienempi kokonen vauva, kuin iso. ei tuu repeämiä yms...ylpeänä oon ainaki näistä kahesta vaikka ns. pieniä on..

Mulla kyllä jouduttu aina leikkaamaan kolmikiloiset ja pienemmätkin, siis eppari. Isommat eivät olisi sopineetkaan mittojen mukaan.

 

[joo]

toinen oli yli neljä kg ja toinen oli tasan kolme kg. ylpeä, no en osaa ajatella noin. isomman tekeminen oli vaikeaa, mutta tulihan tuo ulos. ekassa tuli kiloja lopussa ihan reilusti, tokassa ei juurikaan, mutta samankokoisia olivat viikolla 37 painoarviossa ja toka syntyikin kolmekiloisena vkolla 37. eli ei vaikuttanut oma syömättömyys, että olisi tullut pienempi.

 

[pieni ja siro]

Mä olisin toivonut pienempää päätä jos valitsemaan olis päässy, mut kun ei mua kuunneltu niin tuli sit iso päinen vekara. Ylpeyden aihetta siinä ei ole, mut ihan kivat traumat jäi

Joskus käy mielessä, että miltähän niistä lapsista, jotka on syntyneet, tuntuis nää kirjoitukset, jos joskus sattuisivat lukemaan.

Samoin! Olit niin iso että traumat jäi enkä niistä selviä.

 

[pieni ja siro]

Mä olisin toivonut pienempää päätä jos valitsemaan olis päässy, mut kun ei mua kuunneltu niin tuli sit iso päinen vekara. Ylpeyden aihetta siinä ei ole, mut ihan kivat traumat jäi

Joskus käy mielessä, että miltähän niistä lapsista, jotka on syntyneet, tuntuis nää kirjoitukset, jos joskus sattuisivat lukemaan.

Mitäs sit jos lukis? Ei se et mä sain traumat synnytykseen vähennä rakkautta lastani kohtaan.
Ja iso pää on meillä sukuvika, ei hyssyttelemällä pienene eikä siitä mitenkään kärsi koska se ei näytä isolta.

Eikös ole sananlasku,"iso pää ja vähän järkee"?

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä olisin toivonut pienempää päätä jos valitsemaan olis päässy, mut kun ei mua kuunneltu niin tuli sit iso päinen vekara. Ylpeyden aihetta siinä ei ole, mut ihan kivat traumat jäi

Joskus käy mielessä, että miltähän niistä lapsista, jotka on syntyneet, tuntuis nää kirjoitukset, jos joskus sattuisivat lukemaan.

Mitäs sit jos lukis? Ei se et mä sain traumat synnytykseen vähennä rakkautta lastani kohtaan.
Ja iso pää on meillä sukuvika, ei hyssyttelemällä pienene eikä siitä mitenkään kärsi koska se ei näytä isolta.

Eikös ole sananlasku,"iso pää ja vähän järkee"?

"Pieni pää ei senkään vertaa"

 

[Neeanäiti]

Mulla on ollu monen kokoisia syntyessään, eka 4200 g ja toka 3520 g, molemmista tehtiin eppari. Kolmas 2070 g, ei epparia eikä repeämiä ja helposti syntyi, kuten keskimmäinenkin. Ylpeä olen kaikista. Alakautta ovat tulleet, mutta väliäkö silläkään miten syntyvät, kunhan syntyvät.

 

[Tanja]

Eiköpähän se ole yksi ja sama, minkä kokoisen lapsen sitä synnyttää, kunhan kaikki vain menee loppuun asti hyvin. Joka tapauksessa- olipa "rääpäle" tai sitten iso - vauva on se kaikista ihanin ja ihmeellisin ja juuri meille oikean kokoinen. Itse olen synnyttänyt näemmä palstan aloittajan kriteerit huomioiden kolme isoa lasta (mahtuvat välille 3400 - 4200g), jotka aikanaan tuntuivat maailman pieniltä ihmistaimilta.

 

[Casper]

Ei muuten kannata lasten kuullen noita sukuvikoja paljon huudella. Voi jäädä itse pyörittelemään joskus asiaa ja teininä vahtaa peilistä ja sanoo: äiti mulle ei sovi kyllä mikään, kun mulla on niin iso pää. herkille yleensäkin jää tällaset asiat pyöriin jonain neg. asioina.
Enkä nyt puhu erityisesti Rosalien perheestä vaan yleensäkin. No meni vähän asian vierestä.

 

[möö]

En ! Itseasiassa olen ylpeämpi siitä, että kaikki lapset ovat pysyneet 3 400 g alapuolella. Jos olisivat olleet yli 4 kg sektiolla olisi pitänyt synnyttää.

 

[sdf]

helpompi ehdottomasti synnyttää pienempi kokonen vauva, kuin iso. ei tuu repeämiä yms...ylpeänä oon ainaki näistä kahesta vaikka ns. pieniä on..

No ei se kyl näin aina mee...

Mun ystävän eka oli alle 3kg ja sai järkyt repeemät... toka oli päälle 4kg, ni ei tullut mitään..

Mun isoin oli himpun päälle 5kg, ja ei tullut mitään mulle alapäähän, eikä lapselle...

 

[NeitiNasu]

Vaihtoehdot oli aika vähäiset: multa ei kukaan kysynyt, ett synnytetäänkö vai jätetäänkö yksiöönsä. Siinähän ne syntyy, isot ja pienet. Mä synnyttäisin mieluusti vähän isomman, kuin pienen, koska isommista mulla on ainoastaan kokemusta.

 

[Pesky Pixie]

helpompi ehdottomasti synnyttää pienempi kokonen vauva, kuin iso. ei tuu repeämiä yms...ylpeänä oon ainaki näistä kahesta vaikka ns. pieniä on..

No eihän se nyt ihan suoraan yleistäen näinkään mene, toisessa ketjussa mainitsinkin jo kummipoikani olleen reilut 5kg painava, ja hänen äitinsä on aina sanonut, että kaikista neljästä synnytyksestä tämä, suurin vauva oli helpoin, ja mitään repeämiäkään ei tullut.